Kesävaatteet esiin

Avaimet kädessäni ja toiset avaimet mieheni kädessä laskeuduimme hissillä alimmaiseen kerrokseen, jonka varastossa on matkalaukkujamme ja pahvilaatikoita täynnä tavaroita, joita voisi viedä kiertoon tai roskikseen. Mutta emme raaski pieneksi käyneitä vaatteita yms. heittää/myydä pois. Jos tästä vaikka laihtuisi, niin olisi, mitä pukea päälle. Lukittu matkalaukku piti sisällään kesävaatteita. Mutta avaimia laukun lukkoihin ei löytynyt. Pientä väkivaltaa käyttäen sain lukot auki ja AAH! esille tuli vaatteita, joita en muistanut omistavanikaan. Tunikoita, hameita, mekkoja, puuvillatakki jne. Jopa sellaisia, jotka mahtuvat turvonneen kehoni päälle. Olen harmillisesti lihonut taas. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon, mutta digitaalivaakani ei näytä lukemia. . .

Päiväkirjan muistiinpanoja

Torstaina 30.5.2013

suru vie ja itku tuo selvittämättömien laskujen pinon luo. Harmi, kun en millään opi olemaan ostelematta tavaroita, koruja, palveluita, lehtiä jne. Suunnittelen kampaajalle menoa, mutta ei mulla oikeasti ole varaa siihen. On leikattava itse hiuksensa. Mieheni hiukset jo leikkasin ja hän on niihin tyytyväinen.

Menisin mielelläni Kolille nettituttavia tapaamaan elokuussa. Pitää pyytää edunvalvojalta matka- ja ruokarahaa - - - Käväisisin Mikkelissäkin päiväseltään, kun Veturi tarjoaa 10 euron matkoja. Mutta kunka jaksan kantaa eväitä mukanani? Tuskin onnistuu. Ruokarahaa olisi oltava, jotta selviäisi aamusta iltaan.

aijai kun on paha istua tällä tuolilla. Harmi, kun en ole ostanut kunnon konttorituolia. Selkä tässä niksahtelee ja väsyy. Huokaan. Taas jalka puutuu ja pakarat ovat jumissa. On lähdettävä liikkeelle.

Kirjastossamme on + 27,5°C Ihana, kun varpaita ei palella. Hikkee pukkaa otsalle, mutten välitä. Parvekkeen ikkuna on auki ja sen edessä pyykinkuivausteline estämässä kissoja hyppäämästä parvekkeelta alas.

Lauantaina 1.6.2013

Monitaitoiset ystäväni tulivat meille ja leikkasivat hiuksiani, värjäsivät tukan ja panivat bablareille. Kyllä nyt kelpaa kävellä kaupungilla ja vaikka lähteä juhlimaan, kun hiukset ovat hyvin ja järjestyksessä.

Maaanantaina 3.6.2013

Viime yön nukuin parvekkeella retkisängyssä. Tuuli leyhytteli makavasti kasvoja. Lämmintä oli niin paljon, ettei varpaita paleltanut. Peitettä ei tarvinnut.

Kotisairaanhoitaja kävi hoitamassa ihoani. Ihorikot paranevat vauhdilla...

Jotain keveää

Haluaisin kirjoittaa jotakin keveätä ja mukavaa luettavaa. Mutta mieleni raskas ja väsähdin suihkussa käytyäni. Mieheni ilme sai ajattelemaan, että hän taitaa olla kans' raskan mielin.

Kesä on kauneimmillaan. Mm. metsämansikat, voikukat, syreenit, omena- ja kirsikkapuut sekä kukkatarhani lemmikit kukkivat.

Keräsin lemmikkejä maljakkooni ja ihailen niiden vaatimatonta kauneutta, herkkän sinisiä ja valkoisia terälehtiä. . .

