lauantai 30. toukokuuta 2009

Metsäpolku


Kaunis, aurinkoinen lauantaipäivä. Häikäistyin valosta ja ihmettelin koivujen lehtien suuruutta. Ihan muutamassa päivässä, viikossa, jonka olen elänyt surun syvimmässä tuskassa, kesä tuli.

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.

...

Aurinko laskee jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on veljeni kallehin.



Kuljimme metsäpolkuja lapsena veljeni kanssa ja leikimme siirtolohkareen alla olevassa onkalossa. Tänään kävellessäni kuvan polkua pitkin ihailin ketunleipiä ja metsäorvokkeja.


Metsäpolkua kävellessäni tänään muistui mieleeni mökki, jonka rakensin lepikkoon ja toinen mökki, jonka veljeni rakensi laudoista toiseen lepikkoon. Muistan hirven, jota hätyyttelimme pois eräältä metsäpolulta, jota pitkin kävelimme kotitilan rajalle.

Metsäpoluilta olen löytänyt ennenkin rauhan mieleeni. Niin tänäänkin Luoja siunasi ja seurakuntalaisten esirukoukset varmaan saivat Jumalan käden liikkeelle luomaan valoa ja lämpöä mieleeni.

Surun tuskaiset hetket perjantai-aamuyöllä olivat sekoittaa pääni. Toivoin, että sydän pysähtyisi eikä muljahtelisi ikävästi. Voin pahoin. Join vettä ja maitoa. Päivällä sain uudelleen kertoa suru-uutiseni kahdelle ymmärtäväiselle ihmiselle, jotka antoivat vihjeitä olemiseni helpotukseksi.

Tänään olen ajatellut ja tehnyt valmisteluja hautajaisia varten. Huolestuttaa, miten hautajaiset sujuvat. Saanko toivomani laulut ja laulajat kirkkoon. Tuleeko äidin toiveet toteutuneeksi. Miten jaksan katsoa arkun laskua hautaan ja muistotilaisuuden.
Onko veljeni tytär huolehtinut hautapaikasta, keskustellut kirkkoherran kanssa hautajaiskirkon ohjelmasta. Minun on kysyttävä kirkkoherralta, miten hautajaiset menevät. On keskusteltava kanttorin kanssa laulettavista lauluista.

6 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Voimia sinulle. Olen surullinen puolestasi.

Pilviharso kirjoitti...

Päivä vaan ja hetki kerrallansa... Voimaton halaa täältä toista.

Anna kirjoitti...

En muista virren numeroa menee suurinpiirteinnäin "jää lähelemme Jeesus jää kaikkiin vaiheisiin myös luopumiseen lähtöön suruhin suurimpiin."
Sinulle voimia toivotan ja kaikkea hyvää!

Millan kirjoitti...

Näinä onnettomina aikoina sinua ainakin potkaisi pieni arpaonni. Käyhän kurkkaamassa Akka krästisee -blogissa.

AAMU kirjoitti...

Meille jää juuri nuo metsäpolut ja muistot, ei niin paljon, mutta kaikki sitäkin arvokkaampaa.

bamiella kirjoitti...

Kiitos lohdutuksen sanoistanne, ystävät!
Viime talvena tuli pieniä suruja lemmikkieni kuoleman myötä kuin esisoittona tälle suurelle surulle, joka oli viedä henkeni. Tekee kipeää muistaa veljeni arkku vajoamassa maan poveen ja kukat veljeni haudalla. Tunnen itseni niin pieneksi ja haavoittuvaksi, voimattomaksi ja kovin surulliseksi.