Marraskuu. Harmaata. Pimeää. Sataa tihuuttaa vettä. Ulos ei viitsi katsoakaan ikkunasta niin musta maisema on.
Mieheni meni nukkumaan jo klo 18.30. Jos minä menisin näin aikaisin nukkumaan, todennäköisesti heräisin pikkutunneilla yön synkimpään pimeyteen.
Uudet vaatteet, jotka ostin Cellbesin postimyyntifirmasta, hain kotiin postista. Nyt ne eivät juuri saaneet minua iloiseksi. Jostakin syystä (tiedän kyllä miksi) mikään ei jaksa innostaa nyt.
Minä vain olen - (EN ELÄ). Vedän toisia villasukkia jalkaani, koska varpaitani paleltaa. Minua kylmää ihan kokonaisvaltaisesti. Koen yksinäisyyttä ja elämä tuntuu ankealta.
No tästä on vain jatkettava. On kehiteltävä itselleen virikkeitä - ja kerjättävä hieman rakkautta sisimpääni lämmittämään.
Vähän samat fiilikset mutta oikeassa olet - ei tarvita kuin hieman rakkautta ja ne lämpöiset villasukat niin maailma on taas paljon parempi paikka.
VastaaPoistaJaksamista rakas Bamiella <3
Marraskuu on kyllä vuoden kaikista kuukausista synkin. Minä elän paljon valosta, joten näin marraskuussa täytyy kehittää muita asioita elämään. Rakastan takkatulen loimua, käpertymistä sohvannurkkaan, koirat ja kissat ympärillä rapsuteltavana ja kynttilöiden valoa. Sitten sitä vain ikäänkuin pysähtyy välillä hetkeen - nauttii niistä pienen pienistä asioista ♥
VastaaPoista