Aurinko jäi poutapilvien taakse. Tästä päivästä ei tule niin lämmin kuin eilisestä. Viikonlopuksi luvassa sadetta. Luonto janoaa vettä. Minua janottaa vanha suola. Muistelen nuoruuteni kauniita hetkiä rakkaiden ystävien kanssa - ja mietin, miksi jäin sinkuksi vuosikymmeneksi haikailemaan ja hamuamaan kumppania, aviopuolisoa.

Melodian mestari Francis Goya soittaa kitarallaan ihania ikivihreitä iskelmiä, suomalaisten suosikkeja, lumoavia latinalaisrytmejä ym. Jään kuuntelemaan CD-levyäni.

Nojaan leukaani käteen kyynärpää pöydällä ja mietin, mitä olen unohtanut. Muisti pätkii, kauhu kurkistaa ovenraosta, mieheni saa hoitaa juoksevat asiat. Minä en uskalla poistua asunnostamme. Olen mielikuvitukseni vanki. Järjetön pelko iski mieleni matalaksi. Yks'kaunis kevätkesän päivä pilalla.

Hymy huulillani

Valtavaa rakkautta koettuani on helppo hymyillä miehelleni, omalle kuvalleni peilissä ja koko maailmalle. Unessani viime yönä tartuin Isän, Jumalan käteen ja kävelimme ihanassa puutarhassa.

Olin harmissani herättyäni, että täällä olen vielä, kerrostalon makuuhuoneessa, kotona. Mutta toisaalta olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Olen kiitollinen siitä, että hoitajat sairaalassa olivat ystävällisiä minulle. Harmi, vaan etten rohjennut kertoa peloistani, häpeästäni ja murheistani juuri kenellekään. Itku tuli, kun aloitin kertoa hoitajalle, mitä kuuluu. Toisin ajoin sairaalassa olin taas kepeällä  mielellä, mutta vasta huonetoverin saatuani, juttu alkoi luistaa.

Halusin päättää päiväni ja mietin kuumeisesti, miten se onnistuisi kivuttomasti ja lopullisesti. Ahdistuskohtauksia seurasi suunnaton väsymys ja olin elämääni turhautunut, tuskastunut ja neuvoton suhteessa puolisooni. Koko kevättalven hoin itselleni: "Ei tule kesää." Kun koivut puhkesivat hiirenkorvalle, ahdistukseni kasvoi ja pakonomainen tarve saada kuolla pois täytti mieleni. Torstai 16.5.2013 oli tarkoitus olla se elämäni viimeinen päivä.

Rintaa puristi ja odotin hiljaa sydämeni pysähtyvän. Puoli tuntia odotin ankaran kivun vallassa. Murtunut olkaluuni kipuili myös ja vatsaan koski. Hengitykseni salpautui, hiki tuli otsalle, paniikkia pukkasi. Soitin hoitajalleni, mutten osannut kertoa, mistä on kysymys...

Kysymys on vaikea, monitahoinen ja käsittämätön. Ei ole minulle selvinnyt kokonaan, miksi
ahdistuskohtaukset tulevat ja olen ymmyrkäisenä sykkyrällä aika ajoin ja keho reagoi kipuillen. Harmi, kun sydän ei enää kestä. . .

Huominen

Ikävää, jos huomennakin

on paha olla

niinkuin tänään.

Kissa oksensi

EVVK

Onneksi on mies,

joka korjaa jätökset matolta.

Onnettomana ja ilottomana

en jaksa elää.

Edes höyhenen kevyt sipaisukaan

ei tänään ilahduta.

Jospa huominen ei tulekaan, toivon ...

Uni, unelma, ajatuksen haituva

uni, unelma,

vain ajatuksen haituva

hipaisi otsaani, 

kutitti mieltäni,

toi hymyn huulilleni ja ilon mieleeni.

Kiva, kun

painajaisten lomassa

kepeä ajatus

silittää otsaani.

bamiella

Arkea

Päivät kuluvat arjessa paljolti netissä, facebookin pelejä pelaten. Mieheni pyörittää arkea: käy kaupassa, lämmittää ruokaa, korjaa kissankakkarat hiekkalaatikoista jne. Hän on ihmeellinen kun ei valita, että joutuu tekemään enemmän kotitöitä kuin minä. Kuinka tulisinkaan toimeen ilman häntä?!?!

