Muutama päivä meni hyvin - ilman ahdistusta. Mitä nyt toimimaton televisio aikaansai pientä turhautumista. Tänään Helpsonin neiti kävi säätämässä television asetukset oikeaan asentoon ja taas voin katsella mieliohjelmiani omassa rauhassani kirjastoni tv-tuolissa.
Mutta tänään ahdistaa, on paha olo. Olen turhautunut näihin kamaliin tunteisiini, jotka yllättävät aina, kun olisi lähdettävä asioille kaupungille. Olen nähnyt miehen ampuvan ihmisen kuoliaaksi torilla - eikä sen näkemisen kauhu oikein hellitä ... Joka kerta kun uutisissa puhutaan ampumavälikohtauksista, kauhu herää melessäni ja pelkään, että joku höyrypää pillastuu just silloin, kun kävelen torilla. Pankkini on torin laidalla. En tiedä, onko sillä sivukonttoria jossain muualla. Torilla olisi kiva kävellä ja katsella ihmisiä, turisteja, mutta ahdistava kauhu ei hellitä otettaan minusta. Mieletön pelko valtaa niin, että polveni vapisevat ja käteni tärisevät. Kun pääsen pankkikonttoriin, olo vähän helpottaa. Yritän selittää itselleni, ettei mitään hätää ole. Mutta uskooko sisimpäni järkeni ääntä. Mitä vielä! Masentavaa ja lamauttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!