Syksykuukausi, syyskuu herättää minussa surua ja ikävää. Kesä on mennyt. Halla puree kasveja huurteeseen ja ne kuolevat. Kukat häviävät pientareilta ja puutarhoista. Puut paljastavat oksansa, kun lehdet putoavat. Maa jäätyy. Ei tarkene paljasjaloin nurmikolla kävellä. On puettava villatakki ja päällystakki ulos mennessään.
Ruska voi kyllä olla kaunis, mutta se on kuoleman airut. Lehdet kuolevat, irtoavat, tippuvat maahan ja maatuvat. Surullista! Kesän vehreys häviää. Aurinko ei enää lämmitä. Kylmää valoa riittää lopulta vain muutamaksi tunniksi päivässä. Kaamosaika alkaa Suomessa. Siitä en pidä. Pakenisin kesäisiin maisemiin, jos saisin ystävän mukaani. Mutta mieheni ei lähde Suomesta minnekään. Harmi! Nyhjötämme siis betonikuutiossamme koko talven. Vain piipahdamme pakkasessa ruokakaupassa ja apteekissa. Minä istun tietokoneeni äärellä, mieheni tuijottaa televisiota. Siinäpä eläkeläisen riemut.
Hallitus leikkaisi eläkkeemme, niin että tuskin saamme ruokakauppalaskun ja vuokran maksettua. Eläkkeemme on muutamassa vuodessa devalvaation myötä pienentynyt ostoarvoltaan viidennekseen siitä mitä se oli aikaisemmin. Hinnat karkaavat siis nousevat niin ettei mitään isompaa ole varaa ostaa. Onneksi huonekalut ja vaatteet on ostettu. Niitä käytämme seuraavat 10 vuotta ja toivomme, ettei hallitus sittenkään leikkaisi eläkettämme olemattomiin. Jospa voisi tehdä etelänmatkan ja ostaa LED-television. Unelmiahan saa olla. Niitä kukaan ei leikkaa pois mielestämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!