Tänään minua on nukuttanut ja ootin tirsat sekä aamu- että iltapäivällä. Edellisyö meni valvoskellessa ja nukuin siis univelkaa pois.

Ihanaa, kun hanget ovat sulaneet miltei kokonaan pois ja TULEE KESÄ.

Testamentti

On hiljaista. Vain tarkkaan kuuntelemalla kuulen tietokoneen hurinan ja sormien naputtelun näppäimistöllä. Mielenikin on hiljentynyt. Olen tyytyväinen voituani testamentata Google-tilini tiedot luotetulle ystävälleni.

GOOGLETILIN SISÄLLÖN VOI NYT TESTAMENTATA

Ensi kertaa laiton linkin tämän blogini tekstiin. Toivottavasti se toimii. HUOKAUS!!!

"Nettijätti Google on julkistanut Inactive Account Manager- eli Tilin käyttämättömyydenhallinta -nimisen ominaisuuden. Sen avulla voi päättää, mitä käyttäjätilin sisällölle tapahtuu kuoleman jälkeen.

Ominaisuuden käyttäjä voi määritellä, mitä esimerkiksi Google+:n, Gmailin ja Driven sisällölle tapahtuu, jos tili on ollut käyttämättömänän tietyn pituisen ajan. Sisältö voidaan määrätä poistettavaksi tai testamentata valituille henkilöille.

Jos käyttäjä päättää testamentata tilin sisällön, "digitaaliset edunsaajat" saavat sähköpostiviestin käyttäjätilin muututtua passiiviseksi. Viestissä on linkki testamentattuun sisältöön. Tilin haltijaa muistutetaan sähköpostitse ja tekstiviestitse kuukausi ennen sisällön poistamista tai jakamista."

IDG News Service

On aikainen aamu, klo 4.25. Heräsin jo pikkutunneilla viisi tuntia nukuttuani. Kumma kun ei väsytä. Mielessä pyörii ajatukset, mitä minulla oli viimeksi psykiatrisessa sairaalassa ollessani ja ennen sinne joutumista. Viittaan kirjoituksiini heinäkuussa ja marras-joulukuussa 2012. En uskalla kertailla kaikkea, mitä silloin olin päättänyt mielessäni. Jos vaikka alkaa tulla pakkomielteitä toteuttaa synkät suunnitelmani päättää päiväni.

Eihän sitä koskaan tiedä, milloin elämä päättyy ja siksi tein testamentin netissä olevien tietojeni suhteen. Mietin vain, että pitäisikö testamentata tiedot myös toiselle, jos tää luotettu ystäväni ei voikaan toimia niinkuin toivon...

Minä lennän

Piirsin itseni lentämässä Nukku-Matin kanssa kirkon yli. Joskus nuorempana näin toistamiseen unen, jossa pakenin jotakin uhkaavaa ja Nukku-Matti tuli vetämään minut yläilmoihin. Lensimme kaupungin yllä. Aina kun olin iloinen saadessani lentää, heräsin unesta ja olin vähän pettynyt, että se oli vain uni.

Terapeutti sanoi, että tämä on tyypillinen pakouni. Ja harmi kyllä, en enää muista, miten hän selitti sitä kuvaterapiaryhmässämme tänään. No sitten, kun käymme terapeuttien kanssa kolmestaan läpi mun maalauksia ja piirroksia, joita olen tänä keväänä saanut aikaan, niin kysyn vielä, miten unta selitetään.

Olen iloinen, että mielialani on pysynyt valoisana koko tämän kevättalven. Jokohan  selviän keväästä kesään mielialani romahtamatta. Niin usein on tullut masennus, lama ja pudotus synkkyyteen ja epätoivoon juuri keväällä. Ehkä tämä kevät menee hyvin. Olen toiveikas.