lauantai 27. joulukuuta 2008

Junassa

Junaan kiipesi paljon matkustajia niinkuin odottaa saattoikin. Juna oli melkein täynnä jo sinne astuessamme. Matkakuume nousi huippuunsa, kun nostelimme laukkujamme hyllylle. Tutut maisemat jäivät taakse ja luminen, kumpuileva metsämaisema ihastutti. Tunnelissa korvat menivät lukkoon ja piti nieleskellä, että paine tasaantuisi korvissa. Vain muutaman sanan vaihdoin mieheni kanssa ja katselinne ohikiitäviä maisemia.

Junailija kuulutti, että olemme myöhässä. Hätä iski mieleen, ehdimmekö toiseen junaan ja kysyimme junailijalta, odottaako toinen juna meitä. Odottaa. Piti kulkea alikäytävää pitkin laiturilta toiselle. Yritin parhaani porhaltaa pitkin askelin harppovan mieheni perässä. Hengästyin. Pelkäsin, että juna lähtee ennenkuin ehdimme laiturille. Kaikki muut olivat jo kiirehtineet edellemme. Laiturilla ei ollut muita. "Nyt vaan junaan lähimmästä ovesta!", huusi Mies. Vaunu7. Voi ei ! Kiirehdimme sisään ja juna lähti. Alkoi stressaava matka vaunusta 7 vaunuun yksi. Matkalaukkuja oli käytävällä tiellä. Matkustajia vaunut täynnä. Lemmikkivaunussa isoja koiria käytävällä. Lastenvaunuja ja ihmisiä väistellen rinkkojen ja laukkujen yli omia laukkuja nostellen matkaa vaunuun 1 tuntui olevan kilometrikaupalla. Tuijottavia ihmisiä, ärsyyntyneitä katseita, surkeita ja sääliviä ilmeitä. Mies minun painavaa laukkuani kantaen puuskutti niin että luulin hänen saavan aivoverenvuodon tai sydänkohtauksen.

Itse olin hiestä märkä ja alkoi paniikkia pukkaamaan. Ihmisten kasvot vääristyivät muodottomaksi massaksi, sydän hakkasi rinnassa, kylmä hiki valui silmiin. Puuskutin niin että taju oli mennä. Kohta pökerryn, tuli mieleen, kun horjuin käytävällä junan tehdessä sivuliikettä. Ei, nyt en anna paniikille valtaa, tästä selvitään. Vielä kaksi vaunua.

Seisoin eteisessä hetken, suljin silmäni ja rukoilin äänettömästi: "Anna minulle rauha! Armoa Jumala!" Uupuneet voimani elpyivät, jaksoin kantaa laukkuni vaunuun 1. Vielä otettuani takin pois päältä ja istuuduttuani paikalleni sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Join vettä ja suljin silmäni. Aloin tehdä mielikuvaharjoitusta. Muistelin mielipaikkaani, kesäistä koivumetsää järven rannalla. Linnut laulavat, pulahdan uimaan. Vesi vilvoittaa ja kimmeltelee lämpimässä auringonpaisteessa. Mielikuvaharjoitus auttoi rauhoittamaan mieleni ja kehoni. Matka jatkui ilman paniikkia.

Ei kommentteja: