perjantai 15. toukokuuta 2009

Elämän tarkoitus

Millan haastoi kirjoittamaan elämäntarkoituksesta. Minunkin nuoruudessani pyrittiin saavuttamaan jotain sellaista, missä kukin oli erityisen hyvä. Mutta ajattelin jo silloin, ettei se voi olla elämäntarkoitus, koska kaikki eivät voi olla erityisen hyviä jossain. Aina löytyy henkilöitä, jotka ovat vielä parempia.

Elämäntarkoitus on jotain sellaista, jossa kukin saavuttaa jotain erityisen hyvää, mitä toisellakin voi olla, mutta kuitenkin itselle se on ainutlaatuista.

Elämäntarkoituksen täytyy olla myös sellaista, jonka kaikki voivat saavuttaa, olipa henkilö älykäs tai heikkolahjainen, kova työntekijä tai työkyvytön. Elämäntarkoitus siis ei ole kiinni ihmisen henkilökohtaisista ominaisuuksista sillä tavalla, etteikö hän voisi saavuttaa elämäntarkoitusta, olipa millaisessa elämäntilanteessa tahansa.

Väitän, että urheilija, joka on menettänyt liikuntakykynsä tai kirjailija, joka ei pysty kirjoittamaan tai tavis, joka ei pyri mihinkään erityiseen saavutukseen, voi löytää elämäntarkoituksen.

Ehkä tähän on hyvä hiukan määritellä, mikä on elämäntarkoitus. Wikipedia määrittelee sitä näin:

”Elämän tarkoitus on yleensä nimitys filosofiselle kysymykselle, miksi ihmiset elävät, mikä on heidän elämänsä tavoite tai miksi koko maailma on olemassa. Yksi yleinen vastaus nykyään on se, että elämällä ei ole ulkoa päin annettua tarkoitusta.

Kysymys ”mikä on elämän tarkoitus?” voi merkitä eri ihmisille eri asioita. Tämä voi johtua esimerkiksi sanan ”tarkoitus” monista eri merkityksistä, joita ovat muun muassa: ”Mikä on elämän alkuperä?”, ”mikä on elämän (ja kaikkeuden) luonne?”, ”mikä tekee elämän merkitykselliseksi?”, ”mikä on arvokasta elämässä?”, tai ”mikä on yksilön elämän tavoite tai päämäärä?”. Nämä kysymyksiin on annettu lukuisia erilaisia vastauksia, tieteellisistä selityksistä filosofisiin ja uskonnollisiin selityksiin.”

LÄNSIMAISESSA KULTTUURISSA Antiikissa on muodostunut ajatus, jonka Eppu Normaali laulaa: ”Elämän tarkoitus on murheen karkotus.”

”ARISTOTELES esitti elämän tarkoitukselle naturalistisen teorian, jonka mukaan ihminen on järjellinen eläin, joka lähestyy omaa ihanteellista ja lajilleen tyypillistä olemustaan hankkiessaan teoreettista tieteellistä tietoa maailmasta ja käytännöllistä moraalista tietoa oikeasta ja väärästä. Hänen lähtökohtanaan oli periaate, jonka mukaan jokaisen toimivan olennon korkein hyvä on hänen mahdollisuuksiensa täysi kehittyminen järjellisenä olentona.

Ihmiselämän päämäärä (samoin kuin kaikkien muidenkin olioiden) on siis toteuttaa lajilleen ominaisia toimia. Kun ihminen toimii kuten hänen lajilleen on ominaista, hän toimii auttamatta oikein ja elää hyvää elämää. Aristoteleen mukaan tämä ihmisen ihanne on homo politicus eli yhteisöllinen ihminen. Aristoteleen mukaan ihmiselämän päätavoite on siis yhteisölliseen toimintaan osallistuminen. Aristoteles eli aikana, jolloin vapaat miehet usein viettivät aikansa toreilla keskustelemassa tai väittelemässä politiikasta tai muista sen aiheista. Aristoteleen mukaan tieto siitä, millainen elämä on ominaista jollekin oliolle, saadaan tutkimalla suuren olioryhmän toimintaa tietyssä tilanteessa ja vetämällä siitä johtopäätös yleisestä menettelytavoista. Aristoteles olettaa tämän päämäärän koskevan kaikkia ihmisiä.” Wikipedia

PRAGMATISMI
”Pragmatistiset filosofit ovat ajatelleet, että sen sijaan, että ihmiset etsisivät totuutta elämästä, heidän tulisi etsiä hyödyllistä ymmärrystä elämästä. William James esitti, että totuutta voidaan tehdä, mutta ei etsiä. Näin ollen elämän tarkoitus on sellainen käsitys elämän tarkoituksesta, joka ei ole ristiriidassa sen kanssa, mitä ihminen kokee tarkoitukselliseksi elämäksi. Elämän tarkoituksen voisi siis muotoilla sanoilla: "elämän tarkoitus ovat ne tarkoitukset, jotka saavat sinut arvostamaan sitä". Pragmatistille elämän tarkoitus voidaan löytää ainoastaan kokemuksen kautta.”

