sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Reporankana uupumuksesta

Fysiologi-urheiluhierojani sanoi, että kun saisin painoa alas, se helpottaisi selkäkipujani huomattavasti. Kolme kertaa kävin hänen käsittelyssään: ultraäänisyvälämpöä lanneselän-ristiselän lihaksille, TNS-sähkökipuhoito, selän ja pakaroiden hieronta sekä ohjeita selkä- ja vatsalihasten voiman lisäämiseen, venyttelyyn ja lepoasentoihin. Ystäväni antoi 100 euron lahjakortin, joten halvalla sain hyvää hoitoa 3 kertaa. Tuli tarpeeseen.

Nyt kun innostus voimistelemiseen syttyisi ja saisin vatsa- ja selkälihakseni vahvistumaan, kun tulisi lähdettyä vesijuoksemaan ainakin kerran viikossa, niin ehkä sitten laihtuisin. Ruokavaliolla en ole saanut kiloakaan tippumaan. Liikuntakärpäsen puraisu olisi ratkaisu ongelmaan.

Istun päivät pitkät tietokoneeni äärellä. En edes ulkona kävelyä ole harrastanut. Minun on pakotettava itseni ulko-ovesta ulos, että yleensä saan itseni edes pankki- ja apteekkiasioille kaupungille. Ja kilometrin kävely kaupungilla väsyttää minut uuvuksiin. Makaan reporankana reissun jälkeen. En saa liikunnasta mitään iloa, vain kipeän selän ja uupumuksen.

Tietokonepeleistä saan iloa ja ne kiinnostavat minua, varsinkin Facebookin maatila-, kaupunki-, paratiisisaari- ja akvaariopelit unohtamatta puutarhapeliä, jossa saa laittaa luovuutensa valloilleen, miten käsillä olevista kukista yms. saa aikaan puutarhan.

Minun aikaansaamani tekele on tällainen (klikkaa kuva suuremmaksi):

 
Keskeneräistä työtä ei pitäisi arvioida, mutta puutarha tulee tuskin koskaan valmiiksi. Kukat kuihtuvat ja rikkaruohot kasvavat. Puutarhassa on aina jotain tekemistä. Olisipa piha, jonne pääsisi oikeiden kukkien kanssa touhuamaan!


4 kommenttia:

  1. Se onkin ainoa harmi tuossa virtuaalipuutarhan hoitamisessa, että siinä eivät juuri lihakset vahvistu :)

    Minä olen aloittanut varovaisen kuntoilukuurin, jotta jaksaisin parin kuukauden kuluttua ryhtyä muokkaamaan oikeaa uutta puutarhaani. Siinä sitten kunto kohenee kohisten melkein huomaamatta ("melkein" siksi, etteivät ne kivut totisesti ihan kokonaan huomaamatta jää)

    VastaaPoista
  2. Liikuntakärpänen saa puraista todella vahvasti, että pelkästään sillä laihtuu! Toki se on hyvä tuki.

    Kaksi kymmenen, viidentoista minuutin reipasta kävelylenkkiä päivässä on jo jotakin!

    Eräs tuttu vanhempi (yli seitsemänkymppinen) rouva laihdutti aikanaan kymmeniä kiloja päästääkseen lonkkaleikkaukseen. Se tapahtui ruokavalion muutoksella, koska hän ei kyennyt minkäänlaiseen liikuntaan.

    Tykkään aina keväällä ottaa puhdistuskuurin tai pari. Niitä on luontaistuotekaupoissa eri merkkisiä, periaate kaikissa sama. Sellaisen parin kolmen viikon kepeän puhdistuksen jälkeen (saa syödä niin kuin yleensäkin) virtaa piisaa! Ja tippuuhan siinä jokunen kilokin, jos samalla siistii ruokailutottumuksiaan.

    Tuli mieleen yksi kirja, josta saattaisi olla sinulle hyötyä. Martin Seligmanin Optimistin käsikirja. (Älä välitä nimestä...) Siinä on hyviä pointteja optimismista ja pessimismistä ja miksi ja miten pessimismi vie masennukseen. Ja etenkin siitä miten ihan todella pystyy muuttamaan ajatusmallejaan optimistisempaan suuntaan ja siten keventämään oloaan.

    Seligman on positiivisuuspsykologian uranuurtaj(i)a.

    VastaaPoista
  3. En ole harrastanut liikuntaa tänä vuonna kertaakaan. Aina on hyvä tekosyy: liian kylmä, liian liukasta, keliin sopimattomat vaatteet.

    Jumppaa inhoan sydämen pohjasta. Ainut sisäliikunta, josta nautin, on uinti. Mutta ei sitäkään tänä vuonna.

    Nosta sinulle monta hattua liikunnan aloittamisesta!

    Laihtunut olen ruokailutottumuksia muuttamalla.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Kuunkuiske, kirjasuosituksestasi. Kysyn kirjastosta, joska se löytyisi sieltä.

    Millan, saat olla onnellinen omasta pihasta ja puutarhasta, jota saat möyriä mielin määrin. Harmi, kun kivut ovat seuranasi.

    Onneksi olkoon Päivi, että olet laihtunut ruokavaliolla. Minä en ole laihtunut yhtään sillä. Ehkä olisi syötävä vielä enemmän kasviksia, että se onnistuisi, mene tiedä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!