lauantai 24. marraskuuta 2012

Känkkäränkkäpäivä

Heini karjanmaa on maalannut tämän teoksen.

Minulla on  känkkäränkkäpäivä. Tekisi mieli HUUTAA PAHASTI asiasta jos toisestakin. Mutta kiltti puolisoni hiljenisi vain entisestään, pahoittaisi mielensä ja minua alkaisi kaduttaa moinen käytös. Siksi pysyn hiljaa, mökötän tuppisuuna, katselen Facebookia ja kirjoittelen nettiryhmiini diibadaabaa.

En tiedä, miten purkaisin pahaa tuultani. Koko päivä olen ollut ärtyisä ja olen huokaillut piiiiiitkäään, kun tietokoneeni hidastelee sivuja aukaistessaan. En oikeastaan tiedä, miksi olen ärtyisä. Olisiko lääkkeitteni sivuvaikutusta, mene tiedä.

Tiedän, että ulkoilu raittissa ilmassa saattaisi auttaa, mutta lonkkani on niin kipeä, että lyhyt matka kirjastostani keittiöön saa kyyneleet silmiini kivusta. Tulehduskipulääke ei paljoa auta; vähän se helpottaa - - - Ei tällaisen lonkan kanssa lähdetä ulos kävelemään. Ulkona on jo pimeää, enkä tykkää liikkua pimeällä ulkona. Niin, kyllä katuvalot loistavat ja valaisevat katuja, mutta EI; en halua ulos. piste.

Pureskelen auringonkukan siemeniä kuin purukumia. Jauhan hampaissani siemenet tahnaksi ja nielaisen mahaani. En tiedä, mitä ravintoaineita niistä saan. Jotakin sijaistoimintaa tässä harjoitettava, jotten alkasi särkeä tavaroita. Siemenien pureskelu on ihan terveellistä sijaistoimintaa.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Henkiset voimavarat

Olen miettinyt ja pohtinut mieleni hyvinvointiasioita ja elämäni voimavaroja. Olen miettinyt, miten jatkan matkaani eteenpäin elämässä, mikä kantaa elämässäni ja mitkä ovat ne voimavarat, jotka rakentavat elämääni.

Ensimmäiseksi tulee mieleen ravinto. Minä olen syönyt "vain elääkseni". Vain ystäväni luona aterioidessani olen nauttinut ruoasta kuin juhlassa ikään. Mietin, voisinko valita elämäntyylini ruoan suhteen toisin, mutta esim. kulinaristia minusta tuskin tulee. En osaa laittaa monimutkaisia aterioita. En edes pidä ruoanlaitosta. Mieheni laittaa kerran viikossa ruokaa: perunamuussia ja pakastevihanneksia sulatettuna ja lämmitettynä mikrouunissa. Kaupan lihapullat myös lämmitettynä mikrossa. Kiellot ja ristiriitaisten ohjeiden viidakko syömisien suhteen hämää minua. Minun olisi opeteltava olemaan syyllistämättä itseäni syödessäni tiettyjä liharuokia, joita viiteryhmäni ei syö. Minun on opeteltava syömään hyvin ja nauttimaan ruoasta.

Toinen voimavara, joka vie elämässä eteenpäin, on ihmissuhteet. Parisuhteeni ei voi oikein hyvin. Olisi jotenkin saatava siihen eloa ja iloa. Ystävyyssuhteet ovat viime aikoina olleet "lomalla" ts. en ole paljonkaan pitänyt yhteyttä ystäviini. Facebookissa on tullut moikattua paria kolmea ystävää. Mitenkähän sais taas ystävyyssuhteet elämään?
Tarvitsen sitäpaitsi paljon aikaa itselleni. Mutta liikaa yksityisyyttä vie yksinäisyyteen.

Harrastukset ovat hyvinvoinnilleni tärkeitä. Ajattelin elvyttää maalaus- ja piirustustaitojani. Olen ollut liian pitkään ilman tätä harrastusta. Osaankohan enää maalata ja piirtää?

Liikunta kohottaa mielen kuntoa. Säännöllinen kuntoliikunta nostaa ja ylläpitää fyysisen kunnon ohella myös psyykkistä. Se vähentää ahdistusta ja jännitytiloja, unettomuutta ja unihäiriöitä. Näin minulle on vakuutettu usealta taholta. Liikunta lisää itseluottamusta sekä parantaa aloitteellisuutta ja ajattelukykyä. Oikein mitoitetun liikunnan mukanaan tuomat hyvän olon ja mielihyvän kokemukset ovat sinänsä palkitsevia ja voivat parhaimmillaan säilyä myönteisinä mielessä pitkäänkin.

