tiistai 29. tammikuuta 2013

Myrkytystilassa


Niin, mitä muutakaan tämä on kuin myrkytystila. Vielä klo 3 yöllä pelaan Facebook peliä Candy Crush Saga. Oli pakko lopettaa puoleksi tunniksi, kunnes lisäelämiä tulee käyttöön. Niitä odotellessa ajattelin kirjoittaa vähän tänne.

Odotan, että kellon viisarit siirtyvät puoli neljän kohtaan. Mieleni on virittynyt ajatukseen, että vain varttitunti ja pääsen pudottelemaan palloja pelissä ja jännittämään läpäisenkö tason. Tämä on piinallista. Mieleeni ei nyt mahdu muuta kuin tuo peli. Miten tämän "myrkytystilan" voisi parantaa -  muutoin kuin pelaamalla aamuun asti. Pelata itsensä uuvuksiin kuin kissa yo. kuvassa. Kunnes sormikaan ei enää nouse näppäimistölle. Kunnes on puhki putoavien pallojen katselemisesta. Kunnes nukahtaa näppäimistölle. Vielä 8 minuuttia...

Kävin tarkastamassa, onko lisäelämät jo tulleet. Olisiko joku antanut niitä? Ei sentään näin aamuyöstä kukaan ole hereillä jakamassa elämiä peliini. Tarkastan uudelleen. HAA! NYT OLEN SAANUT 4 ELÄMÄÄ PELIIN. Voin jatkaa pelaamista.


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Elossa ja kutakuinkin kunnossa

Ilmoittaudun olevani elossa ja kutakuinkin kunnossa. Elämäni on pikkuhissuksiin tassuttelua kirjastosta keittiöön ja takaisin tietokoneen äärelle Facebookin pelejä pelaamaan. Olen viehättynyt pariin peliin enkä pysty jättämään pelejä päiväksikään.

Psykiatriakeskuskessa alkoi taideterapiaryhmä, johon pääsin mukaan. Kerran viikossa maalaamme tai piirrämme tunnin ja sitten keskustelemme maalauksien pohjalta. Mielenkiintoista! Kuntoutusohjaajani kanssa keskustelen asioistani, tunteistani ja toiveistani.


lauantai 22. joulukuuta 2012

Talviunilla

Menen talviunille. Herättäkää minut sitten, kun  ei ole enää pakkasta ja aurinko paistaa. Kun koivut työntävät hiirenkorviaan esiin ja enismmäiset muuttolinnut ovat palanneet. Kun leskenlehdet kukkivat ....

En pidä talvesta. kasvoni reagoivat pakkaseen punoittamalla kuin paloauto enkä koskaan osaa pukea sopivasti päälleni niin ettei tule vilu tai kuuma.

bamiella

perjantai 21. joulukuuta 2012

Sairaalassa



Että aika kuluisi
piirrän sanoja
vihkoni valkealle sivulle.

En mitään tärkeitä sanoja
kuten anomuksia, rukouksia
tai ylistystä.

Tapasin sisätautilääkärin,
psykiartin, hoitajan ja taas
toisen psykiatrin.

Minulle osoitettiin huone ja vuode.
Nukuin pari kolme tuntia.
Nyt istun sängynlaidalla.
Varpaitani paleltaa viileällä lattialla.

Haluaisin mennä
salongin nojatuoliin istumaan.

"Periaatteeessa kuuteen asti
pysytään huoneessa", hoitaja selittää.

Odotan hetkeä, jolloin voin mennä suihkuun...

Aamiaisen jälkeen puolilta päivin tulohaastattelu
osaastonlääkärin kanssa, mukana kaksi opiskelijaa.

Mitä muuta tilalle, kun pännii, olen tuohtunut
ja hermostuttaa kuin syödä läääkkeitä?

Miksi haluan erota miehestäni?

Olenhan sanonut  tahtovani rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa.

Onko se velvollisuuteni, kun en oikeastaan rakasta miestä, joksi ukkokultani on muuttunut. On kuin eläisin ihan vieraan kanssa. Patsaan, joka robotin tavoin tekee, mitä pitää - mutta jonka ajatuksista en tiedä; hänellä ei ole mielipidettä mistään.

- - - -- - - -- - - - -

PÄÄ - SELKÄ - POLVI kipuilevat
kun mieleni ei taivu sanoiksi.
- vai nivelrikkoko vaivaa selkää,
lääkkeiden puute päätä pahenevaa
mätivää, märkivää - - -
Polvi taakan alla valittaaa- - -

PUHUA VOISIN
JOS OISI
SANOJA, KIELI
TODELLINEN MIELI

AAVETTA KATSON
HÄN PUHUU JA
TULEE TODEKSI

perjantai 7. joulukuuta 2012

Stressaantunut



En ole unohtanut teitä. En vain ole päässyt nettiin sairaalasta, koska minulla ei ole omaa läppäriä. Minulla on vain pöytäkone kotona, missä olen ollut niin stressaantunut, etten ole oikein saanut ajatuksiani kokoon. Parisuhdeasiat ja elämäntarkoituskysymykset stressaavat minua.

