perjantai 12. joulukuuta 2008

Suru



Itken suuria kyyneleitä ja ryystän nenääni paperinenäliinaan. Silmäni ovat turvoksissa ja suruni on suunnaton.

Oma karvakuononi ei tuhise enää. Pieni ystäväni on eloton. Tassut ovat kylmenneet, kuolonkankeus suoristaa jalat. Silitän kissani turkkia viimeisen kerran. Hivelevän pehmeä turkki ja sileät karvat ihastuttavat yhä.

Vielä torstaiaamuyön tunteina lämmitit kylmiä varpaitani ja nilkkojani maatessani hatarasta unestani heräillen tiedostamaan kissanlämpöisen läheisyytesi.

Torstai-aamulla menit reippaasti parvekkeelle haistelemaan raitista ilmaa. Myöhemmin näin sinut makuuhuoneen sängyllä istumassa toisen kissamme rinnalla. En aavistanut mistään, että se oli viimeinen katse, jonka loit minuun ja katseesi oli kirkas kuten aina.

Parin kolmen tunnin kuluttua olit nukkunut kuolon uneen. Yllättäen et enää liikkunut, kun päiväpeittoa vedettiin altasi pois. Hengityksesi oli pysähtynyt, sydämesi lakannut lyömästä. Tasssusi kylmenneet. Elämäsi päättynyt.

Jäät aina olemaan muistoissani siro kaunotar. Uroskissan olemuksesi oli veikeä ja viehkeä.Tulit luokseni lämpöisine tassuinesi kujerrellen lempeyttäsi ja asetuit jalkopäähäni nukkumaan lämmittäen koko kissanvartalollasi kylmiä varpaitani ja nilkkojani. Olit ihana hyrisevä lämpötyynyni.

Muistan leikkisät pentuaikasi. Olit vikkelä lelujen metsästäjä. Kiipesit joka paikkaan eikä suljettu ovikaan ollut kuin hidaste menossasi. Keksit, kuinka ovi aukaistaan kahvasta ja kurkistit kaikkien ovien taakse. Olikohan asunnossamme mitään koloa, jota et olisi tutkinut.

Hellyyttä hait meiltä jokaiselta: isännältäsi, emännältäsi, kissatovereiltasi. Minä silitin turkkiasi ihastellen sen sileyttä ja kissatoverisi nuolivat korvasi puhtaaksi.

Vieraitten suhteen olit arkajalka, mutta kun näit, ettei muiden kissojen käynyt kuinkaan vieraitten seurassa, tulit sinäkin esiin ja ihastutit viehkeydelläsi jokaisen.

Yksitoista vuotta kanssasi eivät unohdu koskaan mielestäni. Lämmin muisto ja rakkaus hellyttävät sydämeni edelleen, Olen sanaton muistellessani kaikkia ihania hetkiä kanssasi. Muisto hiljaisesta ystävyydestäsi lämmittää sydäntäni. Olet tämän kaamosajan sykähdyttävin hellyyteni kohde.

5 kommenttia:

Iines kirjoitti...

Voi, miten surullista! Saat minut itkemään.

Siitä on kolmisen vuotta, kun saatoin oman rakkaan Rubenini viimeiselle matkalle ja silitin viimeiseen asti sen raukenevaa päätä, pyörtylää silmien välissä. Rubenia ennen tein saman Manulle, kun odotimme yhdessä eläinlääkäriä kotiin, jossa vanha koira nukahti syliini. Rubenille kirjoitin blogissani muistokirjoituksen ja runoni 20.4.2006.

Nyt minulla on luonani kuusitoistavuotias tyttären rakas kisu, ja silittäessäni hieman kuhmuraista vatsanseutua mietin, kauanko saan pitää sen vielä luonani. Minulla on nyt jo ikävä sen harmaaraidallista pehmeää olemusta. Ihan samannäköinen kuin sinun kisusi.

Monen vuoden jälkeenkin ajatus menneistä lemmikeistä nostaa kyyneleet silmiin, mutta niissä on jotain hyvin lempeää ja kaihoisaa. Kaunista. Jokaisen muisto elää vahvasti.

Pilviharso kirjoitti...

Myötätunnon halaus täältä. Olen itkenyt monet kissat ja koirat, joten ymmärrän surun. Viimeeksi itkin tyttäreni koiran äkillisen lähdön vuosi sitten.

Millan kirjoitti...

Kyynelsilmin minäkin täältä osanottavia ajatuksia lähettelen.. Pieni, tuore ja ehjä kissanlapsi kehrää sylissä, mutta vanhin laumamme jäsen taitaa elää jo viimeisiä viikkojaan. Ne ovat rakkaita ystäviä. Suru on viiltävää ja todellista. Kunpa osaisimme kuitenkin iloita niin paljon siitä hyvästä, mitä ne ovat meille antaneet, että se voittaa ikävän ja luopumisen tuskan..

Rita kirjoitti...

Osanottoni suruusi. Aivan upean näköinen yksilö tuo kissa. Ihailua!

Halo Efekti kirjoitti...

Halaus täältäkin kohtalotoverilta!

(Meinasin tätä kommentoida jo aiemminkin, mutta captchassa oli tilapäinen toimintahäikkä ja en saanut sitä lähtemään)