Vähäsanaista syksyä

Syksyn ruska alkaa tulla esille. Olen toiveikas: ehkä tänä syksynä masennus ei iske kaikella voimallaan niin, että putoaisin aivan välinpitämättömyyden tai ahdistuksen syvyyteen.

Sinistä taustaa sinisille ajatuksille. Kesänkukat blogipohjana ei tunnu enää ajankohtaiselta. Mielialanikaan ei ole niin kepeä kuin edellinen taustani, vaan vähän utuisen sininen kuin melankolinen unilintu. Vaikka sininen on kylmä väri, tämä uusi tausta/blogipohja ei näytä kylmältä. Vaaleat linnut ja kukat tuovat siihen elämää ja värinää.

Moneskohan tausta tämä nyt minulla onkaan?!
Kiitos Elegia, että olet tehnyt taustoja moneen makuun!
On kiva vaihtaa välillä blogipohjaa.

Mielialaani nosti eilinen vierailuni nettiystäväni kotona. Maukkaan aterian ja viinin äärellä rupattelu oli omiaan nostattamaan tunnelmaa. Teki hyvää käydä siellä vierailulla. Onkin tullut oltua kotosalla aika tiiviisti. Pieni pyrähdys äidin asioilla perjantaina tais’ olla viikon ainoa kaupungilla käynti tällä viikolla.

Viihdyn kotona. Olen tyytyväinen, kun ei ole minnekään menoa eikä velvollisuuksia. En jaksaisikaan jatkuvaa valppaana oloa. Tarvitsen ennen kaikkea vapautta ja stressitöntä elämää. Joku voisi sanoa elämääni tylsäksi. Mutta minulle sopii elämä pikkuhissukseen. Tietenkin pienet positiiviset yllätykset ovat tervetulleita kuten esim. puolison suukko hänen ohi kulkiessani.

Nyt kun olen sopeutunut mieheni hiljaiseen vähäsanaisuuteen, en stressaa itseäni ja häntä enää keskusteluun houkuttelulla. Olen tullut itsekin aika hiljaiseksi. En tiedä, onko näin hyvä. Mutta nyt se ei ainakaan kiusaa minua niin kuin alkuvuodesta. Olenko vain alistunut kommunikaatiovajeeseen. Sillä kyllä minä keskusteluista ja ajatusten vaihdosta olen kiinnostunut. Mielelläni rupattelen ystävieni kanssa. Mutta mieheni kanssa rupattelu ei suju ja se on vain hyväksyttävä … Niin kauan kun vähäisestä sananvaihdosta ei tule suurempia ongelmia suhteeseemme, miksi stressaisinkaan itseäni tai miestäni keskustelemaan keskenämme. Luulemme ymmärtävämme toisiamme jo kävelytyylistä ja pienistäkin eleistä.

Minua ei enää haittaa hiljaiset hetket. Olen tottunut sanattomuuteen eikä minulla ole enää velvoitetta aloittaa keskusteluja. Olen heittänyt velvoitteen menemään. Miksi minun pitäisi, kun ei hänkään … Kunpa vain tietäisin, onko mieheni hiljaisuus pelkoa möläyttää jotain typerää tai väärää. Sillä sellaisessa pelossa ei ole terveellistä elää.

Uneliaat kaverukset

Yhess koos

Kissanpennut ovat jo tutustuneet Emppuun niin hyvin, että nukkuvat samassa sängyssä.


Klikkaa kuvia suuremmaksi.