En ehkä pääse kirjoittamaan joulukuussa kovinkaan paljon. Olen jumissa sairaalassa; turvassa itseltäni.  Haudon itsetuhooajatukssia, mutta en minä aio tappaa itseäni. Se toisi liian paljon tuskaa ja turhia kyskymyksiä ystävilleni .

Hyvät ystävät ovat kuin lyhdyt tiellä - eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Känkkäränkkäpäivä

Heini karjanmaa on maalannut tämän teoksen.

Minulla on  känkkäränkkäpäivä. Tekisi mieli HUUTAA PAHASTI asiasta jos toisestakin. Mutta kiltti puolisoni hiljenisi vain entisestään, pahoittaisi mielensä ja minua alkaisi kaduttaa moinen käytös. Siksi pysyn hiljaa, mökötän tuppisuuna, katselen Facebookia ja kirjoittelen nettiryhmiini diibadaabaa.

En tiedä, miten purkaisin pahaa tuultani. Koko päivä olen ollut ärtyisä ja olen huokaillut piiiiiitkäään, kun tietokoneeni hidastelee sivuja aukaistessaan. En oikeastaan tiedä, miksi olen ärtyisä. Olisiko lääkkeitteni sivuvaikutusta, mene tiedä.

Tiedän, että ulkoilu raittissa ilmassa saattaisi auttaa, mutta lonkkani on niin kipeä, että lyhyt matka kirjastostani keittiöön saa kyyneleet silmiini kivusta. Tulehduskipulääke ei paljoa auta; vähän se helpottaa - - - Ei tällaisen lonkan kanssa lähdetä ulos kävelemään. Ulkona on jo pimeää, enkä tykkää liikkua pimeällä ulkona. Niin, kyllä katuvalot loistavat ja valaisevat katuja, mutta EI; en halua ulos. piste.

Pureskelen auringonkukan siemeniä kuin purukumia. Jauhan hampaissani siemenet tahnaksi ja nielaisen mahaani. En tiedä, mitä ravintoaineita niistä saan. Jotakin sijaistoimintaa tässä harjoitettava, jotten alkasi särkeä tavaroita. Siemenien pureskelu on ihan terveellistä sijaistoimintaa.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Henkiset voimavarat

Olen miettinyt ja pohtinut mieleni hyvinvointiasioita ja elämäni voimavaroja. Olen miettinyt, miten jatkan matkaani eteenpäin elämässä, mikä kantaa elämässäni ja mitkä ovat ne voimavarat, jotka rakentavat elämääni.

Ensimmäiseksi tulee mieleen ravinto. Minä olen syönyt "vain elääkseni". Vain ystäväni luona aterioidessani olen nauttinut ruoasta kuin juhlassa ikään. Mietin, voisinko valita elämäntyylini ruoan suhteen toisin, mutta esim. kulinaristia minusta tuskin tulee. En osaa laittaa monimutkaisia aterioita. En edes pidä ruoanlaitosta. Mieheni laittaa kerran viikossa ruokaa: perunamuussia ja pakastevihanneksia sulatettuna ja lämmitettynä mikrouunissa. Kaupan lihapullat myös lämmitettynä mikrossa. Kiellot ja ristiriitaisten ohjeiden viidakko syömisien suhteen hämää minua. Minun olisi opeteltava olemaan syyllistämättä itseäni syödessäni tiettyjä liharuokia, joita viiteryhmäni ei syö. Minun on opeteltava syömään hyvin ja nauttimaan ruoasta.

Toinen voimavara, joka vie elämässä eteenpäin, on ihmissuhteet. Parisuhteeni ei voi oikein hyvin. Olisi jotenkin saatava siihen eloa ja iloa. Ystävyyssuhteet ovat viime aikoina olleet "lomalla" ts. en ole paljonkaan pitänyt yhteyttä ystäviini. Facebookissa on tullut moikattua paria kolmea ystävää. Mitenkähän sais taas ystävyyssuhteet elämään?
Tarvitsen sitäpaitsi paljon aikaa itselleni. Mutta liikaa yksityisyyttä vie yksinäisyyteen.

Harrastukset ovat hyvinvoinnilleni tärkeitä. Ajattelin elvyttää maalaus- ja piirustustaitojani. Olen ollut liian pitkään ilman tätä harrastusta. Osaankohan enää maalata ja piirtää?

