tiistai 29. maaliskuuta 2016

Arkea


Pääsiäinen on vietetty ja on arkipäivä jälleen.
Ruokakaupassa on käyty ja menen kohta harrastuksiini Yhteisötaideryhmään.

Yhteisötaideryhmässä teimme hengitysharjoituksia ja kokeilimme,
miten eri tunteet tuntuvat elimistossämme. Esim. suru veti ihmisen kasaan, sykkyrään
ja ilo taas avarsi rintaa ja näkyi ilmeessä. 
Keskustelimme paljon  tunteista.

Sitten vuorotellen asetuimme toisten eteen istumaan ja
toiset ilmaisivat, mitä tulee mieleen edessä istuvasta.
Oli mielenkiintoista kuunnella toisten mielikuvia eikä
niitä tarvinnut kommentoida mitenkään.

Tosin kerroimme harjoituksen jälkeen toisillemme, miltä tuntui istua siinä edessä
ja kuunnella toisten mielikuvia.

Parin kerran jälkeen tuon ryhmän kokoontuminen loppuu, mikä on harmi.
Varsinkin ne kokoontumiset, missä olemme maalanneet ovat olleet mielenkiintoisia.
Noo, voinhan jatkaa maalaamista kotona niinkuin olen tehnytkin.





maanantai 28. maaliskuuta 2016

Toisena pääsiäispäivänä





Leppoisaa toista pääsiäispäivää!




Tämä pääsiäisen aika on kulunut rauhallisissa merkeissä. 
Emme kutsuneet ketään kyläilemään luonamme ja kutsumattahan nykypäivänä ei kukaan tule. 
Emmekä vierailleet itsekään missään. 
On ollut leppoisan mukavaa.

Kissoilla on kevättä rinnassa. Naukuilevat enemmän kuin tavallisesti ja
purkavat energiaansa ajellen toinen toistansa takaa.

Huomenna on taas arkipäivä ja arjen puuhat odottavat.
Olisi siivottava - ainakin imuroitava. Pölypalloja on kerääntynyt nurkkiin.
Ruokakaupassa on käytävä muonavaroja täydentämässä.

On hyvä olo, kun kaikki elämässä näyttää olevan kunnossa ja 
päivät sujuvat ilman mitään katastrofeja.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen ihme

Miksi Jeesus oli antanut ristiinnaulita itsensä? Hän, Jumalan Poika, miksei hän tehnyt ihmettä ja laskeutunut ristiltä kaikkien nähden? Hänet oli otettu ristiltä ja hän oli haudassa pitkäperjantain ja seuraavan päivän. Mutta sunnuntaina äkkiä kuului kumeaa jyrinää, kun maa alkoi vavahdella ja täristä. Teltat huojuivat. Ihmiset pelästyivät ja koirat haukkuivat vimmatusti. Kasvot pelosta kalpeina ihmiset huusivat: "Maanjäristys!"

Sillä suunnalla, missä Jeesus oli haudattuna, järistys näytti vahvahduttavan koko vuorta. Roomalaiset sotilaat hypähtivät levottomina jaloilleen ja katselivat kiinteästi hautaa, jota heidän oli käsketty vartioida.

Hetkistä myöhemmin välähti kirkas valo, mikä näytti lankeavan taivaasta maahan ja ympäröivän hautaa. Sitten ilmestyi paikalle häikäisevän kaunis olento, joka rikkoi Rooman sinetin ja vieritti kevyesti sivuun raskaan kiven haudan suulta.

Kauhuissaan sotilaita pyörtyi ja sillä hetkellä Jeesus astui esiin haudasta ylösnousemuksen voimassa ja kirkkaudessa - ja katosi yöhön.



Kun valo häipyi pois, eikä maa enää järähdellyt, sotilaat katsoivat hautaa ja se oli avoin ja tyhjä. Nyt uusi pelko valtasi heidät, sillä he tiesivät, ettei heidän esimiehensä ikinä antaisi heille anteeksi tätä eikä liioin uskoisi heidän kertomustaan.

