Ystäviä skypessä, puhelimen langan päässä ja sähköpostiviestitse jutustelemassa sekä Naamakirjassa

Ilta kuluu kelloni mitatessa sekunteja. Joku on laskenut, että päivässä on 84 000 sekuntia. En ole tarkistanut asiaa, koska  tottahan niitä on paaaaljon ja jo parissa sekunnissa ehtii tehdä vaikka mitä. Tämä ilta on ollut miekenkiintoinen, Sain vaihtaa ajatuksia kahden ystävän kanssa, Toisen olen nähnyt jossakin kaupungilla ja hänen ajatuksensa saavat itsetuntoni kohdilleen. Itsetuntoni on ollut alamaissa ja kallella kypärin.Ja pitkäaikainen vilutus sieliussani on saanut lämpimiä sanoja,

Toisen ystävän kanssa keskusteeminen oli arkisempaa ja silti minulle tuli häntä ikävä. Vanha suola janottaa.

Ja sitten ystävät Naamakirjassa, Ilman heitäkään en osaa olla. Vaivun synkkyyteen ilman ystäviä.
Mieluiten tapaisin kaikki ystäväni vaikkapa pikujoulun merkeissä kasvokkain, Mutta se ei liene mahdollista. Onneksi on puoliso, jolle saan puhua kaikesta, mitä mielessäni on. Tosin tämä kirjoittelu onnistuu paremmin kuin jutustelu.

Lokakuussa

On koleata, märkää loskaa.
Lumen alta paljastuu roskaa.

Kumisaappaat kaupan hyllyllä
ostajaa vailla.
Odotan lottovoittoa
hullun lailla.
Tulis edes 4 oikein - ja lisänumeroita.
varpaani kiittäisivät uusia kumisaappaita.
Ulkoilma nipistäisi poskeni punaisiksi
ja varpaani jäisivät lämpimiksi.

Talvea odotellessa

Paleltaa. Viluttaa.
Hyinen viima käy vasten kasvoja.
Se riistää ruskan puitten oksilta.

Koivun lehdet kuurassa
nurmikolla maatuu.
Talven valkoinen peitto
piilottaa alleen kuolleet lehdet.

Vedän myssyn päähäni ja hanskat käteen.
Kiedon villatakin tiukasti ympärilleni
ja ahtaudun talvitakkiini.

Hymyilen. Eipä enää palella.
Tule vain talvipäivä.

HAASTE

Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.

Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.

Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

Haastajan tulee valita 11 blogia joissa on alle 200 lukijaa.

Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat. 

Ei takaisin haastamista.

PEPPONE haastoi minut vastaamaan seuraaviin kysymyksiin.

1. Ne neljä piirrettä vastakkaisessa sukupuolessa, jotka herättävät mielenkiintosi?
- puhelias, asiallinen, hyvinpukeutunut ja kohtelias mies herättää mielenkiintoni

2. Neljä piirrettä, jotka saavat sinut kaihtamaan miestä?
- sulkeutunut, kännissä oleva, homssuinen ja epäkohtelias saa minut kaihtamaan miestä.

3. Tumma ja tulinen vai vaalea ja rauhallinen?
Vaalea ja rauhallinen

4. Tunnusta tällä viikolla tekemäsi juttu, mitä et ole paljastanut kenellekään?
Poistin Naamakirjan kavereistani parikymmentä henkilöä. Asia on varmaan valjennut heille yllätyksenä, sillä syytä moiseen en ole paljastanut kenellekään - vielä.

5. Paljonko haluaisit rahaa siitä, että adoptoisit minut loppuiäksesi?
PAALJON RAHAA, enemmän kuin sinulla on, Peppone.

6. Todella salainen paheesi (eikä mitään diipadaapa-juttuja sitten, vaan oikea addiktio).
Revin kynsinauhojani, kun oikein alkaa stressaamaan.

7.  Kerro kolme asiaa, jotka saavat sinulla sukat pyörimään jaloissa?
Positiivinen yllätys esim. odottamaton kohteliaisuus minulle keneltä tahansa fiksulta ihmiseltä saa sukat pyörimään jaloissani. Samoin käy, kun näen hyvin näytellyn musikaalin ja kun kuulen M.Chevalierin soittavan panhuilua.

8. Olet kahvilassa ja täysi kuppi kahvia kaatuu syliisi hetkellä, jolloin olkapäähäsi koputetaan ja vastakkaista sukupuolta oleva unelmiesi täyttymys pyytää lupaa istua samaan pöytään. Mitä teet?
Pyytäisin miestä ojentamaan servettinsä, jotta voisin kuivata hameeni.