Liikunta kohottaa mielen kuntoa. Säännöllinen kuntoliikunta nostaa ja ylläpitää fyysisen kunnon ohella myös psyykkistä. Se vähentää ahdistusta ja jännitytiloja, unettomuutta ja unihäiriöitä. Näin minulle on vakuutettu usealta taholta. Liikunta lisää itseluottamusta sekä parantaa aloitteellisuutta ja ajattelukykyä. Oikein mitoitetun liikunnan mukanaan tuomat hyvän olon ja mielihyvän kokemukset ovat sinänsä palkitsevia ja voivat parhaimmillaan säilyä myönteisinä mielessä pitkäänkin.

Rentoutuminen ja uni

Jokaisella on oma yksilöllinen tapansa rytmittää elämäänsä. Säännön-mukaisuus on tärkeää hyvinvoinnille. Päivän rytmittäminen ja rutiinit lisäävät turvallisuuden tunnetta ja selviytymisen kykyä. Rytmi muodostuu myös valveilla olemisesta ja unesta. Työn ja toiminnan vastapainonan tarvitsemme lepoa, löhöilyä ilman  huonoa omaatuntoa. Nukkuessamme myös aivomme lepäävät ja alintajuntamme tekevät työtä. Esimerkiksi muisti tarvitsee riittävää unta.

Koti ja ympäristö 

Koti on useimmille ihmisille tärkein elinympäristö. Hyvän elämän perus-edellytyksenä on viihtyisä, terveellinen ja turvallinen kotiympäristö. Jokapäiväisen elämän sujumiselle lähiympäristön palvelut ja toimivuus ovat välttämättömiä. Mielen hyvinvointia tukee se, että saa itse vaikuttaa, miltä koti näyttää, saa luoda siitä itsensä näköisen. Kotisi on osa sinua.

Elinympäritöllä on tärkeä merkitys hyvinvoinnille. Olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäritömme kanssa. On hyvä saada vaikuttaa elinympäristönsä viihtyisyyteen. Hyvä ympäristö on turvallinen. Se tarjoaa vaihtelevuutta, haasteita ja vaihtoehtoisia käyttötapoja toimintakyvyltään erilaisille ihmisille. On hyvä olla mahdollisuus nauttia luonnosta ja sen esteettisyydestä.

Maailmankatsomus ja kulttuuri

Tarvitsemme jatkuvasti myös unelmia ja toivoa. Toiv on luottamusta siihen, että elämä kantaa, vaikka olosuhteet ja ympäröivä todellisuus puhuisivat muuta. Se auttaa jaksamaan ja ottamaan vastaan elämän tuomat haasteet. Kun arvostamme itseämme, arvostamme myös toivoa.

Usko Jumalaan, kohtaloon tai maailmankaikkeuden luonnolliseen järjestykseen auttaa luomaan merkitystä omaan elämään ja voi toimia toivon lähteenä. Ihmiset uskovat eri asioihin. Usko voi antaa myös tunteen elämän tarkoituksesta, se rohkaisee ja luo arvopohjaa.

Ihminen hakee elämyksiä, kulttuuri tuo niitä elämäämme. Arvomaailmamme ohjaa meitä tekemään omat kulttuurivalintamme - ja meillä on myös oikeus ja mahdolisuus valita itsellemme sopivat kultturielämykset. Toiset nauttivat musiikin kuuntelusta, taiteen katselusta, toiset haluavat itse luoda, saada itse aikaan jotakin.

Henkisiin voimavaroihimme vaikuttavat kaikki edellä mainitut asiat ja aikaisemmat kokemuksemme. Henkiset voimavar ovat elämämme kivijalka. Ne auttavat meitä mm.

• sietämään vastoinkäymistä
• selvittämään vaikeita elämäntilanteita
• tekemään ratkaisuja
• kehittämään luovaa ajattelua ja toimintaa
• ymmärtämään elämänkulkua ja siihen vaikuttavia tekijöitä


Pienilläkin teoilla voimme lisätä henkisiä voimavarojamme
• arvosta itseäsi ja muita!
• pyydä ja anna anteeksi!
• elä täysillä - ole utelias elämälle!
• löydä elämänilo - nauti arjen pienistä hetkistä!
• ilo asuu sisälläsi, päästä se esiin!
• naura - joskus myös itsellesi!
• uskalla itkeä!
• löydä itsellesi uusia innostuksen aiheita, nauti oppimisesta!
• osoita rakkauttasi läheisillesi sanoin ja teoin!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Kuolema ja elämä

Psykiatriakeskuksen mäkeä kiivetessäni Ruotsalaisuudenpäivänä hengästyin henkihieveriin ja synkät ajatukset alkoivat taas kerran pyöriä mielessäni. Kun aikani oli jo käytetty terapeutin luona, kerroin itsemurha-ajatuksistani. Mieheni hiljeni entisestään ja pidätti hengitystään, terapeuttini näytti hetken mietteliäältä ja alkoi tuoda julki, mihin toimenpiteisiin hänen on nyt ryhdyttävä. Ajattelin karata sen siliän tien näkymättömiin, mutta tulin toisiin aatoksiin WC:ssä miettiessäni, miten pääsen viranomaisten huomaamatta ulkomaille toteuttamaan kurjaa loppuani. Suostuin menemään lääkärin puheille ja sairaalaan.