Rentoutuminen ja uni

Jokaisella on oma yksilöllinen tapansa rytmittää elämäänsä. Säännön-mukaisuus on tärkeää hyvinvoinnille. Päivän rytmittäminen ja rutiinit lisäävät turvallisuuden tunnetta ja selviytymisen kykyä. Rytmi muodostuu myös valveilla olemisesta ja unesta. Työn ja toiminnan vastapainonan tarvitsemme lepoa, löhöilyä ilman  huonoa omaatuntoa. Nukkuessamme myös aivomme lepäävät ja alintajuntamme tekevät työtä. Esimerkiksi muisti tarvitsee riittävää unta.

Koti ja ympäristö 

Koti on useimmille ihmisille tärkein elinympäristö. Hyvän elämän perus-edellytyksenä on viihtyisä, terveellinen ja turvallinen kotiympäristö. Jokapäiväisen elämän sujumiselle lähiympäristön palvelut ja toimivuus ovat välttämättömiä. Mielen hyvinvointia tukee se, että saa itse vaikuttaa, miltä koti näyttää, saa luoda siitä itsensä näköisen. Kotisi on osa sinua.

Elinympäritöllä on tärkeä merkitys hyvinvoinnille. Olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäritömme kanssa. On hyvä saada vaikuttaa elinympäristönsä viihtyisyyteen. Hyvä ympäristö on turvallinen. Se tarjoaa vaihtelevuutta, haasteita ja vaihtoehtoisia käyttötapoja toimintakyvyltään erilaisille ihmisille. On hyvä olla mahdollisuus nauttia luonnosta ja sen esteettisyydestä.

Maailmankatsomus ja kulttuuri

Tarvitsemme jatkuvasti myös unelmia ja toivoa. Toiv on luottamusta siihen, että elämä kantaa, vaikka olosuhteet ja ympäröivä todellisuus puhuisivat muuta. Se auttaa jaksamaan ja ottamaan vastaan elämän tuomat haasteet. Kun arvostamme itseämme, arvostamme myös toivoa.

Usko Jumalaan, kohtaloon tai maailmankaikkeuden luonnolliseen järjestykseen auttaa luomaan merkitystä omaan elämään ja voi toimia toivon lähteenä. Ihmiset uskovat eri asioihin. Usko voi antaa myös tunteen elämän tarkoituksesta, se rohkaisee ja luo arvopohjaa.

Ihminen hakee elämyksiä, kulttuuri tuo niitä elämäämme. Arvomaailmamme ohjaa meitä tekemään omat kulttuurivalintamme - ja meillä on myös oikeus ja mahdolisuus valita itsellemme sopivat kultturielämykset. Toiset nauttivat musiikin kuuntelusta, taiteen katselusta, toiset haluavat itse luoda, saada itse aikaan jotakin.

Henkisiin voimavaroihimme vaikuttavat kaikki edellä mainitut asiat ja aikaisemmat kokemuksemme. Henkiset voimavar ovat elämämme kivijalka. Ne auttavat meitä mm.

• sietämään vastoinkäymistä
• selvittämään vaikeita elämäntilanteita
• tekemään ratkaisuja
• kehittämään luovaa ajattelua ja toimintaa
• ymmärtämään elämänkulkua ja siihen vaikuttavia tekijöitä


Pienilläkin teoilla voimme lisätä henkisiä voimavarojamme
• arvosta itseäsi ja muita!
• pyydä ja anna anteeksi!
• elä täysillä - ole utelias elämälle!
• löydä elämänilo - nauti arjen pienistä hetkistä!
• ilo asuu sisälläsi, päästä se esiin!
• naura - joskus myös itsellesi!
• uskalla itkeä!
• löydä itsellesi uusia innostuksen aiheita, nauti oppimisesta!
• osoita rakkauttasi läheisillesi sanoin ja teoin!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Kuolema ja elämä

Psykiatriakeskuksen mäkeä kiivetessäni Ruotsalaisuudenpäivänä hengästyin henkihieveriin ja synkät ajatukset alkoivat taas kerran pyöriä mielessäni. Kun aikani oli jo käytetty terapeutin luona, kerroin itsemurha-ajatuksistani. Mieheni hiljeni entisestään ja pidätti hengitystään, terapeuttini näytti hetken mietteliäältä ja alkoi tuoda julki, mihin toimenpiteisiin hänen on nyt ryhdyttävä. Ajattelin karata sen siliän tien näkymättömiin, mutta tulin toisiin aatoksiin WC:ssä miettiessäni, miten pääsen viranomaisten huomaamatta ulkomaille toteuttamaan kurjaa loppuani. Suostuin menemään lääkärin puheille ja sairaalaan.


Kolme päivää ja neljä yötä sairaalassa oli tosi rankkaa ja stressaavaa. Hengestäni taisteltiin ts. mietin ja pohdin, miten ja milloin päätän päiväni. Katselin unia, potilastovereita, hoitajia ja toin julki lääkärille, missä mennään.

