Lauhempaa

En pysy mukana ajanjuoksussa. On jo maaliskuu pitkälti menossa enkä ole mitään saanut kirjattua ylös tähän "päiväkirjaan". Muukin kirjoittelu on supistunut lyhyisiin viesteihin Facebookissa ja parissa nettiyhteisössä, johon kuulun. Olisi aika panna tämä blogi pakettiin, sulkea se ja lopettaa kokonaan. Mutta en halua sulkea tätä kanavaa purkaa ajatuksiani. Pari vuotta sitten tämä kirjoittelu oli hyvin tärleä osa elämääni ja saattaa tulla täekeäksi taas tulevaisuudessa kenties...

Helmikuun pakkasista päästiin sentään. Pitkään olikin tosi kylmää. Nykyisin on vain yöllä on pakkasta. Päivällä lämpötila nousee vähän +0°C yläpuolelle siis muutamaan lämpöasteeseen. Tänäänkin on ihanteellinen ulkoilusää. Aurinko paistaa, tuuleksii vähän eikä ole pakkasta. Mutta kehtuuttaa ruveta pukemaan päälle ulkovaatteita ja lähteä tallustelemaan tietä pitkin. En ole ulkoihminen vaan kotikissa, joka oloasussani viihdyn lämpimissä huoneissa poissa tuulesta ja kaukana lumesta. Tiedän, että minun pitäisi ryhdistaytyä ja tehdä ulkolenkki päivittäin, mutta itsensä pakottaminen siihen on vaikeaa.

Istun tietokoneeni äärellä ja kuuntelen radio Deitä. Väliin kissani tulevat katsomaan, miksi tuijotn näyttöruutua niin pitkään.

Kuvassa Timi-kissa tuijottaa minua kuin ihmetellen, ettei tajua, mikä tuossa näyttöruudussa kiehtoo. On se vaan kumma - päivästä toiseen hän istuu ruudun äärellä ja tuijottaa sitä kiinteästi ...