sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Siedettävän hyvä olo

Klassisen musiikin soidessa kärpänen surisee tahtia ikkunaani törmäillen. Mitähän se luuli tavoittavansa lentäessään parvekkeellemme ja olohuoneen läpi kirjaston ikkunaverhojen välistä lasiesteeseen. Aukaisen tuuletusikkunan ja huidon sitä lentämään ulos. Taas on päivän hyvä työ tehty: pelastettu yksi kärpänen lintujen ruoaksi.

Räkättirastailla on monta pesää lenkkipolkuni varrella. Emot antavat ihmisen kävellä aika lähelle itseään ja lehahtavat sitten pois pesäalueelta toivoen, että poikaset säilyvät siten hengissä, kun ihminen seuraa emoa. Harmittelen, että oravien pesäkuusi kaadettiin eikä oravia ole näkynyt pariin kolmeen vuoteen lähellä asuntoani. Minä (ja kissani) seuraisin mielelläni oravien leikkiä pitkin puun runkoa ylös ja alas.

Pidän siitä, että luontoa on lähellä kerrostaloamme. On tilaa lasten leikkiä, lintujen pesiä ja vihreä, kesäinen maisema on rauhoittava. Viitostien "autokoski" kohisee miltei jatkuvasti. Kun ajattelen autojen melun koskenkumuksi, se tuntuu komealta ja sitä jaksaa sietää, jopa rakastaa.

Elämäni tuntuu nyt muutenkin siedettävän hyvältä. Kahvihammasta alkoi kolottaa. Mieheni on laittanut kahvin tippumaan ja pian saan mukin kuumaa juotavaa. AAAH !

Ei kommentteja: