Ukkokultani yskähti kamarissa ja minä alan kirjoittaa klo 2.30 virkeänä kuin peipponen kevätaamuna. HUOKAAN PIIITKÄÄÄÄN, koska olisin halunnut nukkua koko yön läpeensä aamukahdeksaan asti, mutta tässä sitä ollaan: kirjoittamassa teille, rakkaat lukijat!
Olemme joulukuun lopussa ja neljän päivän päästä on Uusi Vuosi 2015. Aika mataa sekunti kerrallaan. On veikeen haikeeta jättää muistoihin tätä vuotta 2014. Viittaan postaukseeniElämää eteenpäin ja totean menneestä vuodesta vain sen, etten halua elää sitä uudelleen.
VAIKEA VUOSI! Olen pantannut vaikeuksieni puhumista tai edes kirjoittamista ihan turhaan ja suotta. Olen oppinut näyttäytymään "hyvin menee" -ilmeellä, vaikkakin vaikeata on aina näyttää iloista naamaa. Useimmiten en ole pystynyt surujani salaamaan. Miksi pitäisikään?!?! Kun on surullinen, on saatava se näyttää koko maailmalle. Alan päästä jaloilleni ja irti siitä ryöpytyksestä, jonka äitini poismeno aiheutti. Kuvasin sitä pyörremyrskynä, joka repi minut juuriltani, Vieläkin mielessäni velloo ja kuplii äitini kuolema, joka tosin on suonut vapauksia olla nyt loppuvuoden oma itsensä. Huokaan piitkään. Olen kirjoittanut kyllä äitini poismenosta varmaan kyllästyksiin asti, Ja aion vielä jätkaa tulevissa postauksissanikin.
Paljon on kirjoittamatta, mitä hänestä ja suhteestämme kertoa. Tosin minua sitoo vanha periaate, ettei kuolleista pidä puhua pahaa. PAHA ÄITI on tabu, josta ei voi kirjoittaa enkä oikeastaan haluakaan nähdä häntä pahana. Mutta olemme kaikki omalla tavallamme pahoja, emme aina ymmärrä toisiamme, kiistelemme mielipiteistä, sodimme keskenämme. Tämä kaikki on inhimillistä. Olemme toistemme vaikutuspiirissä. Haluamme, että toiset näkisivät meidän meidän omalla tavallamme. Kaikilla ei ole halua ajatella, miltä toisista tuntuu oma käyttäytymisemme. Olen itsekin sortunnut itsekkyyteen, omahyväisyyteen ja jopa ylpeyteen, johon ei ole aihetta.
Odotan uudelta vuodelta paljon hyvää, joita luettelinkin jo edellisessä postauksessani. Uusia ystäviä toivon kaikkein hartaimmin. Olen viettänyt aikaa omissa ajatuksissani jo KAUAN. Haluan jakaa niitä toisille, haluan kommentteja ajatuksilleni ja tahdon uutta ajateltavaa, nähdä elämää toisten silmin. On rikkautta saada olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Minua on alkanut jälleen kiinnostaa elämä toisissa kulttuureisssa, toisissa maissa sekä kotimaan monet ilmiöt, tapahtumat ja ihmiset. Lueskelen taas parin kolmen kuukauden tauon jälkeen blogejanne, joite te hyvät blogiystävät kirjoittelette. Lukulistallani on useampia blogeja kuin olen marginaaliini kirjannnut. Harkinnassa on täydentää blogiluetteloa, uusia blogini ilmettä ja kirjoittaa useammin. Katsotaan, mitä uusi vuosi 2015 tuo tullessaan! Kiva, kun kävit taas lukemassa tätä sepustustani!
Olemme joulukuun lopussa ja neljän päivän päästä on Uusi Vuosi 2015. Aika mataa sekunti kerrallaan. On veikeen haikeeta jättää muistoihin tätä vuotta 2014. Viittaan postaukseeniElämää eteenpäin ja totean menneestä vuodesta vain sen, etten halua elää sitä uudelleen.
VAIKEA VUOSI! Olen pantannut vaikeuksieni puhumista tai edes kirjoittamista ihan turhaan ja suotta. Olen oppinut näyttäytymään "hyvin menee" -ilmeellä, vaikkakin vaikeata on aina näyttää iloista naamaa. Useimmiten en ole pystynyt surujani salaamaan. Miksi pitäisikään?!?! Kun on surullinen, on saatava se näyttää koko maailmalle. Alan päästä jaloilleni ja irti siitä ryöpytyksestä, jonka äitini poismeno aiheutti. Kuvasin sitä pyörremyrskynä, joka repi minut juuriltani, Vieläkin mielessäni velloo ja kuplii äitini kuolema, joka tosin on suonut vapauksia olla nyt loppuvuoden oma itsensä. Huokaan piitkään. Olen kirjoittanut kyllä äitini poismenosta varmaan kyllästyksiin asti, Ja aion vielä jätkaa tulevissa postauksissanikin.
Paljon on kirjoittamatta, mitä hänestä ja suhteestämme kertoa. Tosin minua sitoo vanha periaate, ettei kuolleista pidä puhua pahaa. PAHA ÄITI on tabu, josta ei voi kirjoittaa enkä oikeastaan haluakaan nähdä häntä pahana. Mutta olemme kaikki omalla tavallamme pahoja, emme aina ymmärrä toisiamme, kiistelemme mielipiteistä, sodimme keskenämme. Tämä kaikki on inhimillistä. Olemme toistemme vaikutuspiirissä. Haluamme, että toiset näkisivät meidän meidän omalla tavallamme. Kaikilla ei ole halua ajatella, miltä toisista tuntuu oma käyttäytymisemme. Olen itsekin sortunnut itsekkyyteen, omahyväisyyteen ja jopa ylpeyteen, johon ei ole aihetta.
Odotan uudelta vuodelta paljon hyvää, joita luettelinkin jo edellisessä postauksessani. Uusia ystäviä toivon kaikkein hartaimmin. Olen viettänyt aikaa omissa ajatuksissani jo KAUAN. Haluan jakaa niitä toisille, haluan kommentteja ajatuksilleni ja tahdon uutta ajateltavaa, nähdä elämää toisten silmin. On rikkautta saada olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Minua on alkanut jälleen kiinnostaa elämä toisissa kulttuureisssa, toisissa maissa sekä kotimaan monet ilmiöt, tapahtumat ja ihmiset. Lueskelen taas parin kolmen kuukauden tauon jälkeen blogejanne, joite te hyvät blogiystävät kirjoittelette. Lukulistallani on useampia blogeja kuin olen marginaaliini kirjannnut. Harkinnassa on täydentää blogiluetteloa, uusia blogini ilmettä ja kirjoittaa useammin. Katsotaan, mitä uusi vuosi 2015 tuo tullessaan! Kiva, kun kävit taas lukemassa tätä sepustustani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!