sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Uni

Kävelin mielisairaalan pihalla. Vaihdoin sairaalan aamutakin päälleni ja vaaleansiniset yöpuvun housut vedin jalkaani pihalla. Joku tuttu potilastoveri tuli juttelemaan kanssani ja läksimme kävelemään sisälle. Muistin laukkuni ja juoksin vaatteidenvaihtopaikalle. Uusi laukkuni ei ollut siellä enää vaan vanha laukku, jossa oli omenoita. Olin pahoillani, että joku oli varastanut uuden laukkuni, jossa oli kukkaroni, muistioni ja sininen uusi puseroni.

Sairaalan pihalla oli paljon väkeä. Kysyin sinitakkiselta laitossiivoojalta, onko eteisessä hiljaisempaa. En haluaisi kovaan ääneen selittää tilannettani hoitajalle eteisen ovenraossa. Hän vei minut osastolle, jossa oli ainakin 100 metriä pitkä käytävä, rapautuneet seinät, viiden hengen huoneita ainakin 10 peräkkäin molemmin puolin käytävää. Hoitaja tuli kysymään, kuka minun lääkärini on. Sanoin, etten tiedä, mille osastolle kuulun ja kuka lääkärini tulee olemaan. Tälle osastolle en jää. Hoitaja otti laukun kädestäni. Kysyin, minne viette sen. Keskukseen, sanoi hoitaja. Mikä paikka se on, kysyin. Laukku tutkitaan siellä ja se voi viipyä siellä kaksikin viikkoa. Ei kai minun tarvitse olla täällä kahta viikkoa, kysyin hoitajalta - ja heräsin unesta.

Ei kommentteja: