lauantai 2. heinäkuuta 2011

Elämässä eteenpäin

Pari kuukautta meni kuntoutuksessa 3-5 pävää viikossa ja viikonloput kotona. Kuntoutusyksikössä arvioitiin psyykkistä tilannettani ja toimintakykyäni. Terveyskeskuksessa otettiin verikokeita ja sydänfilmi. Veriarvojani seurattiin ja todettiin 2 tyypin diabetes, johon aloitettiin lääkitys. Verenpainelääkitystä lisättiin ja mielialalääkitystä vähennettiin.

Toivo kuntoutumisesta oli välillä kateissa ja  diabeteksen hoidon aloittaminen on ollut haasteellista. Liikunnan, lähinnä ulkoilun ja kävelyn, aloittaminen oli vaikeaa ja turhauttavaa, kun en jaksanut kahtasataa metriä yhteen menoon kävellä vaan piti levähtää penkillä vähän väliä. Talvella ulkona liikkuminen jäi vähäiseksi, koska kävely otti voimille ja henkeä ahdisti pienikin ponnistelu. Syyllistin itseäni, että olenkin päästänyt fyysisen kuntoni niin huonoksi.

On ollut vaikea nähdä asioita, mitkä on hyvin, puhumattakaan omien vahvuuksien tunnistaminen. Kuntoutukselle antamiani tavoitteita saavutettiin kutakuinkin: mielialani ja fyysinen kuntoni on kohentunut pikku hiljaa, jaksan huolehtia itsestäni paremmin, paino lähti putoamaan, terveelliseen ruokavalioon totuttautuminen ei ollut vaikeaa ja kuntoutusyksikössä oppi syömään säännöllisesti, joten diabeteksen hoitokin on sujunut siinä sivussa.

Nyt olen taas terveyskeskuslääkärin ja omahoitajan hoidossa. Keskeisintä jatkossa on somaattisten sairauksieni hoito ja seuranta. Haasteellisinta on pitää ruokavalio terveellisenä, tehdä kotiruokaa ja syödä säännöllisesti. Ulos kävelylle pitää itseään patistaa. En kovin mielelläni mene helteeseen hikoilemaan. Olisipa järvi lähempänä niin kävisin uimassa ja harrastaisin vesijuoksua. . .

2 kommenttia:

Pilviharso kirjoitti...

Nuohan ovat hyviä kuulumisia, onnitteluni! Onneksi olet seurannassa ja nimenomaan monipuolisesti tsempaten. Tsemppiä täältäkin, valoa ja iloa!

AAMU kirjoitti...

Kokeile uimahallia, varmaan viimeistään alkusyksystä käynnistävät erilaiset vesijumpparyhmät.