"Meidän on heti kerrottava tästä papeille", sanoi muuan heistä. "Heidän on autettava meitä, tai muutoin olemme hukassa." He kiiruhtivat Jerusalemiin ja vaativat ylipappien puheille pääsyä, vaikka olikin varhainen aamu.

Nyt oli pappien vuoro säikähtyä. Sotilaiden kertomus kauhistutti heitä. Sellainen kertomus järkyttäisi koko kansakuntaa. Se saattaisi uhanalaiseksi kaiken sen, mitä papit opettivat. Se oli tukahdutettava. Tästä Galilean saarnaajasta olisi heille enemmän harmia kuin ennen ristiinnaulitsemista. Kaikki olivat sitä mieltä, että tapaus oli pidettävä kansalta salassa.  Papit lupasivat lepyttää heidän esimiehensä Pilatuksen ja antoivat sotilaille rahaa, jotta nämä levittäisivät valhetta, että opetuslapset tulivat ja varastivat Jeesuksen ruumiin. Kuinka moni todella uskoi heitä, sitä emme tiedä, mutta tätä kertomusta levitettiin vielä monia vuosia myöhemmin, jolloin Matteus kirjoitti evankeliuminsa.

Jeesus näyttäytyi monille ihmisille mm. kolmelle naiselle, opetuslapsilleen ja kymmenille, jopa sadoille muille ihmisille seuraavina 40 päivänä. Jo muutamaa päivää myöhemmin koko Galilea tiesi, että Jeesus on elossa - ja hänen nähtiin nousevan taivaaseen. Pilvi vei hänet pois näkyvistä.



Hän oli poissa, mutta ihmiset katselivat pitkään korkeuksiin toivoen kaikesta huolimatta vielä näkevänsä hänet edes vilaukselta. Mutta hän oli mennyt! Epätoivoinen murhe täytti heidän sydämensä.

Silloin he äkkiä huomasivat kahden muukalaisen seisovan lähellään, molemmat valkeissa vaatteissa. "Galilean miehet", muukalaiset sanoivat, "mitä te seisotte ja katselette taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän."

Nyt he käsittivät! Näiden kahden miehen täytyi olla enkeleitä, jotka heidän rakastettu Mestarinsa oli lähettänyt lohduttamaan heidän mieltään lupauksella, että jonakin päivänä hän on tuleva takaisin.

He kiiruhtivat takaisin Jeerusalemiin "suuresti iloiten". Kaikki murhe oli poissa ja ylistivät Jumalaa toivosta, että Jeesus tulee takaisin!

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pitkäperjantaina

Kristillinen kirkkokansa hiljentyy tänään muistelemaan Jeesuksen Kristuksen kuolemaa ristillä. Minua tuossa Raamatun kertomuksessa ei niinkään puhuttele se kärsimys ja tuska, jonka Jeesus koki, vaan se tapa, jolla hän lohdutti ja huomioi Marian, äitinsä ristin juurella.


Kuinka Marian on täytynytkään surra nähdessään poikansa kärsivän. Hän ei kuitenkaan voinut tehdä mitään auttaakseen poikaansa. 

Johannes, Jeesuksen opetuslapsi seisoi Marian vieressä ristin juurella.

"Vaimo", Jeesus kuiskasi, "katso poikasi!" Aivankuin hän olisi sanonut hyvästit äidille kertoen että nyt Johannes pitää äidistä huolen. Mielestäni tämä huolenpito ja hellä rakkaus äitiä kohtaan on hyvin liikuttavaa. Jeesus ei nurise ja valita kipujaan ja tuskaansa, vaan huolehtii äidistään. Kuolon tuskissaankin hän ajattelee äitiään - ja myös Johannesta, opetuslastaan. 

