torstai 4. joulukuuta 2014

Hauta

Pääni humisee tyhjyyttä ja suoleni kurnivat. On lounasaika. Niin paljon ja niin suunnattoman ikävää on tapahtunut elämässäni, ettei oikein tee mieleni mennä syömään ruokaa. Mutta jotainhan sisään on ahdettava, etten kuole nälkään. Tosin vararavintovyöhykkeitä on ympärilläni enemmän kuin tarpeeksi. Ei tekisi yhtään pahaa olemukselleni laihtua - paljon.


vein äitini haudalle kukkakimpun jossa oli seitsemän keltaista ruusua, keltaisia ja liloja harsokukkia kallankukkia - - - ja paljon kyyneleitäni. Olen surun vallassa ja itkenyt kyyneleeni loppuun. On kovin tyhjä olo.

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi!