Ikkunani valoverhojen läpi loistaa aurinko. Parvekkeella talon toisella puolen se suorastaan paistaa. On ihannekeli: ei ole liian kuuma, mutta on kyllin lämmin. Entinen naapuri tuli käymään kylässä. Ihailimme kissojamme ja jutustelimme niitä näitä. Kiva kun hän kävi. Meillä käy kovin harvoin vieraita. Kissat eivät totu vieraisiin ihmisiin. Tosin Vanha Herra tunsi naapurin ilmiselvästi ja kiehnäsi hänen ympärillään, kerjäsi silityksiä ja rapsutuksia.
Sain keittiön pöytäpinnat siivottua, lattia jäi pesemättä. Se saa jäädä toiseen päivään. Huokaan piiitkään, kun ei ole varaa maksaa siivoojalle ikkunoiden pesemisestä - tai oikeastaan mieheni ei ole vakuuttunut, että tarvitsemme siivoojan parvekelasien pesuun. Minä en pyssy pitämään käsiä kovin kauan ylhäällä; alkaa ahdistaa ja mieheltä tuskin tulee ikkunoita pestyä. Huokaus! Katselemme siis likaisten ikkunoiden läpi ...
Ihana, kun on leppoisen seesteinen olo. Mikään ei ahdista eikä vaivaa pahemmin. Onneksi on näitä välipäiviä, jolloin voi huoahtaa, kun ystävät eivät aiheuta huolta ja vaivaa eikä lippa kiristä eikä vaatteet purista. Kyllä kelpaa elää, kun päällisin puolin kaikki on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!