28.7.2012 aurinko paistaa, on lämmintä, ei kuitenkaan hellettä. On mitä ihanteellisin sää lähteä risteilylle katselemaan järvimaisemia. Mutta en halua ihmmisten sekaan. Haluan olla yksin ajatuksineni. En halua pälpättäviä ihmisiä sekoittamaan mieltäni, vaikkei se ole kaksinen. Masentaa, olen turhautunut ja kiukkuinen itselleni. Tiedän, että oloni paranisi, jos voisin keskustella ystävän kanssa. Mutta ystäväni menevät menojaan, elävät elämäänsä täysillä eivätkä varmaan huoli tällaista hapannaamaista tätiä seuraansa.
"Olympialaiset ovat alkaneet", kuuluttaa mieheni iloisesti. "Kamalaa", vastaan. Mieheni naurahtaa ja sanoo. "Eikö olekin!" Pyydän tuomaan minulle kahvia ja saan hän tuo minulle ison mukillisen ruskeaa juomaa, rasvattomaan maitoon sekoitettua Presidenttiä. Häluan pysyä hereillä pari tuntia ja kirjoittaa. Sitten menen nukkumaan mirtatzapiinin voimalla. Uneen. Pois tästä tietoisuudesta. Olympialaisista en ole kiinnostunut.
Harmittaa, kun kesäpäivä menee tietokoneen äärellä. Kun edes osaisin kirjoittaa kirjaa tai muuta hyödyllistä, josta sais liksaa. MUTTA KUN EI !! Vain turhia sanoja toisensa perään. En rohkene kertoilla sisintäni, kuoria mieleni kerroksia ja avata sitä kuin sipulia. En ymmärrä, miksi kukaan lukee tätä turhaa sanojen helinää. Murehdin jo sitäkin, että lukijoiden aika menee hukkaan. HUOKAUS!
Aukaisen sattumanvaraisesti yhden lukemattomista lukemattomistani Positiivareiden sähköpostiviesteistä ja silmiini osuu kiinalainen sananlasku:
" Et voi estää murheen lintuja lentämästä pääsi yli,
mutta voit estää niitä rakentamasta pesää hiuksiisi."
Ajatus osui ja upposi minuun. olen taas vellonut päiväkaupalla murheissani, kun joku toinen olisi heittänyt murheensa nurkkaan ja jatkanut elämäänsä iloisena. Minun on opittava positiivisuutta ja minun on pyrittävä kohti kiitoksen mielialaa. Tosiasiahan on, että minulla on kaikkea, mitä jokapäiväiseen elämään tarvitaan - ja enemmänkin: minulla on koti, elanto, puoliso, ystäviä, lemmikkieläimiä, vaatteita, ruokaa jne. Monelta näitä puuttuu ja kuitenkin he ovat kiitollisia elämästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!