9. Pahin jäynä, mitä olet tehnyt elämäsi aikana?
Koulussa laitoin ikkunaan lankoja ristiinrastiin niin että näytti siltä kuin ikkuna olisi säröillä. Opettaja katsoi ikkunaa kaukaa ovelta ja kysyi, kuka särki ikkunan. Koko luokka räjähti nauramaan ja huusi: APRILLIA, syö silliä, juo kuravettä päälle. Opettaja tarkasteli ikkunaa lähempää ja totesi, ettei kukaan jää tästä jälki-istuntoon.

10. Kerro heti, mitä sinulla on yöpöydän laatikossa?
Mm.kynä, paperia, nenäliinoja, korvasuojaimia siis tuppoja, joilla tukitaan korvat, kun mies kuorsaa.

11. kuinka usein manipuloit ihmisiä?
En tunnusta manipuloivani ihmisiä koskaan.

Haastan nimimerkit Hapuilemassa, Ronja, Homssu, Tosilihava, Aili-mummo, bipolaarinen50, Pilviharso, Taisteluaelamankanssa

Peppone, en mie jaksa enempää henkilöitä haastaa. Oon väsynyt ja vanha, yritä ymmärtää.


Kysymyksiä haastetuille:

1. Miksi aloitit bloggaamaan?
2. Mitä et tekisi, vaikka siitä maksettaisiin?
3. Mikä saa sukat pyörimään jaloissasi?
4. Ketä ihailet?
5. Mihin/kehen uskot?
6. Mitä inhoat?
7. Mikä ihastuttaa sinua?
8. Onko sinulla lemmikkieläin/-eläimiä? Mikä eläin/eläimiä?
9. Masentaako sinua koskaan? Mikä masentaa?

No niin tässä olikin jo 11 kysymystä. Odotan mielenkiinnolla vastauksianne!

Suru vieköön

SURU VIEKÖÖN
mennessään
menneisyyden haamut
ilo tulkoon taloon
valaiskoon aamut

suru nyyhkii kyynelissä
ilo vieköön valoon
liihotelkoon perhosena
kukasta kukkaan
ottakoon minut siivillensä
perhontanssiin mukkaan

kesäpäivän aurinko nyt
sulatelkoon surun
haukkaan leivänpalasen
ja syön joka murun

Pohjantähden alla

Kari Tapio laulaa CD-soittimessani Olen suomalainen. "...Pohjantähden alla elää suomalainen." Näihin sanoihin laulu päättyy ja mieleeni tulee pakkasyöt, joita tullaan taas saamaan talven myötä. Kirkas tähtitaivas loistaa valojaan ja Pohjantähti siellä taivaan keskivaiheilla pilkottaa vaatimattomasti. Tätitaivaalta löytyy helposti Otava ja Kassiopeija. Muita tähdistöjä en ole oppinut löytämään enkä edes ole kiinnostunut tähtitaivaasta niin paljon, että viitsisin opetella. Kun tähtitaivas näkyy, on usein kylmä, pakkasta siis. Viimeksi tähtitaivasta tuijottaessani, pohjoistuuli puhalsi kasvoihini niin että nenänpäätäni alkoi paleltaa. Kiirehdin sisälle lämpimään, missä nenäni alkoi vuotaa kiusallisesti - räkää. Suru vieköön!

En todellakaan tykkää pakkasesta, talvesta - ja lumesta, mikä tarttuu kengänpohjiin ja sulaa sisällä vesilammikoiksi. Seitsemän kuukauden piina alkaa lämpimän syksyn jälkeen. Onneksi tänne asti on saatu nauttia päivistä ilman pakkasia. Yöpakkasia on ollut jo ja mielellään niitä sitten saisi ollakin ennenkuin lumet satavat, jottei tarvitse loskakelissä tarpoa. Loska on kamalinta, mitä talvella voi olla.

HUOKAUS! Mitenkähän tästäkin talvesta selvitään.

Rennommin ottein tähän syksyyn

Vielä vuosi pari sitten olin aika vaativa itseäsi kohtaan. Minusta tuntui, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan sekä pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. En voinut olla tyytyväinen itseeni jos en täyttänyt vaatimuksiani - siksi tuntui. ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat mieltäni. Ponnistelin välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheutti minulle ahdistusta ja stressiä. Stressi ilmeni erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena ja paniikkikohtauksina. 

