maanantai 23. kesäkuuta 2014

Tänään

Tänä aamuna istuskelin parvekkeellamme sekamehua siemaillen ja ihailin vastavaloon auringonloistetta. Hetki tuntui jumalaisen hienolta ja ajattelin kiitollisena, että ssain tämän maiseman  nähdä.



Kissammekin ihaili hetken aurinkoista maisemaa.




Yöllä näin unta, että olin sokeutunut. Etsin pimeässä jotakin ahdistuneena ja unohdin, mitä etsin. Tunnelma unessa oli aavemainen ja selkäpiitä karmiva. Säpsähdin hereille - ja tulin onnelliseksi siitä, että sokeutuminen oli vain unta.

Kaatumiseni jälkeen oikea polveni on ollut kipeä ja aristaa tietyissä asennoissa. Nyt se tosin tuntuu olevan parempana ja mietin, kannattaako rynnätä terveyskeskukseen, koska tuskin sille on mitään tehtävissä. Kipulääkkeitä minulla jo on. Ehkä polvi tarvitsisi kuitenkin tuen, mutta saako sen tk;sta vai onko se itse ostettava?

Viimeksi lääkärissä käydessäni unohdin aivan, että polveenkin sattui pahasti ja viime viikolla astuin jalalle jalkaterä sisäkierrossa. Kuului NAPS ja POKS. Ilmeisesti jotakin meni rikki?!?!

Minusta on tullut unohteleva mummo ja tuskastun, kun huomaan unohtaneeni asioita. Lähimuisti pätkii. Onkohan sillekään mitään tehtävissä?



2 kommenttia:

  1. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että pääsisit kertomaan noista viime aikojen ongelmistasi lääkärille.
    Kirjoita ihan vaikkapa asiat paperille, jos sinusta tuntuu vaikealle puhua niistä tai koet unohtavasi ne vastaanotolla.
    On selvää, että tarvitset apua noihin ongelmiisi. Ja sitä voit saada vain, jos joku tietää asioista. Jos olen ymmärtänyt oikein, tähän mennessä ei kukaan hoitotaholla tiedä siitä pankkiautomaatilla tapahtuneesta jne...
    Ole kiltti, kirjoita ne ylös ja anna se kirjoittamasi teksti lääkärille.

    VastaaPoista
  2. Simpukka,kiitos huolenpidostasi! mie kirjoitin kaksi sivua lentiööni kaatumisista ja sivun muista vaivoistani. Menen vihkoni kanssa lääkärin vastaanotolle torstaina. saas nähdä, miten kaikki sujuu.. . .

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!