Kolme tasoa

Ajattelen elämääni kolmella tasolla. Pinta-taso on tämä arkinen elämä, johon kuuluvat erityisesti kissanpennut. Pentujen seuraaminen, niiden kanssa leikkiminen, paapominen ja hoitaminen. Mistään muusta en nyt ole osannut tässä kuussa kirjoittaakaan kuin kissanpennuistamme. Pinta- tasoon kuuluvat myös yhteydenpito ja kanssakäyminen puolison kanssa, arkiaskareet kodin hyväksi ja laihdutuspojektini, joka ei juurikaan edisty, koska en ole saanut itseäni liikkumaan tarpeeksi. Vain kevyen ohjelman käyn läpi kerran pari päivässä: niskahartialiikkeitä, olkavarsien pyöritystä, lantion liikkeitä, venytyksiä, lattialla maaten polven koukistusta ja ojentamista, vatsalihasliikkeitä ja venytyksiä. Ohjelma lähinnä pitää vartaloa vetreänä. Se ei ole kuntojumppaa eikä juurikaan kuluta kaloreita. Mutta etten aivan kangistuisi, on hyvä kun saan tehtyä edes tämän ohjelman päivittäin.

Toinen taso elämää on henkinen ja aistillinen elämä, joka on nyt aivan lamassa. Ajattelu ja tunteeni ovat jumissa. Mieheni kanssa sujuu vain pinnallinen keskustelu arkisista asioista ja arkiaskareet. Mihinkään aisteja hivelevään kanssakäymiseen en ole pystynyt. Tuntuu kuin en olisi seksuaalinen olento ollenkaan, vaan vain ihmisen kuori tai naamari. Masennuslääkkeet ovat lamanneet libidoni olemattomiin.

Olen aina pitänyt lukemisesta ja uusien asioiden ajattelemisesta. Lääketieteen uutiset, maailmankaikkeuden ihmeet ja varsinkin TIEDE-lehden artikkelit sekä yhteiskunnalliset ilmiöt ja elämänkatsomusasiat ovat kiinnostaneet minua aina. Minulle tulee Kotilääkäri, Voi hyvin lehti, Tiede-lehti ja Valitut Palat, joissa näitä asioita vähän käsitellään. Lisäksi olen tilannut DVD-sarjan Muinaiset Kulttuurit. DVD-sarjaa olen katsonut vasta pari kolme osaa. Niitä on yli 20. Innostukseni on lamassa. Vaikka ostin sarjan, en nyt olekaan sitä paljoa katsellut. Lukeminenkin on jäänyt vähiin viime aikoina. Lyhyesti sanottuna toinen taso elämääni on hakusessa, jumissa ja lamassa.

Kolmas taso elämääni on hengellinen taso, jolla olen elänyt tiiviimmin. Olen lukenut Raamattua ja löytänyt sieltä lohduttavia ja rohkaisevia tekstejä. Olen rukoillut paljon. Olen rukoillut ja pyytänyt elämää itselleni sekä suojelusta ja varjelusta lähipiirissäni eläville. Kaipaan ehyempää yhteyttä Jumalaan ja Hänen siunaustaan, rauhaansa ja yltäkylläistä elämää.

Timi seuraa Emppua

Kun Timi-pentu toisena päivänä kotonamme voitti pelkonsa Emppukissaa kohtaan, Timi seurasi Emppua kuin hai laivaa.Se kerjäsi hellyydenosotuksia ja nuolaisuja, mutta Emppu ei juuri välittänyt sen lähestymisyrityksistä. Myöhemmin kissat ovat nukkuneet sängyllä vierekkäin.

Olemme vieneet kissojen raapimis-kiipeilypuun parvekkeelle ja siinä kissamme pitävät leikkimisestä. Kynnet tylsytetään/teroitetaan naruun, joka on kiedottu puun ympärille. Pennut kiipeilevät puuta ylös ja sohivat toisiaan eri tasoilta. Sitten loikataan lattialle painimaan keskenään.

Katselin eilen, torstaina, pentujen leikkiä kiipeilypuussa. On merkillistä, että etutassujen kynsien varassa roikkuvan pennun pienessä kehossa on voimaa ponnistaa takajalat tason alle ja työntää itsensä tason laidan yli tasolle - eikä putoa reunalta missään vaiheessa suoritusta. Terävät kynnet sekä etu- että takajaloissa auttavat asiaa huomattavasti. Kiipeilypuun tasot ovat koivuvaneria, joka on päällystetty fleecekankaalla ja siihen pystyy tarttumaan hyvin kynsillään.


