Henkensä hädässä nainen meni ensiapupoliklinikalle, istuutui odottamaan vuoroaan lääkäriin, pyöritteli mielessään asioita, joita halusi kertoa tälle eikä saanut sijojaan. Missään tuolissa ei ollut hyvä istua, paareille makaaminen tuntui liioittelulta. Hän käpertyi pehmustetulle tuolille, kirjoitti pari lausetta muistikirjaansa ja kärsivällisesti odotti ja ODOTTI.
Kun hänet viimein kutsuttiin lääkärin puheille, hän sopersi hiljaa: "selkää särkee". Sinipukuinen mies kyseli kysymyksiä ja näytti turhautuneelta. "Sekö se oli varsinainen syy, miksi tulit ensiapuun," hän kysyi. ""Niii-in". Naiselta jäi kertomatta kaatuminen pankkiautomaatin luona, pään vamma, joka auheutti kummallisia oloja. Ystävälääkäri diagnosoi lieväksi aivotärähdykseksi ja arveli että pää olisi kuvattava ja samoin selkä.
"Voitte mennä kotiin ja menkää terveyskeskukseen arvioitavaksi" tuli loppulausunto ensiapuplk:n lääkäriltä. Itkien hän läksi matkeltamaan taksilla kotiin. Viha nousi ja yltyi mielessä eikä hänen todellakaan tehnyt mieli enää mennä terveyskeskukseen, jossa oli jo käynyt valittamassa selkäkipuaan aikaisemmin viikolla. Siellä palpoitiin selkäranka ja etsittiin arkoja kohtia. Peräpää tutkittiin ja todettiin, että tunto on tallella. Hän ei terveyskeskuksessakaan muistanut kertoa kaatumisesta ja pään vammasta.
Sekavana ja shokin partaalla nainen kiemurteli kotona etsien hyvää asentoa ja yrittäen toimia normaalisti kotitöissä. Hän touhusi kuin maaninen potilas yhtä ja toista. Hän maalasi pari taulua, leikitteli kissojansa, siivosi, tiskasi, järjesteli tavaroitaan. Selkäkipu vain paheni ja raipaniskuja tuntui selässä. Kipulääkkeet eivät auttaneet juuri ollenkaan. Tk-lääkärin määräämä Burana 600 jäi ostamatta - ONNEKSI. Se olisi mahdollisessti aiheuttanut verenvuotoa päässä. Ystävälääkäri kielsi sen syömisen kertakaikkiaan. Myöhemmin nainen osti Buranaa ja söi muutaman tabletin. Olo vain paheni.
Nainen oli neuvoton, hädissään ja peloissaan terveydentilastaan ja myös siitä, että kodin avaimet olivat kadoksissa. Hän soitti 112. Ensihoitaja tarkkaili naista, kyseli, mikä vaivaa. Nainen valitti jälleen kerran selkävaivaa ja muisti kertoa päänsärystä ja kaatumisestaan.
Ensihoitaja kirjasi tilan tavattaessa: "MAKAA SÄNGYSSÄ VALITTAA SELKKÄSÄRKYÄ, PÄÄKIPUA JA PELKOTILOJA KUN OLI ASUNNON AVAIMET HUKANNUT! LIIKKUMAAN ONNISTUU HYVIN."
Kun ensihoitaja oli vakuutellut, ettei ole mitään hätää, koska mies on kotona, nainen tunsi itsensä turhista turhimmaksi valittajaksi, istuutui keittiön pöydän ääreen nojaten päätään käsillään. Ensihoitajien lähdettyä nainen käpertyi sikiöasentoon peiton alle ja itki.
Kun hänet viimein kutsuttiin lääkärin puheille, hän sopersi hiljaa: "selkää särkee". Sinipukuinen mies kyseli kysymyksiä ja näytti turhautuneelta. "Sekö se oli varsinainen syy, miksi tulit ensiapuun," hän kysyi. ""Niii-in". Naiselta jäi kertomatta kaatuminen pankkiautomaatin luona, pään vamma, joka auheutti kummallisia oloja. Ystävälääkäri diagnosoi lieväksi aivotärähdykseksi ja arveli että pää olisi kuvattava ja samoin selkä.
"Voitte mennä kotiin ja menkää terveyskeskukseen arvioitavaksi" tuli loppulausunto ensiapuplk:n lääkäriltä. Itkien hän läksi matkeltamaan taksilla kotiin. Viha nousi ja yltyi mielessä eikä hänen todellakaan tehnyt mieli enää mennä terveyskeskukseen, jossa oli jo käynyt valittamassa selkäkipuaan aikaisemmin viikolla. Siellä palpoitiin selkäranka ja etsittiin arkoja kohtia. Peräpää tutkittiin ja todettiin, että tunto on tallella. Hän ei terveyskeskuksessakaan muistanut kertoa kaatumisesta ja pään vammasta.
Sekavana ja shokin partaalla nainen kiemurteli kotona etsien hyvää asentoa ja yrittäen toimia normaalisti kotitöissä. Hän touhusi kuin maaninen potilas yhtä ja toista. Hän maalasi pari taulua, leikitteli kissojansa, siivosi, tiskasi, järjesteli tavaroitaan. Selkäkipu vain paheni ja raipaniskuja tuntui selässä. Kipulääkkeet eivät auttaneet juuri ollenkaan. Tk-lääkärin määräämä Burana 600 jäi ostamatta - ONNEKSI. Se olisi mahdollisessti aiheuttanut verenvuotoa päässä. Ystävälääkäri kielsi sen syömisen kertakaikkiaan. Myöhemmin nainen osti Buranaa ja söi muutaman tabletin. Olo vain paheni.
Nainen oli neuvoton, hädissään ja peloissaan terveydentilastaan ja myös siitä, että kodin avaimet olivat kadoksissa. Hän soitti 112. Ensihoitaja tarkkaili naista, kyseli, mikä vaivaa. Nainen valitti jälleen kerran selkävaivaa ja muisti kertoa päänsärystä ja kaatumisestaan.
Ensihoitaja kirjasi tilan tavattaessa: "MAKAA SÄNGYSSÄ VALITTAA SELKKÄSÄRKYÄ, PÄÄKIPUA JA PELKOTILOJA KUN OLI ASUNNON AVAIMET HUKANNUT! LIIKKUMAAN ONNISTUU HYVIN."
Kun ensihoitaja oli vakuutellut, ettei ole mitään hätää, koska mies on kotona, nainen tunsi itsensä turhista turhimmaksi valittajaksi, istuutui keittiön pöydän ääreen nojaten päätään käsillään. Ensihoitajien lähdettyä nainen käpertyi sikiöasentoon peiton alle ja itki.
Ei hemmetti sentään...mikä tilanne on tällä hetkellä?
VastaaPoista