lauantai 11. maaliskuuta 2017

Rennosti


Joo, mitäpä sitä rehkimään joka päivä. Vapaapäiviäkin on vietettävä kotitöistä ym. mitä yleensä teen arkena.

Olen lueskellut lukulistani blogeja ja monenlaista kohtaloa on tullut eteen. Olen jopa tullut ajatukseen, että olen aika onnekas. Nyt kun ei masennus enää vaivaa niin elämä tuntuu kivalta. Terveenä on mukava olla ja näitä mukavia päiviä on ollut jo pitempään. No, jo oli aikakin saada parempia päiviä elämäänsä. Monta vuotta meni masennuksen kourissa. Eikä elämä todellakaan tuntunut kivalta.

Nykyinen asuntommekin on mukava. Keittiön ja olohuoneen ikkunasta näkyy luontoa = puisto, ja kauempana lassten leikkikenttä keinuineen ja rakennelmineen. Makuuhuoneittenkaan ikkunan vastapäätä lähellä ei ole taloja vaan oman talomme lasten leikkipuisto ja iso nurmikkoalue. Puut ja talomme ulkorakennukset peittävät kauempana kadun toisella puolen olevia taloja, joten naapuritalon ikkunasta ei suoraan näe meille sisään.

Talossamme asuu rauhallista väkeä. Mitään ikäviä selkkauksia ei ole tapahtunut. Vähän ääniä kuuluu yläkerrasta, mutta ne eivät ole meitä häirinneet. On se mukavaa, kun olemme saaneet asua tässä talossa.

Olemme onnekkaita, kun ei nyt ole mitään valittamista asumisestamme ja olemme saaneet olla terveinä.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017


IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ, hyvät lukijani !

Toivotan teille lukijani ihanaa maaliskuuta, upeaa kevättä ja paljon aurinkoa päiviinne!
Ottakaa kaikki ilo irti näistä keväisistä päivistä!
Hyvää vointia ja iloista mieltä!


torstai 9. helmikuuta 2017

Aika rientää

HUPSISTA! Tammikuu meni - ja helmikuukin jo vauhdilla menossa. Miten tämä aika rientääkään. En pysy perässä tässä ajanjuoksussa.

Huomenna on mentävä hammaslääkäriin. Tehdään kuitusilta poisotetun hampaan tilalle. Niin - itseasiassa hammas murtui ja siitä jäi vain vähän juurta jäljelle, joka vedettiin ulos suusta. Kuukauden päivät olen odotellut aikaa, jolloin ammottava aukko hammasrivistössäni korjattaisiin. No, huomenna siis.

Sitten ensi viikolla ajattelin mennä kampaajalle ja leikkauttaa hiuksiani lyhemmäksi. Jospa tämän tädin ulkonäkö näiden toimenpiteiden jälkeen olisi kohentunut niin että kehtaa mennä kaupungille ihmisten ilmoille.

Olen lueskellut vanhoja naistenlehtiä kotona, koska en kehtaa mennä kirjastoon ulkonäköni takia. Hapsottavat hiukset ja hammasrivistö vajaana en vain halua näyttäytyä. Ovat jääneet uudemmat naistenlehdet lukematta toistaiseksi.

Kissamme ovat leikattuja uroksia mutta silti niillä taitaa olla kevättä rinnassa. Ne ovat naukuilleet enemmän ja juoksennelleet pitkin asuntoamme huoneesta toiseen. Tavallisesti kovin rauhalliset kisulit ovat riehaantuneet. Yöksi on suljettava makuukamarin ovi, jotta saisimme nukkua rauhassa. Onneksi meillä on asunnossamme useampi huone niin kissoille riittää tilaa temmeltää. Eivätkä ne onneksi ole kovin äänekkäitä niin että naapurit eivät niiden naukuilemisesta häiriinny.


torstai 5. tammikuuta 2017

Uusi vuosi on alkanut

Uusi vuosi on jo sujuvasti alkanut. Mitään uuden vuoden lupauksia en tehnyt enkä ala tekemään katsausta menneestä vuodestakaan, sillä mitään merkittävää ei elämässäni viime vuonna tapahtunut, ellei sitten sitä lasketa, että sain olla terveenä. Mikään tauti ei tarttunut minuun.

Toivottavasti tänäkin vuonna saan olla terveenä. Kovin moni blogituttavistani on sairastunut influenssaan. Onneksi se tauti ei tartu blogien välityksellä. Voi ihan turvallisella mielellä lueskella tuttavien blogeja.

