lauantai 1. elokuuta 2009

kurja, tyhjä ja kipeä


kurja ja tyhjä
ruma ja lihava
aloitekyvytön
ahdistunut ja
mitäänsanomaton
aikaansaamaton
turha
kipeä

Hyvät aikomukseni laihdutuksen suhteen ovat rauenneet. Olo on mitäänsanomattoman tyhjä ja kurja. Käväisin puntarissa ja huomasin painoni nousseen uuteen ennätyslukemaan. Kesä-heinäkuussa en ole juuri ajatellut ruokavalioita, laihduttamista ja hyvinvointiani. En jaksa tsempata ja laittaa terveellistä, kevyttä ruokaa. Kaupan eineksillä on eletty ja joskus mieheni on tehnyt perunamuussia oivariiniin sekoitettuna.

Suru veljeni kuoleman johdosta on vienyt voimia. Nyt en jaksa välittää mistään mitään. Syön kermajäätelön toisensa perään ja istun tietokoneeni äärellä polvi kipeänä. Pitäisi mennä uudestaan lääkäriin sen takia. Tulehduslääkkeet eivät auta kipuun. Kipu alkaa tykyttää polvessa aina kun kävelen vähäisenkin matkan. Kipu vaimenee kun olen paikallani jalka oikosenaan rahilla.

Ahdistaa. On ontelo olo, kurja ja tyhjä. En osaa kuvailla turhautumista ja pettymystä jota koen elämääni ajatellessani. Ei minulla mitään hätää ole. Niukka toimeentulo, mukava asunto, rakas puoliso pitävät minut koossa. Mielialalääkitys lienee kohdallaan. En koe olevani masentunut. Itse asiassa olen miettinyt, tarvitsenko enää masennuslääkkeitä. Mutta olen elämäni aikana kokenut monta syvää masennuskautta, joten lienee tarpeen syödä masennuslääkkeitä lopun ikääni.
Lähetä kommentti