lauantai 16. toukokuuta 2020

Ikääntymisen riemua ja surua

Viime tammikuussa suunnittelin mielessäni, että kutsun muutaman ystävän viettämään kanssani synttäreitäni, mutta syntymäpäiväni meni jo ohi. Minä unohdin, että sellainen päiväkin on olemassa. Harvinaista! Yleensä saan syntymäpäivän onnittelukortteja ja ne muistuttavat tuosta asiasta, siis että olen ikääntynyt taas vuoden viime synttärijuhlista. Aina siihen asti, kunnes täytin kuusikymppiset ikääntyminen on ollut kiva asia. Mutta jo pidempään olen surrut, että voi, voi kun tuota ikää kertyy.

Ikääntymisen surun takana on pelko, että tästä heikkenen ja liikuntakyky huonontuu, elämänpiirini kapeutuu ja ehkä tulee monia vanhuuden vaivoja. Mm. KYSin sisätautiosastolla kuntohoitajana työskennellessäni näin monia vanhuksia, jotka olivat kovin avuttomassa tilassa, sairaita ja huonosti liikkuvia, peloissaan ja suruissaan omasta tilastaan. En voinut vuotta pidempään katsella ja autella näitä potilaita kävelemään edes wc:hen asti ja takaisin. Jäin kokonaan pois kuntohoitajan töistä ja siirryin toimistotöihin. Niitä ei sitten riittänyt kauankaan minulle kouluttamattomalle toimistovirkailijalle, koska tietenkin työnantaja otti koulutetun työntekijän tilalleni, kun pätkätyösopimukseni umpeutui. Masennuin ja alkoi pitkä sairasteluputki.

Onneksi siitä kaikesta olen selviytynyt suht-terveiden kirjoihin, mutta miten kääntää ikääntyminen riemulliseksi eikä suru-uutiseksi mielessäni?

4 kommenttia:

  1. Minä täytin juuri 63 v, ja kyllä sitä tietysti ajattelee jo vanhenemista, että saisi pysyä kunnossa, ja että miten nopeasti elämä on näin taaksepäin katsoen mennyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin kummallista: mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeampaan vuodet tuntuvat kuluvan. Elämää taaksepäin ajatellessa tuntuu kuin tapahtumat vuosikymmeniä sitten olisivat tapahtuneet aivan askettäin.

      Poista
  2. Niin, saa nähdä miltä se tuntuu ikääntyä lisää. Tähän asti odotin kovasti sitä ikää, jolloin voisin päästä eläkkeelle. Se aika koitti tämän vuoden alusta. Kai sitä oli mielessä mitä sitten teen, kun ei tarvitse töistä huolehtia.
    Nyt sitten meni kaikki ajatukset uusiksi, kun tuli korona, eikä ole mitään niistä aktiviteeteista jäljellä mitä aikoi tehdä. Onneksi on kävely, ja myös pyöräily. Mutta toivotavasti jotain muutakin saa vielä tehdä, kun tämä korona-aika menisi ohi.

    VastaaPoista
  3. Luulenpa, että tuo korona jää olemaan riesanamme, kunnes rokote sitä vastaan kehitetään. Siihen menee aikaa ainakin vuosi. Onneksi on noita harrastuksia, joita voi tehdä yksikseen, kun lähietäisyyksiin ei voi mennä . . . Ja onhan tämä netti, jossa jonkinlaista yhteisyyttä toisien kanssa voi saada.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!