torstai 14. toukokuuta 2009

Uusi blogipohja

Kokeilempa uutta blogipohjaa. Olisiko tälle kirjoittelu sujuvampaa - kesäkukkien keskellä. . .

Pari ystävää kävi kylässä. Oli mukava rupatella niitä näitä jonkin aikaa. Mutta sitten tuli jotenkin tyhjä olo. Minulla ei ollut paljoakaan sanottavaa tai annettavaa heille. Kahvia ja pullaa vain ja pari tyhjänpäiväistä ajatusta.

Haluaisin keskustella syvällisemmistä ajatuksista. Mutta nyt ei vain tuntunut siltä, että voisi ottaa puheeksi mitään sen kummempaa kuin kevyttä rupattelua. Kun he läksivät jäi yksinäinen olo, vaikken minä täällä yksin ole. Mieheni meni päiväunille kamariin. Minua ei nukuta. Mutta haluaisin kyllä uneen - näkemään jotain kaunista.

Viime aikoina olen nähnyt rauhallisia ja kauniita unia. Niistä on ollut virkistävää herätä. Olo on ollut aamusta lähtien parempi kuin koko talvena. Jokohan nyt on masennuksesta päästy eroon. Lääkäri sanoi aikoinaan kerran kun oli puhetta lääkkeiden vähentämisestä, että masennuslääkkeitä on hyvä syödä vielä kaksi vuotta sen jälkeen kun ei ole masennuksen oireita eli niistä en pääse eroon vielä pitkään aikaan.

Aurinko paistaa, mutta näyttää tuulevan aika kovasti. Se on pohjoistuulta eli viileää. Ei tee mieli lähteä ulos, vaikka semmoinen pieni "pakko-ajatus" kiertää takaraivossa: joka päivä on tehtävä kävelylenkki. Miksi se tuntuu pakolta? Se on toisten minulle asettama vaatimus, joka tympii. En pidä kävelemisestä. Lapsena jouduin kävelemään paljon pakosta. Jo ensimmäisellä luokalla melkein 10 km päivässä. Onneksi äiti ei joka päivä laittanut minua koulutielle. Sittemmin muutimme toiselle paikkakunnalle, jossa ei ollut niin pitkä matka kouluun ja takaisin kotiin. Olen tympiintynyt kävelemiseen. Saan itseni houkuteltua vain kamera kädessä ulkoilemaan.

Mutta nyt ei valokuvauskaan innosta. On taas tympeän hömppä olo. Otan nukahtamislääkkeen ja menen nukkumaan. . .

1 kommentti:

Marika kirjoitti...

Ihana tämä blogipohja! Näin kesällä sitä mielellään näkee blogeissakin kukkasia ja luontoa :)

Joskus on sellainen olo, että haluaisi keskustella jostain syvemmistä aiheista, mutta ei oikeastaan itsekään tiedä mistä. On vaikea sitten aloittaakaan juttua, kun ei tiedä mistä aloittaisi, tietää vain että haluaisi keskustella. Omalla kohdallani olen huomannut, että sellaiset mukavat juttutuokiot esimerkiksi ystävien kanssa syntyvät aina silloin kun niitä ei osaa odottaa. Ne ovat mukavia hetkiä :)