Keskellä yötä

Täplä-kissani tuli puskemaan minut hereille klo 1 aikaan yöllä. Se vaati silityksiä eikä asettunut makuulle viereeni, puski ja kehräsi vain. Unet kaikkisivat silmistäni ja menin keittiöön. Söin kaksi pikkuista pullaa, join maitoa ja mietin hetken, että mitäs nyt. Kissa kerjäsi ruokaa, mutten antanut sille mitään. "Ei kello 1 yöllä ole ruoka-aika, vaikka itse syönkin pullaa", sanoin sille.

Vähän harmittaa, että uneni jäivät kesken, mutta nukuinhan jo reilut 5 tuntia. Eiköhön se riitä tällä erää, koska ei enää nukuta.

Mörrimöykky heräsi klo 1.30, latasi kahvinkeittimen ja kurkkasi työhuoneeni ovelta. Näin hänen heijastuksensa edessäni olevasta ikkunalasista. Hän kai luuli, etten huomannut häntä ja käväisi wc:ssa. Tuli sieltä sitten sanomaan mulle Huomenta ja puristi minut syleilyynsä. Sanoin huomenet ja kun en jatkanut juttua, hän meni menojaan. Hän yskäisi ja odottiko jotain, mene tiedä.

Ihanaa kyllä tietää, että hän rakastaa minua ja haluaa olla kanssani. Jonkinlaista ihailua näen hänen silmissään. Vähäsanainen Mörrimöykkyni on mukava kaveri ja ihana puoliso.

Mukavaa joulun odotusta sinulle blogiystäväni!