"Johannes", hän sanoo, "katso, äitisi!" Onko koskaan kuultu kuolevan huulilta tämän kauniimpaa - huolenpitoa, läheisten huomioimista ja rakkautta. Tuskan riuduttamana hän ei sano muuta kuin nämä muutamat sanat, joska riittävät selvittämään asian näille kummallekin. Johannes otti Marian kotiinsa ja huolehti hänestä. Jeesuksen rakkaus ihmisiä kohtaan kirkasti nyt Marian ja Johanneksen elämää.

 Sama rakkaus saakoon levitä kaikkien kristittyjen sydämiin tänä pitkänäperjantaina!





torstai 24. maaliskuuta 2016

Pääsiäistervehdys!


Iloista ja leppoisaa pääsiäisen aikaa lukijoilleni!

tv. bamiella


Mikä ihmeen kiirastorstai?

Wikipedia kertoo kiirastorstain perinteistä ja alkuperästä näin:
"Kiirastorstailla on eri kielissä useita nimiä. Suomenkielinen nimi kiirastorstai tulee ruotsin sanasta skära, puhdistaa. Kiirastorstaina katuva syntinen puhdistettiin "tuhkakeskiviikon tuhasta" ja sai jälleen oikeuden osallistua ehtoolliselle. Se sekä kansanperinteeseen kuuluva "kiiran" eli pahan hengen poisajaminen juontavat juurensa siihen varhaiskirkon tapaan, että kiirastorstaina ne seurakuntalaiset, jotka oli erotettu seurakunnan yhteydestä jonkin rikkomuksen tähden, mutta jotka olivat suorittaneet määrätyt katumusharjoitukset saivat synninpäästön ja vapautuivat näin pahan vallasta. Tähän viittaa päivän latinankielinen nimi dies viridium, vihreiden oksien päivä, sillä silloin syntiin langenneet pääsivät uudelleen "tuoreina oksina" seurakunnan yhteyteen. Samaan liittyy myös päivän saksankielinen nimi Gründonnerstag, vihreä torstai.
Katolisen kirkon piirissä kiirastorstai on ollut erityinen ripittäytymispäivä, mihin viittaa sen suomalainen nimi, joka tulee ruotsin sanasta skära, 'puhdistaa'. Kansanperinteen mukaan kiirastorstaina kannattaa ajaa kiira, pahansuopa henkiolento pois pihapiiristä.
Kiirastorstaina luterilaisessa kirkossa vietetään aina messua, ja silloin Suomessa käydään aktiivisesti ehtoollisella. Se on suomalaisten neljänneksi suosituin kirkossakäyntipäivä."

Kiirastorstaina, pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon torstaina, Jeesus asetti ehtoollisen sakramentin (Luuk. 22:8–20).

8. Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme". 
9. Niin he kysyivät häneltä: "Mihin tahdot, että valmistamme sen?" 
10. Hän vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee, 
11. ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?' 
12. Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa." 
13. Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan. 
14. Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa. 
15. Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin; 
16. sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa". 
17. Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. 
18. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee." 
19. Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni." 
20. Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. 
21. Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä. 
22. Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!" 



Kiirastorstai-iltana Jeesus vetäytyi Getsemanen puutarhaan rukoilemaan voimaa Isältään. Mestarinsa kavaltanut Juudas johdatti Jeesuksen viholliset, juutalaisen temppelipapiston, saddukeukset ja roomalaiset sotilaat pidättämään Jeesuksen.

Kiirastorstaina vietetään aina messua ja silloin Suomessa käydään aktiivisesti ehtoollisella. Monissa seurakunnissa onkin panostettu kiirastorstain ehtoolliskirkkoihin ja elämyksellisiin ensimmäisen ehtoollisen muistojuhliin.

Kiirastorstai-iltana alkaa pääsiäispäivän iltaan ulottuva kolmen päivän juhla-aika (ns. triduum sacrum), ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen. Kiirastorstai-illan messun päättyessä alttari voidaan riisua liturgisista esineistä ja pukea mustaan.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Sininen kausi

Piittaamatta kevään mustavalkoisesta muodista ostin sinisen tunikan ja siniset tossut.