Istuin television äärellä. Katselin muka rauhallisesti ohjelmia ja juttelin potilastovereiden kanssa, mutta sisimmässäni kiehui ajatuksia, jotka yöllä paloivat pohjaan ts. ne jäivät mieleni pohjalle enkä saanut sanotuksi kellekään kaikkea, mitä mielessäni pyöri. Kerroin kyllä parille hoitajalle jotakin suunnitelmistani.

Pari päivää oli yhtä ajatusten kaaosta. Vasta rukoiltuani ja pyytäessäni rauhaa mielelleni, mieleni tyyntyi ja uskalsin lähteä linja-autolla kotiin. (Linja-autolla ajo aiheuttaa tavallisesti kamalan ahdistuksen, kerran ihan paniikkiin asti. Mutta sairaalasta tultuani ei ahdistanut, :)

Kiitos Herralle, että Hän otti pois itsemurha-ajatukset ja olen nyt VAPAA. Gal.4:1. "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."

Pyhä Henki, Jumala on tehnyt työtään sisimmässäni ja haluan ELÄÄ Jeesuksen Kristuksen kanssa ikuisesti. ”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” Fil.1:21

Jään odottamaan päivää, jolloin krisuts tulee noutamaan taivaaseen.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Pahasti ja hyvästi

HYVÄÄ HUOMENTA ILO !

Hyvää huomenta Armo !

Hyvää huomenta ystävät ja rakkaat !

Muille en sano pahasti vaan HYVÄSTI.

Vanhemmiten olen oppinut rajojani. Vieraanvaraisuuteni on riittämätön. En rakasta kaikkia ihmisiä niinkuin Jumala. Enkä ole edes enkeli. Olen inhimillinen itseni monine puutteineen. Eilinen vieraani jankkasi: "Ymmärrätkö sinä tilanteeni." Puistelin päätäni. En ymmärrä häntä. Hän on vieras. Hän oli ystävä. Nyt hän kai vihaa minua.

Voihan olla niinkin, että meillä on viha-rakkaus-suhde. Ilman seksiä. Ihailen häntä; hänen selviytymistään elämässä. Vihaan häntä, koska hän käyttää minua hyväkseen. Hän ajaa minut aina käydessään paniikkiin. Stressireaktiosta toipuminen vie aikaa aina vaan pitempään. Vanhemmiten olen tullut ärtyisäksi, mutta en sano kenellekään pahasti. Joillekin ystävilleni olen sanonut HYVÄSTI.



perjantai 19. lokakuuta 2012

Pakoa todellisuudesta

Voihan sitä haaveilla, että muuttamalla maalle mökkiin silloin elämä aukeaa. Huolet, vaivat ja sydänsurut tulevat kuitenkin mukana sinne.



Alkeellisissa oloissa päivät tosin kuluisivat arjen aherruksessa: puiden kantamista sisään, uunien lämmittämstä, veden lämmittämistä, talvella lumityöt, naapuriapuun turvautumista, jotta pääsisi ruokakauppaan kilometrien päähän jne.



En minä itsesiassa ole edes sellainen mökkiläinen, joka nauttisi arjen puuhasteluista, vaan nautin mukavuuksista: kuumasta ja kylmästä hanavedestä, lämpimästä huoneilmasta, suihkusta, auratuista teistä, ruokakaupasta naapurikorttelissa, valmiiksi lämmitetystä saunasta jne.



Koko tuo ajatus mökille muutosta oli vain jonkinlaista pakoa pois ahdistavista ajatuksistani, jotka nousivat uniin painajaisina ja päivällä impulsseina syödä liikaa rauhoittavia - tarkoituksella päästä uneen.



Mutta ei todellisuutta pääse kuin hetkellisesti pakoon nukkumalla muutama tunti. Suru laimenee suremalla, kipuun ja ahdistukseen on lääkkeitä, mutta vain Jumala parantaa. Kokemus ja asioidensa setviminen terapiassa tai hyvän ystävän kanssa auttaa ymmärtämään, missä mättää, miten kannattaa toimia, jotta elämässä pääsee eteenpäin.

maanantai 15. lokakuuta 2012

En jaksaisi elää kanssasi Kaukainen

Ehkä minun on pysyttävä proosassa; en ole mikään runoniekka, Olen kirjoittanut eläissäni vain mutaman runon eikä kukaan ole niitä suuremmin kehunut.

On se jännää, että tässä avioliiton vaiheessa, kun takana on melkein 20 vuotta yhteieloa Rakkaan kanssa, vanha suola alkoi minua janottaa. Ja elin kesän unelmissa kuvitellen, mitä elämäni olisikaan ollut, jos eläisin Kaukaisen kanssa. Aluksi se olisi kai kiihkeätä intohimoista rakastelua, mutta pahoin pelkään myös riitelyä; kahden tahtoihmisen kohdatessa piintyneitä tapojaan. EI EI en halua sellaista tahtojen taistelua. En jaksaisi pitää puoliani, olisin pian tossun alla ahertava kotiorja. Sellainen elämä ei minua miellytä.

