Enpä voinut olla vinosti hymyilemättä Elegian sarkastiselle listalle VINKKEJÄ MASENTUNEILLE. Hän on listannut lähes täydellisen vinkkilistan, miten masentunut pääsee jaloilleen.
Millanin laiskuuden ylistyksessä laiskuudesta on mielenkiintoinen näkökulma, joka veti suupieliäni ylöspäin. Terveen on kai mahdoton ajatella, että masennus vie voimat - ei se masentuneen saamattomuus laiskuutta ole.
Vaikka kyllähän niitä kahden viikon masentuneita on pilvin pimein julkisuudessa sääliä kerjäämässä, mutta tosiasiassa ei ole tietoakaan vakavasta masentuneisuudesta.
Joutilaisuutta ja laiskuutta on pidetty menneinä vuosina uskonnollisissa piireissä jopa syntinä. Lupppoaika oli käytettävä vaikkapa kessutteluun, ettei näyttäisi ihan joutilaalta.
Mitenkähän entisajan päiväunet istui tähän uskonnolliseen kuolemansyntiajatteluun laiskuudesta? Molemmalla mummoillani oli tapana ottaa tirsat lounaan jälkeen. Ja vanha setänikin oikaisi selkänsä penkille joksikin aikaa. Meillä siis ruokalepoa ei katsottu laiskuudeksi.
Savolaisia on haukuttu saamattomiksi ja laiskoiksi. Eräskin keskustelija Plaza.fi:ssa laukoo ajatuksiaan näin:
"Se on niiden (savolaisten) päähän jo lapsesta taottu, jottei kannata yrittää eikä ainakaan tehdä mitään asioittensa eteen. Se on sanottu ihan selvästi niiden savolaisten laulussakin.
"On kansa kaiken kärsinyt ja onnehensa tyytynyt". Tuollaisia nyhveröitä ei kukaan voi auttaa, kun tyytyvät aina vaam kärsimyksiinsä eivätkä tee mitään asian hyväksi, tyytyvät vaan kaikkeen paskaansa.
Lisää typeryyksiä samasta teemasta savolaisten kansanviisausarkistosta:
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla.
Vaikeneminen on kultaa puhuminen hopeaa.
Todella deaktivoivaa kansanviisautta niillä."
Pahalta tuntuu tällainen sanailu, mutta sitä olen saanut kuulla ja hävetä päässäni, että olen savolaista alkuperää, vaikka Etelä-Suomessa kasvoinkin suurimman osan lapsuuttani ja osan nuoruuttani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!