torstai 21. toukokuuta 2009

Oletko onnellinen

Sain Barbara Bergenin kirjan Oletko onnellinen? 10 oivallusta onnelliseen elämään. Olen lukenut ensimmäisen luvun: Hyväksy asiat sellaisina kuin ne ovat.

Suurin syy siihen, miksi ihmiset kärsivät ja ovat onnettomia, on se, että he haluavat elämän olevan jotakin muuta kuin se on. Haluamme mahdotonta.

Kirjailija kysyy: "Haluatteko elää ikuisesti ruumiissanne? Haluatteko, että teillä on koko ajan hyvä olo, että näyttäisitte upealta ja hallitsisitte kaikki tunteet? Haluatteko olla vahvoja ja terveitä ja välttyä sairauksilta, väsymykseltä ja kivulta? Eikö olisi mukavaa onnistua kaikessa, mitä tekee? Eikö olisi mukavaa saada osakseen kaikkien kunnioitus ja rakkaus riippumatta siitä, mitä teette? ..."

Vastaan kyllä melkein joka kysymykseen, mutta todellinen elämä ei ole kuitenkaan sellaista. Todellisessa elämässä ihmiset tulevat ja menevät, ravistuvat, vanhenevat ja kuolevat. Niin se vain on.

Barbara Berger kirjoittaa edelleen:

Mitä taas rakastamiseen ja hyväksymiseen tulee, kaikki ihmiset eivät rakasta meitä koko ajan eivätkä hyväksy meitä, vaikka tekisimme mitä, ja usein emme onnistu tekemisissämme, vaikka kuinka yrittäisimme.

Siinä elämässä, jota useimmat meistä elävät, tapahtuu kaikenlaista noin vain. Tapahtumia ja ihmisiä ilmestyy kokemuksiimme. Näin vain käy. Suurimpaan osaan kaikesta emme voi vaikuttaa mitenkään. Yhtenä päivänä sataa, toisena paistaa aurinko. Yhtenä päivänä tulee ihmisiä ja seuraavana he menevät pois. Muutos on jatkuvaa. Siihen on paljon selityksiä, mutta oli selitys mikä tahansa, todellinen elämä näyttää kulkevan omaa latuaan. Todellisuutta on se, että me olemme tässä nyt osana sitä, osana tätä muuttuvaa maisemaa. Olemme tässä nimenomaisessa ruumiissa, joka osaa tehdä kaikenlaista kiehtovaa. Se osaa viedä ihmisen matkoille, pestä astioita, rakastella, tehdä työtä jne. ja aikanaan se sitten sairastuu ja vanhenee ja lopulta kuolee.

Mitä murehtimistä tässä sitten on? Miksi emme voi antaa elämän kulkea omaa rataansa ja nauttia kyydistä sen sijaan että pilaamme kaiken? Mitenkö pilaamme? Lähinnä taistelemalla todellisuutta vastaan. Pilaamme kaiken, koska emme voi hyväksyä sitä, mikä on.

- - -

Kaikki kokemuksemme ovat pelkästään mielessämme syntyviä ajatuksia. Kun asetumme todellisuutta vastaan selittämällä itsellemme, ettei asioiden pitäisi olla níin kuin ne ovat, olo tuntuu pahalta. Sekä sisäiset että ulkoiset tapahtumat ovat pelkästään tapahtumia. Tulkintamme näistä tapahtumista saavat meidät tuntemaan olomme hyväksi tai huonoksi, onnelliseksi tai surullisiksi.

Useimmat meistä eivät huomaa tekevänsä näin. Emme huomaa, että kun jotakin tapahtuu, tuotamme saman tien siitä tulkinnan tai pyrimme sovittamaan sen yhteen jonkin ennalta opitun perusteella muodostamamme kammottavan mielikuvan tai uskomuksen kanssa, jota emme koskaan ole asettaneet kyseenalaiseksi. Siitä alkaa taistelu todellisuutta vastaan ja siitä seuraa kaikki sen mukanaan tuoma ahdistus.

Ajattelemalla, sitä miten kaiken "pitäisi" olla, säikytämme itsemme hengiltä tai teemme itsemme hulluiksi. "Oloni pitäisi tuntua paremmalta." "Minun pitäisi olla tarmokkaampi." "Minun pitäisi pystyä tähän." Piiskaamme itseämme alinomaa sillä, miten "pitäisi" olla ja mitä "pitäisi" tehdä. Todellisuudessa kaikki kuitenkin vain on niinkuin on, ja loppu on vain ajatuksia päässämme. Ajatukset puolestaan eivät ole mitään muuta kuin tulkinta tapahtuneesta. Ajatukset eivät ole sama asia kuin itse kokemus, ainoastaan kokemuksen tulkintaa, ja me elämme tätä tulkintaa.

Koemmeko koskaan kokemusta suoraan ilman ajatusten ja mielipiteiden suodatusta? Kun ymmärsin tämän, näin äkkiä elämän ja kaiken, mitä tapahtuu, kokonaan uudessa valossa. Näin, kuinka paljon tuskaa ja ahdistusta oma vastahankaisuuteni aiheutti minulle. Näin, kuinka oma tulkintani ja omat mielikuvani estivät minua kokemasta elämää suoraan ja näkemästä tapahtumia sellaisenaan. Tämä uusi tietoisuus on auttanut minua näkemään asiat irrallaan omista mielikuvistani.

Mikään ulkoinen ei voi häiritä meitä, koska totuus on, että koemme vain omat ajatuksemme ja kuvitelmamme, emme juuri koskaan käsillä olevaa todellisuutta. Ajattelemme ja kuvittelemme, mitä tapahtumat, ihmiset ja asiat tarkoittavat, ja sitten elämme kuvitelmissamme. Se on ainoa kokemuksemme.



Niin, tässä oli vasta ensimmäisen luvun tiedostamista haastava ajatus.

Toisessa luvussa Barbara kertoo syyn siihen, miksi ihmiset kärsivät ja ovat onnettomia, on se, että he haluavat sitä, mitä heillä ei ole. On onnellisempaa haluta sitä, mitä itsellä on.

Suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan.
Siinä kerrotaan 10 tapaa elää onnellista elämää:

1. Hyväksy asiat sellaisina kuin ne ovat
2. Halua sitä, mitä sinulla on
3. Ole rehellinen itsellesi
4. Tutki mielikuviasi
5. Pidä huoli omista asioistasi
6. Noudata halujasi ja hyväksy seuraukset
7. Toimi oikein ja hyväksy seuraukset
8. Hoida käsillä oleva tilanne ja unohda muu
9. Tiedosta, mikä on mitä
10. Opi näkemään ajallisen tuolle puolen

Barbara Berger avaa uusia näkökulmia onnellisuuden saavuttamiseen.

2 kommenttia:

tuikku kirjoitti...

Hei, minäkin olen lukemassa juuri samaa kirjaa. Olen saanut neljä lukua luettua ja pidän lukemastani. Paljon ajatuksia herättävää tekstiä ja huomaa aina vertaavansa juttua omaan elämäänsä. Taisi minulle sattua juuri sopivaan saumaan, kun olen palaamassa sairausloman jälkeen töihin ja syksyllä joudun siirtymään jonnekin... toiseen työpisteesen. Paluuta entiseen ei ole.

bamiella kirjoitti...

Minulle kirjan lukeminen tuli yllättävään elämäntilanteeseen. Veljeni kuolemaa on vaikea hyväksyä sellaisena kuin se on. Mutta todellisuutta vastaan rimpuileminen ei auta, vaan aiheuttaa stressiä. Voiko olla surullinen ja onnellinen yhtä aikaa?