Täplä parvekkeen kiipeikypuussa


Täplä seuraa maisemassa liikkuvia: lintuja ja koiria taluttajineen


Timi kiipeilypuun ylätasolla

Kisulit kasvavat

Kissanpennut kasvavat kovaa vauhtia. Timin jalat ovat pidentyneet sentin ja Taplän selkä on venynyt pituutta huomattavasti. En osaa enää muuta ajatella kuin kissanpentuja ja niiden hyvinvointia.

Bloggaamiseen saattaa tulla pitempikin tauko. Nyt ei oikein tekstin vääntäminen luonnistu. Luomisvire on kateissa. Olen pahoillani, lukijat!

Pikkutassujen töpsyttelyä

Herään pikkutassujen töpsyttelyyn. Timi ja Täplä ovat aloittaneet aamuleikit. He ajavat toisiaan takaa huoneesta toiseen. Äkkiä olen ihan pirteä eikä yhtään harmita, vaikka kissanpennut herättivät ennen auringonnousua. Olen nukkunut riittävästi, sillä kävin nukkumaan eilen illalla jo klo 20.

Menen keittiöön ja laitan kahvinkeittimeen kahvin tippumaan. Katselen kissojen temmellystä. Ne pörhistelevät toisilleen häntä pystyssä, hyökkäävät kimppuun ja painivat keskenään. Seniorikissa katselee keittiön nurkassa pentujen mellastusta.

Elämäni on nyt tätä: kissanpentujen seuraamista, ruokkimista ja paapomista. Mieheni on ottanut tehtäväkseen kerätä pissa- ja kakkapaakut pois hiekkalaatikosta.

Täplä kehrää kuuluvasti, kun sitä silittää. Jään muistelemaan edesmenneiden kissojeni kehräystä. Jokaisella oli omanlaisensa. Tunnistaisin kenen mikin kehräys on, jos kuulisin ne nauhalta. Mutta en ole nauhoittanut kehräyksiä. Ne ovat muistoissani.

Presidentti-kahvi maistuu hyvältä. Juon sitä hitaasti nautiskellen ja Pullava-pullanpalasta mutustellen. Mieleen tulee päivän ohjelma, joka olisi hyvä laatia. Vai eläisikö hetkestä toiseen vain niin kuin mukavimmalta tuntuu? Onneksi tänään ei ole mitään sovittua menoa eikä velvollisuuksia. Korvan takaa joku kuiskaa, että liikuntaprojektia on jatkettava. Teen lämmittelyosion jumppapuolituntisesta, jonka olen tallentanut digiboxiini televisiosta. Päälle muutama liike kepin kanssa saa riittää. Olen hengästynyt ja hikinen. Käyn suihkussa.

Istuudun lukemaan seuraamiani blogeja. Tässä menee aamupäivä. Lounaan jälkeen otan torkut, leikin kissojen kanssa. Menisinkö kävelylle?

On hyvä mieli eikä ahdista tai masenna. Kerran näinkin.

Liikuntaprojekti

Syyskuun ensimmäinen viikko on mennyt ja liikuntaprojektin jatkaminen on ollut väkinäistä. En viitsisi, koska en oikein jaksa edes 1o min. lämmittelyjumppaa.

Kävelyä olen harrastanut vain parina päivänä, kun oli asiaa kaupungilla.

Sateisina päivinä en ole saanut itseäni liikkeelle ulos. Tuulen riepottelemaksi vesisateeseen ei tee mieli mennä, ellei ole pakko.

Huokaus. Tätä menoa paino ei putoa grammaakaan. Vaaka näyttää - 400 gr ennätyspainosta. Mutta se on normaalia painonvaihtelua +-400 gr ei ole vielä painonpudotusta eikä välttämättä lihomistakaan, vaan sitä, miten paljon nestettä on/ on poissa elimistöstä. Itse asiassa mun kehossa on monta kiloa turhaa nestettä. Näkeehän sen sormistanikin, kuinka ne pullottavat turvoksissa.



