Kesää on vielä

Kesä on jo pitkällä. Jaakko on heittänyt kylmän kiven veteen ja sehän merkitsee sitten sitä, että meikäläinen tuskin uskaltautuu enää uimaan järveen. Tosin tämä päivä on ollut helteinen ja aurinkoinen; vielä vedet eivät ole hirveän kylmiä.

Kuinkahan sitä tarkeni nuorena aamu-uinneille mereen vielä marraskuussa, kun alkoi jo olla jäätäkin. Avannossakin kävin yhtenä vuonna läpi talven. Nykyisin en niin kylmiin vesiin rohkenisi mennä uimaan. 

Tänä kesänä on uimiset jääneet aika vähiin. Ei ole ollut uimaseuraa. Mörrimöykky (=mieheni) ei pidä uimisesta. Hänellä on jokin traumaattinen kokemus lapsuudessaan miltei hukkumisesta. Se kummittelee hänen takaraivossaan uimarannalla. Hän ei mene uimahallissakaan syvemmälle kuin missä jalat ylttää pohjaan pään ollessa pinnalla.

Pitää ihan miettiä, miten tämä kesä on mennyt... Olen lueskellut aika paljon naistenlehtiä ja blogeja netissä. Olen pelaillut facebookin pelejä, olen ulkoillut kaupungin torilla katsellen ihmisiä, olen tehnyt kotitöitä. Arki on sujunut mukavasti. Mieliala on pysynyt korkealla koko kesän. Blogikirjoittelu on jäänyt vähäiseksi, ei siksi eikö olisi ollut, mitä kirjoittaa vaan koska ei ole ollut oikein motivaatiota kirjoitella arkistä hömppää, mitä elämäni nyt on ollut.