maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulu lähestyy


Joulu lähestyy. Lapsille kerrotaan, että tontut kurkkivat ikkunoista. Siitä ollaan monta eri mieltä, onko lapsille hyvä kertoa moista satua. Toiset ovat sitä mieltä, että se on hyvä keino saada lapset käyttäytymään kiltisti. Toisten mielestä moinen pelottelu on turhaa.

Itse olin lapsena liiankin kiltti ja vanhempieni toivomusten mukaan toimiva. Ei sekään ole oikein tervettä, ettei uskalla sanoa omaa mielipidettään ja sopeutuu vanhempien kaikkiin oikkuihin.

Meillä tulee varmaan olemaan rauhallinen joulu. Istumme iltaa ukkokultani kanssa ja katselemme lahjoja, joita toisillemme olemme ostaneet. Varmaan seuraamme televisio-ohjelmia ja syömme hyvin. Emme ole kutsuneet ketään kyläilemään luonamme. Saa sitten nähdä eksyykö kukaan luoksemme joulun pyhinä.

Meidän molempien, ukkokultani ja minun vanhemmat ovat jo poisnukkuneet, joten emme vieraile edes heidän luonaan enää. Ukkokullan aikuisilla lapsilla on omat perheet  kaukana meistä. Ei jouluna viitsi matkustella satoja kilometrejä heitä katsomaan. Heillä on omat joulumenonsa, tuskin he kaipaavat vanhuksia hidastamaan jouluriemujaan.

Joulussa ei ole enää sellaista taikaa kuin oli lapsena. En erityisemmin odota joulua. Lahjojen saamisessakaan ei ole sellaista hohtoa kuin oli lapsena. Lahjojen antaminen jää vähiin.

Mutta silti, onhan joulu erityinen aika vuodesta. Yritämme tehdä siitä mukavan toisillemme, ukkokultani ja minä. Ja kissamme saavat ison annoksen lohta, josta ne erityisesti nauttivat.
Lähetä kommentti