Miksi Jeesus oli antanut ristiinnaulita itsensä? Hän, Jumalan Poika, miksei hän tehnyt ihmettä ja laskeutunut ristiltä kaikkien nähden? Hänet oli otettu ristiltä ja hän oli haudassa pitkäperjantain ja seuraavan päivän. Mutta sunnuntaina äkkiä kuului kumeaa jyrinää, kun maa alkoi vavahdella ja täristä. Teltat huojuivat. Ihmiset pelästyivät ja koirat haukkuivat vimmatusti. Kasvot pelosta kalpeina ihmiset huusivat: "Maanjäristys!"
Sillä suunnalla, missä Jeesus oli haudattuna, järistys näytti vahvahduttavan koko vuorta. Roomalaiset sotilaat hypähtivät levottomina jaloilleen ja katselivat kiinteästi hautaa, jota heidän oli käsketty vartioida.
Hetkistä myöhemmin välähti kirkas valo, mikä näytti lankeavan taivaasta maahan ja ympäröivän hautaa. Sitten ilmestyi paikalle häikäisevän kaunis olento, joka rikkoi Rooman sinetin ja vieritti kevyesti sivuun raskaan kiven haudan suulta.
Kauhuissaan sotilaita pyörtyi ja sillä hetkellä Jeesus astui esiin haudasta ylösnousemuksen voimassa ja kirkkaudessa - ja katosi yöhön.
"Meidän on heti kerrottava tästä papeille", sanoi muuan heistä. "Heidän on autettava meitä, tai muutoin olemme hukassa." He kiiruhtivat Jerusalemiin ja vaativat ylipappien puheille pääsyä, vaikka olikin varhainen aamu.
Nyt oli pappien vuoro säikähtyä. Sotilaiden kertomus kauhistutti heitä. Sellainen kertomus järkyttäisi koko kansakuntaa. Se saattaisi uhanalaiseksi kaiken sen, mitä papit opettivat. Se oli tukahdutettava. Tästä Galilean saarnaajasta olisi heille enemmän harmia kuin ennen ristiinnaulitsemista. Kaikki olivat sitä mieltä, että tapaus oli pidettävä kansalta salassa. Papit lupasivat lepyttää heidän esimiehensä Pilatuksen ja antoivat sotilaille rahaa, jotta nämä levittäisivät valhetta, että opetuslapset tulivat ja varastivat Jeesuksen ruumiin. Kuinka moni todella uskoi heitä, sitä emme tiedä, mutta tätä kertomusta levitettiin vielä monia vuosia myöhemmin, jolloin Matteus kirjoitti evankeliuminsa.
Jeesus näyttäytyi monille ihmisille mm. kolmelle naiselle, opetuslapsilleen ja kymmenille, jopa sadoille muille ihmisille seuraavina 40 päivänä. Jo muutamaa päivää myöhemmin koko Galilea tiesi, että Jeesus on elossa - ja hänen nähtiin nousevan taivaaseen. Pilvi vei hänet pois näkyvistä.
Hän oli poissa, mutta ihmiset katselivat pitkään korkeuksiin toivoen kaikesta huolimatta vielä näkevänsä hänet edes vilaukselta. Mutta hän oli mennyt! Epätoivoinen murhe täytti heidän sydämensä.
Silloin he äkkiä huomasivat kahden muukalaisen seisovan lähellään, molemmat valkeissa vaatteissa. "Galilean miehet", muukalaiset sanoivat, "mitä te seisotte ja katselette taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän."
Nyt he käsittivät! Näiden kahden miehen täytyi olla enkeleitä, jotka heidän rakastettu Mestarinsa oli lähettänyt lohduttamaan heidän mieltään lupauksella, että jonakin päivänä hän on tuleva takaisin.
He kiiruhtivat takaisin Jeerusalemiin "suuresti iloiten". Kaikki murhe oli poissa ja ylistivät Jumalaa toivosta, että Jeesus tulee takaisin!
Sillä suunnalla, missä Jeesus oli haudattuna, järistys näytti vahvahduttavan koko vuorta. Roomalaiset sotilaat hypähtivät levottomina jaloilleen ja katselivat kiinteästi hautaa, jota heidän oli käsketty vartioida.
Hetkistä myöhemmin välähti kirkas valo, mikä näytti lankeavan taivaasta maahan ja ympäröivän hautaa. Sitten ilmestyi paikalle häikäisevän kaunis olento, joka rikkoi Rooman sinetin ja vieritti kevyesti sivuun raskaan kiven haudan suulta.
Kauhuissaan sotilaita pyörtyi ja sillä hetkellä Jeesus astui esiin haudasta ylösnousemuksen voimassa ja kirkkaudessa - ja katosi yöhön.
Kun valo häipyi pois, eikä maa enää järähdellyt, sotilaat katsoivat hautaa ja se oli avoin ja tyhjä. Nyt uusi pelko valtasi heidät, sillä he tiesivät, ettei heidän esimiehensä ikinä antaisi heille anteeksi tätä eikä liioin uskoisi heidän kertomustaan.
"Meidän on heti kerrottava tästä papeille", sanoi muuan heistä. "Heidän on autettava meitä, tai muutoin olemme hukassa." He kiiruhtivat Jerusalemiin ja vaativat ylipappien puheille pääsyä, vaikka olikin varhainen aamu.
Nyt oli pappien vuoro säikähtyä. Sotilaiden kertomus kauhistutti heitä. Sellainen kertomus järkyttäisi koko kansakuntaa. Se saattaisi uhanalaiseksi kaiken sen, mitä papit opettivat. Se oli tukahdutettava. Tästä Galilean saarnaajasta olisi heille enemmän harmia kuin ennen ristiinnaulitsemista. Kaikki olivat sitä mieltä, että tapaus oli pidettävä kansalta salassa. Papit lupasivat lepyttää heidän esimiehensä Pilatuksen ja antoivat sotilaille rahaa, jotta nämä levittäisivät valhetta, että opetuslapset tulivat ja varastivat Jeesuksen ruumiin. Kuinka moni todella uskoi heitä, sitä emme tiedä, mutta tätä kertomusta levitettiin vielä monia vuosia myöhemmin, jolloin Matteus kirjoitti evankeliuminsa.
Jeesus näyttäytyi monille ihmisille mm. kolmelle naiselle, opetuslapsilleen ja kymmenille, jopa sadoille muille ihmisille seuraavina 40 päivänä. Jo muutamaa päivää myöhemmin koko Galilea tiesi, että Jeesus on elossa - ja hänen nähtiin nousevan taivaaseen. Pilvi vei hänet pois näkyvistä.
Hän oli poissa, mutta ihmiset katselivat pitkään korkeuksiin toivoen kaikesta huolimatta vielä näkevänsä hänet edes vilaukselta. Mutta hän oli mennyt! Epätoivoinen murhe täytti heidän sydämensä.
Silloin he äkkiä huomasivat kahden muukalaisen seisovan lähellään, molemmat valkeissa vaatteissa. "Galilean miehet", muukalaiset sanoivat, "mitä te seisotte ja katselette taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän."
Nyt he käsittivät! Näiden kahden miehen täytyi olla enkeleitä, jotka heidän rakastettu Mestarinsa oli lähettänyt lohduttamaan heidän mieltään lupauksella, että jonakin päivänä hän on tuleva takaisin.
He kiiruhtivat takaisin Jeerusalemiin "suuresti iloiten". Kaikki murhe oli poissa ja ylistivät Jumalaa toivosta, että Jeesus tulee takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!