keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Niitä näitä

Uudet, mustat pitkikset on lyhennetty. Ompelijaystäväni kävi tekemässä työn ja siistiä jälkeä tuli. Turisimme niitä näitä ja joimme kahvit pullan kera. Kuinka kauan siitä jo onkaan, kun meillä kävi joku. Esitin pirteämpää kuin olenkaan. Onneksi hän on puhelias niin ei tarvinnut selitellä mitään sen kummemmin. Hän on nähnyt minut tosi masentuneena, yliannoksen lääkkeitä ottaneena, ensihoitajan käskiessä juoda vielä lisää lääkehiilijuomaa. Siihen olotilaan verrattuna olen nyt ihan kunnossa. Miksi en kuitenkaan osaa iloita tästä olosta, tästä elämästä, tästä päivästä. Tästä terveyden määrästä. Kivuttomista tunneista.

On voimisteltava välillä. Pakaralihakset puutuvat istumisesta ja niskahartialihakset kipuilevat. Otin jo iltalääkkeet ja varastan mieheni lääkepurkista Tenoxin. Haluan uneen - ilman pyöriskelyä unen rajamailla. Olisipa ihmisessä nappi, jota painamalla voisi sammuttaa mielensä uneen. NAPS! ja automaattisesti 8 tunnin kuluttua heräisi piristyneenä ja tarmokkaana uuteen päivään.

Minulla on ollut unensaantivaikeuksia vuosikymmenien ajan. Joitakin lyhyitä kausia olen saanut unen päästä kiinni suht´koht´normaalisti eli noin 20 minuutissa. Mieheni nukahtaa kymmenessä minuutissa. En tiedä, miksi hän ostaa Tenoxia. Uuden masennuslääkkeen aloitettuani (tämän vuoden alussakohan se tapahtui) ja varsinkin, kun noin 1½kk sitten sen määrää lisättiin, nukahdin ihanan helposti ja pehmeästi. Enää lääkkeellä ei ole sitä vaikutusta. Se vain tekee pöhnäseksi ja ajattelu hidastuu. Uni tulee - tai sitten ei. Hyvää yötä !

1 kommentti:

Rita kirjoitti...

Tervehdys! Löysin sinut bloggerista, pari päivää ihmeteltyäni mitä sinne merkatut "followers" ovat. Kun älysin klikata, pääsin tänne. Kiva tavata :)