Kolme päivää ja neljä yötä sairaalassa oli tosi rankkaa ja stressaavaa. Hengestäni taisteltiin ts. mietin ja pohdin, miten ja milloin päätän päiväni. Katselin unia, potilastovereita, hoitajia ja toin julki lääkärille, missä mennään.

Istuin television äärellä. Katselin muka rauhallisesti ohjelmia ja juttelin potilastovereiden kanssa, mutta sisimmässäni kiehui ajatuksia, jotka yöllä paloivat pohjaan ts. ne jäivät mieleni pohjalle enkä saanut sanotuksi kellekään kaikkea, mitä mielessäni pyöri. Kerroin kyllä parille hoitajalle jotakin suunnitelmistani.

Pari päivää oli yhtä ajatusten kaaosta. Vasta rukoiltuani ja pyytäessäni rauhaa mielelleni, mieleni tyyntyi ja uskalsin lähteä linja-autolla kotiin. (Linja-autolla ajo aiheuttaa tavallisesti kamalan ahdistuksen, kerran ihan paniikkiin asti. Mutta sairaalasta tultuani ei ahdistanut, :)

Kiitos Herralle, että Hän otti pois itsemurha-ajatukset ja olen nyt VAPAA. Gal.4:1. "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."

Pyhä Henki, Jumala on tehnyt työtään sisimmässäni ja haluan ELÄÄ Jeesuksen Kristuksen kanssa ikuisesti. ”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” Fil.1:21

Jään odottamaan päivää, jolloin krisuts tulee noutamaan taivaaseen.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Pahasti ja hyvästi

HYVÄÄ HUOMENTA ILO !

Hyvää huomenta Armo !

Hyvää huomenta ystävät ja rakkaat !

Muille en sano pahasti vaan HYVÄSTI.

Vanhemmiten olen oppinut rajojani. Vieraanvaraisuuteni on riittämätön. En rakasta kaikkia ihmisiä niinkuin Jumala. Enkä ole edes enkeli. Olen inhimillinen itseni monine puutteineen. Eilinen vieraani jankkasi: "Ymmärrätkö sinä tilanteeni." Puistelin päätäni. En ymmärrä häntä. Hän on vieras. Hän oli ystävä. Nyt hän kai vihaa minua.

Voihan olla niinkin, että meillä on viha-rakkaus-suhde. Ilman seksiä. Ihailen häntä; hänen selviytymistään elämässä. Vihaan häntä, koska hän käyttää minua hyväkseen. Hän ajaa minut aina käydessään paniikkiin. Stressireaktiosta toipuminen vie aikaa aina vaan pitempään. Vanhemmiten olen tullut ärtyisäksi, mutta en sano kenellekään pahasti. Joillekin ystävilleni olen sanonut HYVÄSTI.



perjantai 19. lokakuuta 2012

Pakoa todellisuudesta

Voihan sitä haaveilla, että muuttamalla maalle mökkiin silloin elämä aukeaa. Huolet, vaivat ja sydänsurut tulevat kuitenkin mukana sinne.



Alkeellisissa oloissa päivät tosin kuluisivat arjen aherruksessa: puiden kantamista sisään, uunien lämmittämstä, veden lämmittämistä, talvella lumityöt, naapuriapuun turvautumista, jotta pääsisi ruokakauppaan kilometrien päähän jne.



En minä itsesiassa ole edes sellainen mökkiläinen, joka nauttisi arjen puuhasteluista, vaan nautin mukavuuksista: kuumasta ja kylmästä hanavedestä, lämpimästä huoneilmasta, suihkusta, auratuista teistä, ruokakaupasta naapurikorttelissa, valmiiksi lämmitetystä saunasta jne.



Koko tuo ajatus mökille muutosta oli vain jonkinlaista pakoa pois ahdistavista ajatuksistani, jotka nousivat uniin painajaisina ja päivällä impulsseina syödä liikaa rauhoittavia - tarkoituksella päästä uneen.



Mutta ei todellisuutta pääse kuin hetkellisesti pakoon nukkumalla muutama tunti. Suru laimenee suremalla, kipuun ja ahdistukseen on lääkkeitä, mutta vain Jumala parantaa. Kokemus ja asioidensa setviminen terapiassa tai hyvän ystävän kanssa auttaa ymmärtämään, missä mättää, miten kannattaa toimia, jotta elämässä pääsee eteenpäin.