Ostin myös laivastonsinisen villatakin ja veluurihousut. Olen oikein tyytyväinen ostoksiini.

Minulla on siis sininen kausi meneillään. Pidän nyt todella paljon sinisistä vaatteista ja asusteista. 

Sininen on taivaan ja meren väri. Se mielletään viileäksi ja etäiseksi sekä myös rauhoittavaksi ja luottamusta herättäväksi.

Kukkakuviot tunikassa ja tossuissa herättänee hempeämpiä ja hellyttäviä tunteita.

Mainittakoon tässä, että Fazerin sininen -suklaa on herkkuani. 


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Maalasin vesiväreillä

Innostuin pitkästä aikaa taas maalaamaan vesiväreillä. 
Ensin maalasin Sateisen autiotien - ja valitsin sille kehyksen kuvankäsittelyohjelmastani.


Sitten maalasin kukkia.



Sitten aloin leikkimään kuvankäsittelyohjelmallani.
Glowing-käsittelyllä em. maalauksista tuli tällaisia:




Kaleidoskope-toiminnolla käsitelty Kukkia-maalaus:



Muitakin tehosteita ja toimintoja kokeilin, mutta ne eivät näyttäneet hyviltä.

Hyvää palmusunnuntaita lukijoilleni!

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Rentoudutaanpa viikonloppuna


On perjantai jälleen. Minne tämä(kin) viikko hurahti? Sainko mitään aikaan? No en sitten mitään merkittävää, mikä olisi jäänyt mieleen. Tavallista arkea on eletty. Päivä toisensa jälkeen on sujahtanut ohitse ja nyt alkaa viikonloppu. Saa rentoutua luvan kanssa. Vaikkakin rentona oon ollut viikollakin. Mitäpä sitä turhaan stressaamaan, kun ei ole mitään aihettakaan pingottaa.

Mitähän keksisi viikonlopulle? Ulkoilua vois tietenkin harrastaa ja ottaa vaikka valokuvia. Lukea kirjaa. Maalata vesiväreillä. Soitella nokkahuilua. Mennä uimahalliin uimaan ja saunomaan. Onhan minulla näitä harrastuksia, joissa aika kuluu rattoisasti.



lauantai 12. maaliskuuta 2016

Hellyydestä (osa 2) ja S.Kumpulan ohjeita parisuhteeseen

Syyskuussa 2015 kirjoitettu postaukseni HELLYYDESTÄ on keikkunut viikkokausia suosituimpana tekstinä blogissani, niinpä ajattelin kirjoittaa aiheesta enemmänkin.



Mitä hellyys on?

Jo sanana hellyys on herkkä, hieno ja tunteitä herättävä. Hellyys on sanoja, tekoja ja tunteita - mutta siihen liittyy aina vahvasti toinen osapuoli. Lämmin halaus lämpimin tuntein on hellyyttä. Puolison kipeiden hartioiden hierominen ja toisen ihon silittäminen ilman painostusta seksiin on hellyyttä. Kauniiden sanojen kuiskuttaminen korvaan on hellyyttä.

Hellyys niin kuin kaikki muutkin asiat merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Parisuhteessa on hyvä keskustella, mitä tarkoittaa ja mitä kunkin omasta mielestä hellyyteen kuuluu. Toiselle se saattaa olla perunan kuoriminen, toiselle esileikki ja kolmannelle jotain aivan muuta.

Monelle miehelle hellyys on vain sitä "panemista". Riittääkö heille, että pääsevät ns. pukille? Minun mielestäni rakastelu vaatii nimenomaan sitä hellyyttä, eli rakastavia katseita, koskettelua ja sylissä olemista.

