perjantai 14. marraskuuta 2008

Hyytäviä maisemia



Avoin vesi, avoin mieli
osittain jäässä, kahlittu kieli

harmaa maisema, vähän valkoista lunta
värit poissa, näen mustavalkoista unta

harmaa syvyys harmaan taivaankaton alla
sukellanko lennänkö mietin pohtimalla

syvyydessä korallit, taivaalla tähdet
minne sitten menenkin, sanot aina: älä lähde

laineet liplattavat, taivas laulaa
kivenharmaata maisemaa

sukellan ja lennän maiseman halki
hetken olen vapaa, en kenenkään vanki




Tyrskyjä rannalla

kiehtova kohiseva raivo kutsuu kahlaamaan vaahtopäillä

meren kylmä suudelma imee lämmön sielustani

pärskeet kasvoilla kuohutyrskyjen pauhuna kutittaa mieltäni

Sinä suuri ja voimakas meri kiehdot ja pelotat minua



1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

upea runo. kirjoita lisää!