HUMANISMI
”Humanistisen näkemyksen mukaan elämä ja todellisuus eivät ole mihinkään päämäärään suuntautuneita. Sikäli elämällä ei ole mitään erityistä tarkoitusta. Ihmisen tarkoituksen määrittävät ihmiset. Yksittäisen ihmisen onnellisuus on sidoksissa muiden ihmisten hyvinvointiin, osittain koska ihmiset ovat yhteisöllisiä eläimiä, jotka löytävät merkitystä yhteisöllisten suhteiden kautta, ja osittain koska kulttuurinen edistys hyödyttää kaikkia kyseisessä kulttuurissa eläviä.”

USKONTO
Uskonnolliselta näkökannalta elämän tarkoituksena on pidetty muun muassa jumalien palvelemista ja heidän tahtonsa noudattamista.

ISLAMIN mukaan Jumala loi ihmisen ainoastaan yhtä tarkoitusta varten, eli palvomaan Jumalaa: "Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni" (Koraani 51:56).

”BUDDHALAISUUDEN mukaan totuus elämästä on se, että se on kärsimystä, joka johtuu elämänjanosta. Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammuu. Tie elämänjanon sammumiseen on jalo kahdeksanosainen polku kohti lopullista tavoitetta, joka on nirvana eli valaistuminen ja näin samsarasta eli elämän kiertokulusta vapautuminen. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn ja henkisen kasvun kautta.

HINDULAISUUDEN mukaan ihmisellä on elämässään neljä päämäärää: kama, artha, dharma ja mokša. Sanotaan, että kaikki ihmiset etsivät kamaa (fyysistä ja henkistä nautintoa) ja arthaa (aineellista ja henkistä omaisuutta). Vanhemmiten ihmisen sanotaan tavoittelevan dharmaa (oikeudenmukaisuus, velvollisuus, henkinen oppi). Neljäs ja perimmäinen päämäärä on mokša, jossa vapaudutaan jälleensyntymän eli samsaran ketjusta ja yhdistytään brahmaniin eli maailmansieluun (vrt. nirvana). Ihmisen kannattaa tehdä elämässä hyviä tekoja kartuttaakseen hyvää karmaansa, jotta jälleensyntymän kierto katkeaisi.”

ATEISMI

”Ateismilla tarkoitetaan jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa, ja tämän seurauksena myös sen hyväksymättömyyttä, että kaikkeus tai elämä olisi jonkun tällaisen luomaa. Ateismi lähestyy esitettyä viittä kysymystä luonnontieteellisestä näkökulmasta, ja siksi ateistit ovat sitä mieltä, että elämää ei luotu, vaan että se kehittyi. Kaikkeus on luonnollinen, ja se on enemmän tai vähemmän tutkittavissa tieteellisillä menetelmillä. Mitä elämän tarkoitukseen tulee, jotkut ateistit katsovat, että koska mikään jumala ei määrää sitä, mitä ihmisten tulisi tehdä elämään, se on heidän päätettävissään. Elämä on luonnonilmiö, jolla ei ole tarkoitusta eli tavoitetta. Elävillä olennoilla voi olla omia tavoitteita.”
Wikipediasta nämäkin.



MINUN MIELESTÄNI missään näissä ajattelusuunnissa ei ole oikein tavoitettu ajatusta Elämän Tarkoituksesta, joka on RAKASTAA JA TULLA RAKASTETUKSI.

Tämä ajatus vastaa kysymykseen, miksi ihmiset elävät, miksi yleensä on ihmiselämää, mikä on ihmisen alkuperä (Jumalan Rakkaus), mikä tekee elämän merkitykselliseksi, MIKÄ ON yksilön sisäinen tavoite ja päämäärä. Ainakin Jumalan Rakkaus on jokaisen saavutettavissa. JUMALA ON RAKKAUS.


1 kommentti:

Millan kirjoitti...

Siinäpä monta kiintoisaa näkökulmaa. Minun näkemyksessäni taitavat yhdistyä tuo pragmatismi ja sama ajatus, jota itsekin sanoit kannattavasi. Siis koska koen, että minun elämäni on tarkoituksellista silloin, kun rakastan ja tulen rakastetuksi, yritän elää niin, että rakkaus olisi punaisena lankana kaikissa valinnoissani.

Hyvä kirjoitus. Kiitos :-)