Mistähän sitä motivaatiota jatkuvaan liikuntaharrastukseen saisi? Tarvitsisin sitä aimo annoksen.

Kissanpennut 3

Meillä eletään edelleen kissanpentujen lumoissa.

Eilisaamuinen kissojen tervehdys ja hellyydenosoitukset toisilleen oli suloista katseltavaaa. Timi tuili Empun luo häntäpystyssä (=tervehdysasento) ja hankasi itseään Empun kylkeä vasten. Emppu vähän ujosteli ja otti pari askelta poispäin, mutta Timi tuli perässä ja puski päätään Empun kaulaa vasten. Emppu antoi nuolaisun Timin päälaelle.

Viime yön kaikki ovet olivat auki ja kissat siis keskenään. Aamuyöllä Emppu naukui, aivan kuin olisi pyytänyt pentuja leikkiin mukaan. Samalla tavalla se on naukunut ennenkin entisten kissojen kanssa ja siitä on seurannut yhteinen takaajoleikki. Vuoron perää kukin ajaa toisia takaa huoneesta toiseen.

En jaksanut nousta ylös sängystä katsomaan, mitä Empun nauku sai aikaan. Ei ainakaan mitään kova-äänistä, joten nukahdin takaisin uneen.

Aamulla kissoilla oli hirrrmuinen nälkä. Kaikki pehmeä ruoka oli syöty ja raksujakin vain muutama jäljellä. Kyllä kelpasi kana- ja kalkkunasekoitus. Harmi kun ei ostettu penturuokaa, joka olisi ravitsevampaa kuin tuo aikuisten sapuska. Junioriraksutkin tekivat kauppansa.

Ja taas alkoi leikin hyörinä. Kissoja vilistää huoneesta toiseen niin lujaa, etten pysty kameralla seuraamaan perässä.

Kissanpennut 2

Kissanpennut olivat taas yön kaksistaan keittiössä. Kun aamulla avasin keittiön oven Emppu asteli sinne ja pennut Empun luo niinkuin parhaimmat kaverit. Ei sähinöitä eikä karvanpörhistelyä. Kissat söivät yhdessä ja sitten alkoi semmonen takaa-ajojuoksu keittiöstä olohuoneen kautta kamariin ja takaisin keittiöön - monta kertaa. Emppukin intoitui juoksemaan mukana, mutta ei pysynyt pentujen tahdissa vaan jäi katselemaan.

Kun Timi sitten istahti levähtämään keittön pöydän alle, otin siitä kuvan. Tässä näkyy hyvin sen väritys.

Kissanpennut

Kävimme eilen, keskiviikkona hakemassa löytöeläinsuojasta kaksi uroskissanpentua. Toinen sai nimekseen Täplä, koska sillä on valkoiset täplätossut. Täplä on osoittautunut rohkeaksi ja vilkkaaksi kissanpennuksi, joka on tutustunut isoon Emppu-kissaammekin eikä pelkää sitä enää.

Timi-pentu on arka ja piiloutui aluksi huoneistoomme niin hyvin, ettemme kolmeen tuntiin löytäneet sitä mistään. Vihdoin se löytyi kamarin nurkassa olevan pahvilaatikon taakse ahtautuneena.

Nyt tuli asuntoomme elämää ja Empun ikävystynyt katse on valpastunut pentujen seuraamiseen. Minä leikin Täplän kanssa koko eilisen iltapäivän. Tässä kuvassa Täplä lepää leikkisession jälkeen.



Täplä nauratti meitä hyökkäämällä lattiallamme lojuvan pehmotiikerin kimppuun. Ensin se sähähti tiikerille, nosti karvansa ja häntänsä pystyyn, hyökkäsi tiikerin kasvoihin kiinni, irrotti otteensa ja hyppi sen edessä karvat pystyssä pari hyppyä häntä pystyssä pörhöllään ja hyökkäsi yhä uudelleen kiinni tiikerin kasvoihin.



Timistä en ole kunnon kuvaa saanut vielä.