lauantai 1. elokuuta 2009

kurja, tyhjä ja kipeä


kurja ja tyhjä
ruma ja lihava
aloitekyvytön
ahdistunut ja
mitäänsanomaton
aikaansaamaton
turha
kipeä

Hyvät aikomukseni laihdutuksen suhteen ovat rauenneet. Olo on mitäänsanomattoman tyhjä ja kurja. Käväisin puntarissa ja huomasin painoni nousseen uuteen ennätyslukemaan. Kesä-heinäkuussa en ole juuri ajatellut ruokavalioita, laihduttamista ja hyvinvointiani. En jaksa tsempata ja laittaa terveellistä, kevyttä ruokaa. Kaupan eineksillä on eletty ja joskus mieheni on tehnyt perunamuussia oivariiniin sekoitettuna.

Suru veljeni kuoleman johdosta on vienyt voimia. Nyt en jaksa välittää mistään mitään. Syön kermajäätelön toisensa perään ja istun tietokoneeni äärellä polvi kipeänä. Pitäisi mennä uudestaan lääkäriin sen takia. Tulehduslääkkeet eivät auta kipuun. Kipu alkaa tykyttää polvessa aina kun kävelen vähäisenkin matkan. Kipu vaimenee kun olen paikallani jalka oikosenaan rahilla.

Ahdistaa. On ontelo olo, kurja ja tyhjä. En osaa kuvailla turhautumista ja pettymystä jota koen elämääni ajatellessani. Ei minulla mitään hätää ole. Niukka toimeentulo, mukava asunto, rakas puoliso pitävät minut koossa. Mielialalääkitys lienee kohdallaan. En koe olevani masentunut. Itse asiassa olen miettinyt, tarvitsenko enää masennuslääkkeitä. Mutta olen elämäni aikana kokenut monta syvää masennuskautta, joten lienee tarpeen syödä masennuslääkkeitä lopun ikääni.

6 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Aika alakuloiselta olosi tuntuu. Jos saisit tuon kipeän polvesi parempaan kuntoon.

Millan kirjoitti...

Ainakin nyt tiedät, että sinulla on ihan oikeita syitä alakuloon. Sureminen ja kipu eivät ole vähäpätöisiä juttuja, mutta niin kauan kuin on elämää, on toivoakin. Ehkä kaikki kääntyy vähitellen parempaan ja löydät taas intoa elämäntaparemonttiinkin. Pidän peukkuja.

bamiella kirjoitti...

Niin, Aamu. Pitkään mieleni on ollutkin korkealla. Mutta kipu syö ilon elämästä.

Millan, kiitos kannustuksesta. Suru lievenee vain suremalla ja kipeän polveni vien lääkärin tutkittavaksi ensi viikolla. Jospa se tästä ...

Arjaanneli kirjoitti...

Kivun kanssa on mahdotonta elää niin, ettei se vaikuttais mielialaan.
Saatikka sitten, kun on muutenkin murhetta elämässä.
Ota sen kipiän polven lisäksi mukaan se pääpuoli, ja pyydä siihen jotain tohtoriapua!
Jos sulla kerta on ropeista hyviä kokemuksia, nii sittenhän siinä olis apukeino jaksamiseen?

Rita kirjoitti...

Kultainen blogipalkinto kultaiselle kirjoittajalle jos haluat olla kultainen noutaja ja hakea sen Rita-blogistani :)

bamiella kirjoitti...

Kultainen blogipalkinto on upea! Kiitos tunnustuksesta, Rita! Olen otettu.