Joo, lupasin kuun alussa julkaista vesivärimaalauksiani. Tuli mutkia matkaan. Scannerini ei toimi. Tulostin/skannerini/kopiokoneeni on mäsä. On ostettava uusi monitoimikone tai ainakin tulostin.
Onnnistuiskohan kännykällä ottaa kuvia maalauksistani? Kokeilen ja katson, miten se onnistuu. Ennenkuin olen sen tehnyt, mietin tässä muuta: tämä bloggaus näyttää olevan kausittaista. Toisina vuosina tulee kirjoitettua paljon ja nyt on mennyt monta vuotta niin että olen kirjoittanut vain noin 40 bloggausta vuodessa. Aina välillä ujostelen esitellä ajatuksiani ja vaikenen. Sitten taas tulee hinku kirjoittaa - - -
Nyt olen kahden vaiheilla: kirjoittaako vai vaieta.
Mielessäni pyörii ihmissuhdeongelmia, joista ei ole kiva kirjoittaa ettekä te varmaan ole kiinnostuneet mistään nyyhkytarinoista?!?!?
Mielessäni pyörii myös kertomuksia kissoistamme. Niillä olisi varmaan oma lukijakuntansa. Mutta intoni kirjoittaa näitä kertomuksia on vähäinen. Kissat kulkevat rinnalla, ovat arkipäivääni ja pitävät siis arjessa kiinni. Ne hellyttävät aika ajoin tulemalla lähelle ja kerjäten silityksiä. Kyllähän te kissat tiedätte! Jos ette tiedä, olette jääneet paljosta paitsi. Enkä osaa vakuuttaa varsinkaan kissanvihaajille, kuinka terveellistä ja herttaista on elää kissojen kanssa.
Ja sitten mielessäni on myös oma vointini ja miten se on muuttunut. Olen paljon kertonut masennuksestani ja huonoista oloista. Niistä tuskin haluatte lukea enempää. Jonkinlainen kaamosväsymys vaivaa minua taas, mutta en valita. Se mene kyllä valohoidolla, kunhan muistan istua valolampun edessä harmaina päivinä ja käydä ulkona aurinkoisina päivinä.
Mitä tässä nyt sitten jää käteen?!?! Ei niin mitään muuta kuin nuo maalausket, joista ei paljon iloa ole teille. Pari hassua tuherrusta! En ole saanut opetusta vesivärimaalaukseen sitten kansakoulupäivien piirustustuntien jälkeen. Silloinkaan ei paljon opetusta maalaukseen annettu, vain jotain puhetta laveerauksesta ja kuivasta siveltimen käytöstä.
No mutta koska lupasin teille kuitenkin näyttää maalaukset, niin menen digikuvaamaan ne ja katsotaan, onnistuuko niiden tuominen esille.
Onnnistuiskohan kännykällä ottaa kuvia maalauksistani? Kokeilen ja katson, miten se onnistuu. Ennenkuin olen sen tehnyt, mietin tässä muuta: tämä bloggaus näyttää olevan kausittaista. Toisina vuosina tulee kirjoitettua paljon ja nyt on mennyt monta vuotta niin että olen kirjoittanut vain noin 40 bloggausta vuodessa. Aina välillä ujostelen esitellä ajatuksiani ja vaikenen. Sitten taas tulee hinku kirjoittaa - - -
Nyt olen kahden vaiheilla: kirjoittaako vai vaieta.
Mielessäni pyörii ihmissuhdeongelmia, joista ei ole kiva kirjoittaa ettekä te varmaan ole kiinnostuneet mistään nyyhkytarinoista?!?!?
Mielessäni pyörii myös kertomuksia kissoistamme. Niillä olisi varmaan oma lukijakuntansa. Mutta intoni kirjoittaa näitä kertomuksia on vähäinen. Kissat kulkevat rinnalla, ovat arkipäivääni ja pitävät siis arjessa kiinni. Ne hellyttävät aika ajoin tulemalla lähelle ja kerjäten silityksiä. Kyllähän te kissat tiedätte! Jos ette tiedä, olette jääneet paljosta paitsi. Enkä osaa vakuuttaa varsinkaan kissanvihaajille, kuinka terveellistä ja herttaista on elää kissojen kanssa.
Ja sitten mielessäni on myös oma vointini ja miten se on muuttunut. Olen paljon kertonut masennuksestani ja huonoista oloista. Niistä tuskin haluatte lukea enempää. Jonkinlainen kaamosväsymys vaivaa minua taas, mutta en valita. Se mene kyllä valohoidolla, kunhan muistan istua valolampun edessä harmaina päivinä ja käydä ulkona aurinkoisina päivinä.
Mitä tässä nyt sitten jää käteen?!?! Ei niin mitään muuta kuin nuo maalausket, joista ei paljon iloa ole teille. Pari hassua tuherrusta! En ole saanut opetusta vesivärimaalaukseen sitten kansakoulupäivien piirustustuntien jälkeen. Silloinkaan ei paljon opetusta maalaukseen annettu, vain jotain puhetta laveerauksesta ja kuivasta siveltimen käytöstä.
No mutta koska lupasin teille kuitenkin näyttää maalaukset, niin menen digikuvaamaan ne ja katsotaan, onnistuuko niiden tuominen esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!