Kuinka innostavaa onkaan saada jutella ystävän kanssa! Vaikka välimatkaa on paljon, SKYPE välittää äänen ja hyvässä tapauksessa kuvaakin. Enää ei tunnu ollenkaan niin yksinäiseltä kuin viimeksi kirjoittaessani. Onhan minulla ystäviä, mutta heillä on menonsa eivätkä he tule minua tervehtimään niin usein kuin heitä kaipaan.
Nyt kun masennukseni on lieventynyt, sosiaalinen minäni nostaa päätään ja vaatii kontakteja ystävien kanssa. Valitettavasti en voi matkustaa paljoa, koska pienet tuloni tuskin riittävät muutamiin kaupungilla käynteihin kuussa. Terapeutin ja lääkärin luona käynnit vievät suurimman osan matkapubjetistani.
Kaikesta huolimatta olen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!