Joan Millsin tavoin olen iloisesti yllättynyt huomattuani että minulla on kykyjä ja voimavaroja elämää varten. En olekaan aivan avuton ja toisten (mieheni, terapeuttini) varassa riippuva vajaakykyinen idiootti niinkuin olen toisinaan tuntenut olevani.
Olen sentään selvinnyt vuosikymmeniä monissa elämänvaiheissa, monissa rooleissa ja erilaisia kykyjä vaativissa töissä - huonoista lähtökohdista huolimatta. Tosin olen kärsinyt lapsuuteni traumoista ja olen ollut jo pitkään työkyvyttömyyseläkkeellä. Vakuutan itselleni, etten ole ihan turha yhteiskunnan elätti. Voin vielä tarttua moneen toimeen, ymmärtää monta ihmistä ja auttaa kuuntelemalla/lukemalla heidän tarinoitaan kommentoiden oman elämänkokemukseni pohjalta - toivottavasti kannustaen, toivoa antaen, elämään tuupaten jotakuta toivotonta tai epätoivoista.
Hieno juttu!
VastaaPoista