torstai 6. lokakuuta 2011

lauantaina 1.10.2011 klo 17

Vanhin kissani on kadonnut. Se ei ole syönyt tänään mitään; se ei ole keittiössä. Se ei ole parvekkeella, ei olohuoneessa, ei näy olevan makuuhuoneessakaan. Yleensä se tulee tähän aikaan kirjastooni ja kerjää silityksiä. Kysyn mieheltäni, onko hän nähnyt sitä ja saan jotain mutinaa vastaukseksi. En saa selvää mitä mieheni sanoo. Hän on käynyt levolle leopardilakanalla päällystetyn täkkinsä alle makuuhuoneen parisänkyyn. Suututtaa hänen uneliaisuutensa, ei hänestä ole lohduttajaksi kyynelsilmäiselle vaimolleen. Tosin en edes pyydä lohdutusta. Peittelen kyyneleitäni.


Muistin sitten, että ex-kissani pyrki piiloon, kun oli kipeänä.Toinen kissani loikoi parvekkeella kaksi päivää eikä syönyt mitään. Ärsyyntyi vain toisten kissojen käynnistä parvekkeella. Se halusi olla yksin siellä. Vein sen lääkäriin. Hän nukutti sen ja minä itkin koko matkan kotiini.


Onko Vanhin kissani kipeä, kun on mennyt johonkin piiloon? Kyyneleet tulvahtavat silmiini. Etsin paniikin omaisesti joka huoneesta enkä näe kyyneleiltäni mitään. Nytkö menetän Vanhimman? Onko se livahtanut ovesta ulos ja on jonkun toisen asunnossa tai ulkona jossakin pensaan alla. Istuudun televisiotuoliini nyyhkyttämään. Suru purskahtaa mieleeni kipeinä muistoina ja itkuna, ryystän nenääni talouspaperiin ja sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa niin että rintaan koskee. Menen keittiöön, juon lasin mehua ja syön 1½ Temestaa rauhoittuakseni.


Kysyn mieheltäni, onko Vanhin sängyn alla. Hän ei vastaa. Kontallani kurkin sängyn alle ja näen tummana karvaiset kissankorvat. Menen sängyn toisen laidan viereen kontalleni ja näen kissan ihmettelevät silmät. ”TERVE”, sanon ja itken onnesta. Sydämeni pompahtaa pari lyöntiä kovaa ja se tuntuu kuin olisin halkeamassa. Huolestun sydämeni rytmihäiriöstä.

1 kommentti:

Millan kirjoitti...

Rakkaista on aina huoli. Onneksi iloakin. Toivottavasti kisulla ei ole mitään hätää.