Rakkaani kanssa olen tasavertainen. Elämämme on tasaista, rauhallista, ennakoitavaakin. Mitä nyt itse saan aikaan epävakautta persoonallisuuteni takia. Jamme kotitöitä ja vuoteemme. Silittelemme kissojamme.

Taidan olla tervehtymään päin, kun seksielämäkin on alkanut kiinnostaa.Useistakin masennuskausista ja toista vuosikymmentä vuotta masennuslääkkeitä syötyäni luulin jo seksin sammuneen. Olen kuin teinityttö, saan orgasmeja jo kasellessani Ridgen ja Broogen suudellessa tv-ohjelmassa Kauniit ja Rohkear.

Yksi mutta seksielämässämme Rakkaani kanssa on. Ujostelen miestäni - en tiedä miksi. Emme ole keskustelleet siitä, kuinka hän ujosteluni kokee. Siinä olisis yhden terapiatunnin paikka...

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

HYVÄSTI KAUKAINEN

Hyvästi Kaukainen!
Sinussa ei ole sitä lämpöä,
jota koen rakkaani kanssa.

Vaikka rakkaani ei ole aina läsnä,
hän on lähellä,
hän huokuu lämpöä,
hän hyväksyy minut
analysoimatta, mitä olen.
Rakkaani hyväksyy minut tällaisenaan
kaikkine vikoineen. Ihmeellistä!

Rakkaani ei muistele menneitä mokia
ja vuosikymmenen takaisia sanomisiani.
Hän odottaa, mitä uutta sanottavaa
minulla on; mitä voisimme yhdessä tehdä.

Rakkaani, en haikaile Kaukaista rakkautta,
en enää muistele menneitä hetkiä,
vanha suola ei minua enää janota.

Sillä sinä rakkaani olet kanssani nyt,
lämpösi hehkuu lemmen liekeillä
ja hymysi valaisee elämääni tänään.

torstai 27. syyskuuta 2012

Kaukainen EiLäsnä

Olet kovin kaukana
Kaukainen

       Olet lähellä
       muttet Läsnä

rakkaita molemmat
Kaukainen ja EiLäsnä

olet aina läsnä
Kaukainen

puhu minulle
puhukaa minulle

himoitsen sanojanne
Kaukainen ja EiLäsnä

torstai 20. syyskuuta 2012

paniikkia ja päänsärkyä

Keskiviikkoaamuna heräsin klo 6 ja mielessäni oli melkein ensimmäisenä, että minulla on psykiatrin luo meno klo 9:ksi. Käyn suihkussa. Vedän vaatteet päälleni niin nopeasti kuin ne saan. Harmittelen sitä, että lonkkani ovat jäykät ja nilkkasukkien veto jalkoihin on vaikeaa. Jonkin aikaa ähellettyäni saan vaatteeni järjestykseen.

Tulee kiire vessaan. Vihertävä luiru velli sotkee takapuoleni. On pestävä se. Vesi roiskuu lattialle ja niin huomaan, kuinka pölyistä ja likasta vessassa on. Pyyhin lattian kuivaksi. Kun selkääni alkaa särkeä, käyn hakemassa Paratabsin. Lattian pyyhkiminenkö on saanut minut hengästymään ja käteni vapisemaan. Siinä ohessa silmissä vilistää sahalaitaa. Migreenihän tästä puuttuukin, ajattelin. Kipu iski silmien väliin ja oikealle päälaelle. Tuli kuuma ja vaikea olo. Hiostutti. Rintaan alkoi koskea. Sydänkohtausko tähän hätään vielä iskee, ajattelin.

Kävin pitkäkseen vuoteelle. Yritin rentoutua, kuvitella kivut ja ahdistuksen pois. Ihme kyllä nukahdin kymmeneksi minuutiksi.

Mietin, että on mentävä taksilla psykiatrille. Aikaa on kulunut niin, että bussilla en ehdi  psykiatriakeskukseen.  Otan käteeni puhelimeni. Sahalaita silmissäni haittaa numeroiden etsimistä. Soitan psykiatrille, etten pääse tulemaan tänään. Lääkäriaika laitetaan parin viikon päähän.

Harmittaa. Diagnoosihaastattelu ei etene nyt.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Syksy

"Metsään on tullut jo syys
  lohduton yön hämäryys ..."

Pihlajanmarjoja on paljon puissa - pirteän punaisina - - -

Psykiatirini diagnoosihaastattelee minua tällä viikolla. Saas nähdä, onko diagnoosini vielä masennus vai jotain aivan muuta. ...