Pitääisiköhän laittaa kaikki ne blogit, joita luen, tuohon blogini MUUTA AJATELTAVAA -listaan? Sieltä puuttuu muutama, joita tulee seurattua mainittujen lisäksi. No, kaikki aikanaan.

Tässä nyt KIITÄN TEITÄ blogini uskolliset lukijat KIINNOSTUKSESTANNE meikätytön vaatimattomaan kirjoitteluun. Kovin ihmeellistä ja uutta en ole saanut tuotettua ja päivityksien tahti on hidastunut vuosien myötä. Noin kerran viikossa tulee kirjoiteltua. Ei tämä vanha mieleni tuota tekstiä enää sitä vauhtia kuin muutama vuosi sitten. Toivotaan, että piristyisin vielä.

Toivotan iloisia asioita tuleviin päiviinne!

lauantai 31. joulukuuta 2016

Tervehdys ystäville


Tänä iltana,
uuden vuoden kynnyksellä,

kuiskasin pienen toiveen:



Anna ystävilleni kaikkea hyvää

tulevaan vuoteen! 

Anna tähti oppaaksi
eteenpäin johdattamaan,
kuu tietä valaisemaan ja 
aurinko lämpöä antamaan.

Anna iloa päiviin, 
anna uskoa ihmeisiin,
anna enkeleitä rinnalle kulkemaan.


Tästä vuodesta kiitän, 
ystäväni siihen liitän. 



Toivotan teille paljon hyvää,

vuodelle tulevalle hymyä syvää.





maanantai 26. joulukuuta 2016

Tapaninpäivänä


Jouluaatto meni meillä ilman suurempia juhlallisuuksia. Söimme hyvin. Vietimme koti-iltaa katsellen televisiota. Jo aaton aattona, perjantaina, kävimme saunassa, koska silloin oli meidän saunavuoro. Päätimme olla lahjomatta toisiamme tänä jouluna. Vain kissamme saivat "lahjana" ison kimpaleen lohta, jota ne söivät halukkaasti. JOULU ON MILTEI OHI. Tämä tapaninpäivä kuluu yhtä hiljaisesti kuin jouluaatto ja joulupäivä. 

Olen ihaillut joulukortteja, joita tuli iso pino.



Joulupukkikortteja tuli eniten.
Tonttukorttejakin tuli muutama.




Ja sitten tuli pari joulutervehdystä, joissa oli kynttilöitä ja lahjapaketteja.
Ja pari joulunlapsikorttia, joissa Jeesus, Maria ja Joosef.


Olen ilahtunut joulukorteista. Niitä oli kiva saada niin monta.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulu lähestyy


Joulu lähestyy. Lapsille kerrotaan, että tontut kurkkivat ikkunoista. Siitä ollaan monta eri mieltä, onko lapsille hyvä kertoa moista satua. Toiset ovat sitä mieltä, että se on hyvä keino saada lapset käyttäytymään kiltisti. Toisten mielestä moinen pelottelu on turhaa.

Itse olin lapsena liiankin kiltti ja vanhempieni toivomusten mukaan toimiva. Ei sekään ole oikein tervettä, ettei uskalla sanoa omaa mielipidettään ja sopeutuu vanhempien kaikkiin oikkuihin.

Meillä tulee varmaan olemaan rauhallinen joulu. Istumme iltaa ukkokultani kanssa ja katselemme lahjoja, joita toisillemme olemme ostaneet. Varmaan seuraamme televisio-ohjelmia ja syömme hyvin. Emme ole kutsuneet ketään kyläilemään luonamme. Saa sitten nähdä eksyykö kukaan luoksemme joulun pyhinä.

Meidän molempien, ukkokultani ja minun vanhemmat ovat jo poisnukkuneet, joten emme vieraile edes heidän luonaan enää. Ukkokullan aikuisilla lapsilla on omat perheet  kaukana meistä. Ei jouluna viitsi matkustella satoja kilometrejä heitä katsomaan. Heillä on omat joulumenonsa, tuskin he kaipaavat vanhuksia hidastamaan jouluriemujaan.

Joulussa ei ole enää sellaista taikaa kuin oli lapsena. En erityisemmin odota joulua. Lahjojen saamisessakaan ei ole sellaista hohtoa kuin oli lapsena. Lahjojen antaminen jää vähiin.

Mutta silti, onhan joulu erityinen aika vuodesta. Yritämme tehdä siitä mukavan toisillemme, ukkokultani ja minä. Ja kissamme saavat ison annoksen lohta, josta ne erityisesti nauttivat.