torstai 14. marraskuuta 2019

Marraskuun mietteitä

En ymmärrä, miksi mieheni menee nukkumaan noin klo 18 aikaan joka ilta. Jään yksin viettämään iltaa  - kissojemme kanssa tosin. Nekin kyllä rauhoittuvat nukkumaan, kunhan saavat ilta-aterian, jota ne rupeavat minulta naukumaan, kun näkevät mieheni menevät makuuhuoneen sängylle iltaisin.

Onneksi on tämä blogimaailma, johon olen kiintynyt. Illasta kuluu monta tuntia lueskellen tutuiksi tulleita blogeja ja myös uusia tuttavuuksia, joita löydän blogituttavieni blogilistoilta.

Marraskuu jo puolessa välissä. IHANAA, ettei masennus ole iskenyt mieleeni tänä syksynä. Vielä pitää jännittää tammikuun loppuun, ettei vaan kaamosmasennus synkennä mieltäni. No, luulen selättäväni ne tunteet. Olenhan jo niin monena syksynä ja alkutalvena opetellut elämään alakulon kanssa ja selättämään masentumisen. Liikunta ja maalaaminen auttavat minua parhaiten siinä. Ulkoilu tosin on aika haasteellista lumisohjoisilla jalkäkäytävillä ja hämärinä päivinä. Mutta voihan sitä voimistella sisällä - aina hengästyksiin asti. Kissojakin voi aktivoida heittelemällä niille leluja ja suklaapaperipalloja. Nekun näyttävät pyöristyvät liikaa - ja tahtovat vain makoilla vuoteellamme päivät pitkät. Varsinkin mustavalkoinen kissamme kyllä lähtee leikkimään mielellään leluillaan, kunhan niitä heittelen menemään.

Tilasin sellaisen hiirilelun, joka lähtee liikkeelle, kun sitä koskee. Kestää tosin pari kolme viikkoa ennenkuin se tulee jostain Kiinasta. Ei maksanut paljon, vain 2 euroa + postituskulut 4 euroa.

Tilasin myös itselleni - mekkoja ja koruja muutamalla eurolla/kpl. Postilakon takia niitä saa odotella perille ensi vuoteen asti. HARMI!

6 kommenttia:

  1. Niin, postilakon takita saadaan odotella kuvalehtiämme ja postikortteja maailmaltakin varmasti ensi vuoden puolelle, mutta ilman lakkoakin esim kortteja ulkomailta on välillä saanut odotella kuukausia.

    Lakko sinänsä on ihan asiaa. Ei työsopimuksia voi noin vaan tuosta vaan huonontaa!

    Mutta hei, ihanaa että olet keksinyt iltapuhteita kisujen kanssa. =)
    Nekin varmasti tykkäävät erityisestä ajasta ja hetkestä sinun kanssasi.

    Tykkäätkö käsitöistä? Niitäkin on kiva ihan omassa rauhassa puuhailla iltaisin.

    Oi, minulla on se kissakuume aina vaan! Meillä on niin ahdasta ettei tänne mehdu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tykkään käsitöistä. Aiemmin neuloin villasukkia ja annoin niitä lahjaksi sukulaisille. Enää en ole neulonut pitkään aikaan. Vesiväreillä maalaaminen ja piirustus ovat vieneet mukanaan. Tosin en ole viime aikoina oikein mieleisiä piirroksia saanut aikaseksi niin että niitä olisi julkaistavaksi.

      Minä olen elänyt melkein koko ikäni kissojen kanssa. Onneksi saimme tilavan asunnon vuokratuksi että kissoillakin on lääniä, missä oleilla.

      Poista
  2. PS Usko minua, on hankalampaa jos mies menee myöhemmin nukkumaan kuin puolisonsa, koska hänen pitää katsoa elokuvia tai kolistella sitten toinen hereille... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a. Olet varmaan oikeassa Hallatar. Olisi ikävä herätä alkuillan unilta puolison kolisteluun.

      Poista
  3. ..voi minä kukun yökauet:)
    Isäntä menee ,nukkumaan omaan kamariinsa,,,,mulla iki oma huone;))siellä ompelen ,askartelen nukun:9ja joskus herkuttelenkin yksin.....koiruus seurana:))
    niin on jouluvalot(ulos),Wishiltä tulematta..no ensi jouluksi...kuka- ties!:)
    ...Mukava selailla netin ihmeellistä maailmaa....rauhassa:))


    Mukavaa viikonvaihdetta:)

    VastaaPoista
  4. Olen neulonut paljon sukkia aiemmin, mutta en enää tänä vuonna. Meillä on nyt villasukkia tarpeeksi. Sukulaisetkin ovat saaneet jo omansa. vesivärimaalausta olen harrastanut myös ja ajattelin taas tauon jälkeen maalailla jotain.

    Wihiltä minäkin tilasin tavaraa, mutta postilakon takia ne tulevat varmaan vasta joulun jälkeen. Joulu menee varmaan ihan hissun kissun, ellen sitten joulukuussa innostu koristelemaan kotiamme joulukuntoon ja ehkä leipomaankin jotain hyvää kenties.

    Kun mies menee aikaisin nukkumaan niin hän myös herää ennen kukonlaulua ja kissat heräävät hönkimään minutkin hereille, vaikka mies antaa niille ruokaa, ne haluavat että minäkin annan niille jotain. Mutta ei niille voi suuttua vaikka tassuttelevatkin mahan päällä ja uneni jää kesken.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!