DANIELA-vaniljatäytekeksiä pureskellen aloitan tämän aamun. Päivä ei ole vielä valjennut. Heräsin turhan aikaisin. Eihän minua nukuttanut pitempään, koska painuin pehkuihin eilen illalla jo klo 20.
On kovin turhautunut ja tyhjä olo, koska unet, joita näin viime yönä ovat haihtuneeet mielestäni. Jotain vilkasta ja monivaiheista menoa se oli, mutta en enää muista mitä. Niinhän ne unet tuppaa haihtumaan, elleivät ole järkyttäneet mieltä ja herää omaan huutoonsa. Sellaista ei ole tapahtunut puoleen vuoteen.
Tämä vuosi on mennyt seesteisesti ja turhia stressaamatta. Olen kai käsitellyt pahimmat mieleni ongelmat terapiassa ja kirjoittamalla päiväkirjaa ja blogeja. Ja aika parantaa haavat. Vanhemmiten näemmä ei enää stressaa asioista samalla tavalla kuin nuorempana.
Olenkos minä täällä kertonutkaan toisesta blogistani Mörköjä mielestäni pois . Siinä blogissa olen kirjoittanut vähän lapsuuden traumoistani. . . Vuosikymmeniä ovat möröt vaivanneet aika ajoin mieltäni. Mutta nyttemmin tuntuu siltä kuin ne olisivat haihtuneet mielestäni kuin tämän aamuiset uneni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!