On kovin tyhjä olo. Ei ole mitään sanottavaa ja kuitenkin yritän selittää oloani. Jo pitempään on ollut vaikeaa kuvailla mielentilojani. Olen hukassa itseltäni. En tunne itseäni. Ehkäpä ei ole hyvä ajatella itseään kovin paljon. Ajatuksensa voi suunnata muualle. Onhan elämää ympärilläni.
Kisuliinimme, ystäväni ja miehenikin tuntuvat nyt vain elävän omaa elämäänsä, johon minulla ei ole paljonkaan sanottavaa - tai siis koen jotenkin niin, ettei minulla ole mitään sanottavaa merkitystä heidän elämässään. Olen turhake ja rasitus, jota pitää sietää. Ilman minuakin he tulisivat toimeen. Mutta minä sekaannun heidän elämäänsä. Kyselen mieheni vointia. Silittelen kissojani ja annan niille ruokaa. Soittelen ystävieni perään. Kutsun käymään meillä. Mutta kukaan ei tule. "Katsotaan nyt", sanoi paras kaverinikin välttelevästi, kun toivotin hänet tervetulleeksi meille kyläilemään ja kysyin, koska hän pääsisi tulemaan meille. Tuntuu toivottaman pahalta, kun ystäville en merkitse enää mitään. Olen vain kiusa, jolle ei aivan suoraan voi sanoa, että MENE MATKOIHISI, SINUA EI KAIVATA.
Olen pahoillani, että olen tällainen mitättömyys, jolla ei ole merkitystä kenenkään elämässä. Voisin hävitä olemattomiin eikä kukaan varmaan huomaisi, ettei minua enää ole. Elämä jatkuisi mitään mullistusta kokematta. Olen merkityksetön ja huomaamaton olio. Yx mitättömyys. Rouva Olematon.
Kisuliinimme, ystäväni ja miehenikin tuntuvat nyt vain elävän omaa elämäänsä, johon minulla ei ole paljonkaan sanottavaa - tai siis koen jotenkin niin, ettei minulla ole mitään sanottavaa merkitystä heidän elämässään. Olen turhake ja rasitus, jota pitää sietää. Ilman minuakin he tulisivat toimeen. Mutta minä sekaannun heidän elämäänsä. Kyselen mieheni vointia. Silittelen kissojani ja annan niille ruokaa. Soittelen ystävieni perään. Kutsun käymään meillä. Mutta kukaan ei tule. "Katsotaan nyt", sanoi paras kaverinikin välttelevästi, kun toivotin hänet tervetulleeksi meille kyläilemään ja kysyin, koska hän pääsisi tulemaan meille. Tuntuu toivottaman pahalta, kun ystäville en merkitse enää mitään. Olen vain kiusa, jolle ei aivan suoraan voi sanoa, että MENE MATKOIHISI, SINUA EI KAIVATA.
Olen pahoillani, että olen tällainen mitättömyys, jolla ei ole merkitystä kenenkään elämässä. Voisin hävitä olemattomiin eikä kukaan varmaan huomaisi, ettei minua enää ole. Elämä jatkuisi mitään mullistusta kokematta. Olen merkityksetön ja huomaamaton olio. Yx mitättömyys. Rouva Olematon.
Luin juuri yhtä vanhaa tyttökirjaani, jonka sankarittarella oli kovin tylsä ja tympeä olo. Hän puheli itsekseen että hänpä auttaa jotakuta jolla on vielä huonompi olo, koska se on taattu parannuskeino itsesääliin ja turhautuneisuuteen. Minustakin se on toimiva keino. Täällä Blogistaniassa voi vaikkapa ilahduttaa kommentoimalla blogeissa joihin ei ole tullut paljon kommentteja, tai laittamalla ilmoille jonkun kivan postauksen omassa blogissaan. Kotona voi silittää puolison t-paidat. Itseään saa piristetyksi vaikka kävelylenkillä. Samalla voi viedä tarpeettomia tavaroita ja vaatteita hyväntekeväisyyteen. Turhat tavarat UFFin laatikkoon niin ei tunne itseään turhaksi :)
VastaaPoistaKiitos Rita neuvoista, miten päästä turhautuneisuudesta. Joskus vaan ei jaksa tsempata - puhumattakaan että innostuisi silittämään puolison paitoja. Mun miehelle kelpaa onneksi silittämättömätkin t-paidat...
VastaaPoista