Minä olen oppinut rentoutumaan ja nauttimaan elämästä. En ole enää turhautunut ja ärtynyt itseeni ja toisiin.  Olen ehkä laiminlyönyt ystäviäni tai läheisiäni - ja siinä on tehtävä parannus. Väsymysoireet ja kohonnut verenpaine vaivaavat minua edelleen, mutta paniikkikohtauksia ei ole tullut pariin kuukauteen. Olen oppinut tyytymään olooni enkä enää ole niin vaativa itseäni kohtaan.

Syksy ja ruska-aika saa minut surumieliseksi. Olen kesän lapsi. Syksy lyhyine päivineen, puitten putoilevat, ruskansävyiset lehdet ja maahan taipunut kuurainen aluskasvillisuus ovat kuoleman airuita. Lehdet maatuvat maahan ja aluskasvillisuuden elinvoima piiloutuu maan alle juuriin. Pimenevät illat masentavat minua. Monena talvena kaamosmasennus on aivan lamaannuttanut minut. 

On varmaankin sytytettävä kirkasvalolamppu aamulla ja työskenneltävä sen valossa päivän aluksi heti huomisesta lähtien, jotten taas sairastuisi.

Kahden blogin yhdistelmä

Yhdistin tähän blogiini toisen blogini tekstit. Täällä uusia postauksia on siis usean vuoden ajalta tuotu blogista "Auringonpistoksia pakkasella". Siinä blogissa olen ehkä avoimemmin kertoillut masennuskausistani ja diagnooseistani, yleensäkin tunteistani. Muutoin se blogi oli aikalailla samantapainen kuin tämä "Näin se menee" -blogi. Koska en enää muistanut, mitä kirjoitin siellä ja mitä täällä, päätin yhdistää blogit.

Jatkan edelleen päiväkirjamaista kerrontaa arjestani ja juhlistani, kissoistani ja yrityksistä laihtua. Joskus yritän selvittää itselleni psykologisia asiakokonaisuuksia.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, lauletaan vanhassa biisissä. Oivalluskykyähän tässä elämässä pitää olla, jotta se olisi mielekästä. Jokaiselle tämä kyky on annettu, toisille nokkelampi kyky oivaltaa ja toisille sumeampi - ja sillä on selvittävä.

Omaa oivalluskykyäni en arvioi, mutta yrityksistäni huolimatta en ymmärrä, miksi mieli masentuu. Onneksi olen omasta masennuskausistani selvinnyt ilman suurempia haavereita. Joitakin tunnelukkoja mielessäni on kts. http://www.mentores.fi/index_tiedostot/Page2265.htm#vaativuus

Miten ne avaisin, tulevaisuus näyttää. Onko edes mahdollista vuosikymmeniä olleita lukkoja avata, en tiedä. Sen tiedän, että olen rikkinäinen ja haavoittunut ihminen, joka yrittää ymmärtää suuria asioita.

Kuutamossa

Eilen (torstai)illalla kuu loisti kirkkaasti ja valvotti minua. Ihailin kuutamoa parvekkeellani jonkin aikaa. Väsytti, mutta kun menin vuoteeseen, en saanut unta. Pari tuntia etsin hyvää asentoa ja vihdoin simahdettuani näin omituisia unia. Niissä ei ollut päätä eikä häntää. On vaikea ruveta kertomaan niitä, koska ne olivat tosi sekavia. Tunnelma niissä ei ollut painajaismainen, vaan toisella tavalla synkkä ja pimeä. Heräsin aikaisin aamulla ja menin nettiin, mutta silmät eivät pysyneet auki. Suljin tietokoneeni ja painuin takaissin pehkuihin. Sitten aamuyöllä nukuin muutaman tunnin sikeästi ja rauhallisesti.

Yks hailee

Päivä toisensa jälkeen luiskahtaa muistoihin ja huomaan, etten ole saanut mitään aikaan. Ainoastaan kissan oksennuskasat olen kerännyt biojäteastiaan ja vessan lattialta lakaissut kissanhiekat takaisin hiekkalaatikkoon. Muuta sanottavampaa en sitten ole tehnytkään lukuunottamatta facebookissa luuhaamista ja toisten blogien lukemista. Oma pääni ei ole tuottanut minkäänlaista postausta tännekään yli viikkoon. Suonette sen anteeksi, sillä minulla on nyt sellainen kausi, etten oikein koe mitään kovin merkityksellisenä tai pakottavana ilmaista blogissa. On niin ykshailee-olo. Välinpitämättömyys valtaa mieltäni ja siitä kärsii mieheni - ja tekin rakkaat lukijani. Olen pahoillani!