Varovasti kuulostellen kaamoksessa

Varovasti kuulostellen vointiani astun uuteen päivään. Pikkuystäväni poismeno ei enää aiheuta itkuun tyrskähdyksiä, vaan huokailen ja otan uuden päivän vastaan niinkuin se tulee: harmaana, sumuisena ja pimeänä. Kaamos väsyttää minua. En jaksa ottautua mihinkään hommaan. Kotityöt ovat jääneet tekemättä. Eniten häiritsee vessan siivottomuus, mutta annan senkin olla sellaisenaan ja odotan, että siivooja siistii sen.

Olen lamassa, lamaantunut, voimaton ja aloitekyvytön. Harmittaa tämä saamattomuus. Mutta vain totean, että näin elämäni menee nyt: maaten sängyllä pitkiä päiväunia kuunnellen radiota puolella korvalla. Yöunet nukahtamis- ja rauhoittavien lääkkeiden avulla. Aamullakin väsynyt enkä jaksa mihinkään ottautua. Edes aamukahvia en saa keitettyä. En vain jaksa vaivautua, vaikka mieli tekee saada kahvia. Odotan, että mieheni herää ja alkaa touhuta keittiössä.

Syön tummaa suklaata lohdukkeena elämän harmauteen. Makuaistini virittäytyy vastaanottamaan makean herkun. Edes tästä vähän nautin - suussasulavasta rasvaisen makeasta mönjästä, joka lihottaa minut ennätyslukemiin. Suunnittelen ostavani paljon Geisha-paloja ja Fazerin sinistä jouluksi naposteltavaksi.

Ehkä hotellikylpylässä viettämämme lepoloma virkistää mieltäni, niin että pääsen elämässäni tasapainoon. Nyt olen kallella kypärin ja pahasti masentunut. Ehkä en pääse nettiin hotellista, joten kirjoitteluuni tulee tauko.


Hyvää joulua ystävät ja nettituttavat! Viettäkää aikaa rakkaittenne kanssa. Voikaa hyvin ja nauttikaa elämästä!