Stressaantunut

Olen ripustellut joulukuusen koristeitä pitkin ja poikin seinillemme. Joulukuuseen ei ollut varaa eikä kissat antaisi aidon kuusen olla rauhassa, vaan se olisi alta aikayksikön rähmällään kuusenjalasta valuvasta vesilammikossa. Päätimme olla ostamatta kuusta. Mutta haluan kotiinne joulukoristeta ja niinpä valosarjoja on seinällä ja ikkunanpuitteissä kiinni. "Klingl bells, klingl bells" -soittava kello keittiön oven kamanassa

kiiltää kuin uutuuttaan kultaisena ja kultanauha lähtee sen kyljestä oikeaan ja vasempaan oven pieleen. Kissa kävi kokeilemassa, saisiko kultanauhan vedettyä alas, muttei onnistunut siinä.

Niin, siihen miksi olen stressaantunut. En suinkaan joulkoristelusta tai jouluruokien laitosta vaan siitä, kumpi saa katsoa mieliohjelmiaan uudella sängyllä. Mieheni katsoisis käsipallo-ottelua eikä liikahdakaan mennäkseen olohuoneen sohvalle (joka on minulle liian kapea) löhömään ohjelmaa katsoakseen. Minä otan marttyyrin asenteen, tyynyni uuden sänkymme päältä ja päiväpeiton. Asetun olohuoneen lattialle patjalle katsomaan Ykkos-Dokumenttia. Patja on ohut vaahtomuovipatja. Kääntyessäni kyljelleen kipeään käteeni sattuu. Olkavarsi on ollut kuukausikaupalla kipeä murskauduttuaan viime talvena jäätikköiseen lumisohjoon jalkakäytävällä lumimyrskyssä. Ottaa pattiin, että mun pitää lattialla etsiä oikeaa asentoa itselleni ja murtuneelle olkavarrelleni, jotta saisin katsoa mieliohjelmani.

Kun mieheni menee keittiöön katsomaan Karjalanpaistin kypsymisastetta, vaihdan paikkaa sängylle makuuhuoneen sängylle television ääreen ja saan hyvän asennon. Katson dokumenttia, mutta ahdistun. Kun näen mieheni seisomassa vuoteen vierellä kädet puuskassa sanomatta mitään, minua alkaa yököttää. Menen keittiöön, syön rauhoittavia ja sitten nettiin. Ykkös-Dokumentti jää näkemättä....