Hellyys on suuri sana. Siihen sisältyy hyvin paljon muutakin kuin seksuaalisen mielihyvän tuottamista toiselle. Yksi syy miesten ja naisten välisiin toimimattomiin suhteisiin, vastenmielisyys seksiä kohtaan on juuri se, että hellyyttä ja huomioimista on aivan liian vähän eikä sitä osoiteta pyyteettömästi. Jos hellyyttä antaa ja saa vain seksiin liittyen, se etäännyttää ihmiset toisistaan.

Hellyyttä on vaikea ottaa vastaan jos ei oikeasti rakasta ja kunnioita toista. Samoin hellyyden osoittaminen ei suju ilman rakkautta ja kunnioitusta toista kohtaan.



Anna suukko, katso hellästi, kosketa ja sano kivasti puolisollesi.

Ystävällisyys ja arjen hellyys, päivittäiset pienet kiintymyksen sekä ihailun osoitukset ovat suhteen suola.  Hellät hetket voi palauttaa parisuhteeseen, jos ne ovat kiiren keskellä unohtuneet tai vain muuten hiipuneet pois kuvioista.

Suukkojen määrää lisäämällä voi jo ihmeesti lisätä suhteen hellyyttä, kertoo pari- ja seksuaaliterapeutti Sinikka Kumpula Väestöliitosta. Kumpulan mukaan on tutkittu, että kuuden sekunnin suudelma on tehokas arjen hellyyden ylläpitäjä. Se ylittää sosiaalisen suukon muttei vielä ole varsinainen seksiin kutsu.

Stressi ja kiire pudottavat hellyyden pois monien arjesta, Kumpula sanoo. - Rutiinien keskellä puksutamme toistemme ohi kuin junat. Energia menee suorittamiseen ja uupumus voittaa. Illalla sohvalla tulee helposti sanottua puolisolle: Älä tule lähelle, anna minun olla rauhassa.

Toinen syy kosketuksen puutteeseen voi olla se, ettei kyetä sanomaan miltä tuntuu ja selvittämään mieltä painavia asioita. On vaikea mennä toisen lähelle, jos sydän on täynnä kiukkua ja pettymyksen tunnetta.

Hellyyden- ja läheisyydentarpeeseen sekä kykyyn koskettaa toista vaikuttavat myös lapsuudenkokemukset ja aiemmat parisuhteet.

- Joku voi hakea aikuisena korvausta siitä, että jäi lapsena ilman hellyyttä. Silloin helposti syyttää toista, vaikka itselle olisi vaikea ilmaista helliä tunteitaan, Kumpula sanoo.

- Joskus taas hellyyteen ja kosketukseen kykenemätön tulee valinneeksi samanlaisen kumppanin.

Kerro, mitä odotat

Kosketus ja hellyys ovat myös lääkettä stressiin ja väsymykseen.

Arjessa voi yllättää toisen vaikka soittamalla tälle töihin kesken päivän tai tuomalla jonkin pienen tuliaisen työmatkalta. Sanatkin ovat tärkeitä: Huomenta, kulta ja Hyvää yötä, rakas! Myös hellyyden rutiineja voi luoda ja opetella, jos ne ovat kiireisessä elämäntilanteessa jääneet pois. Pysähtyminen voi olla niinkin arkinen kuin kahvihetki kahdestaan keittiössä.

On hyvä varata oikeasti aikaa parisuhteelle. Kun mennään kahdestaan ulos syömään, lähdetään lenkille tai vaikkapa matkalle, tulee helpommin sanottua myönteisiä asioita toiselle. On toisaalta muistettava, ettei yhteiseltä ajaltakaan saa vaatia liikaa, vaan sen pitäisi lisätä keskinäistä turvallisuuden tunnetta. Kumpulan mukaan oman puolisonsa voi kokea myös hyvin vaativaksi.

- Joskus miehet sanovat, että vaimo haluaa vaan puhua ja setviä asioita. Minä haluaisin vaan olla yhdessä ihan hiljaa, Kumpula kertoo.

- Nainen taas saattaa kokea, että mies on kovin vaativa seksuaalisten toiveidensa kanssa. Kun tarpeet eivät kohtaa, puhuminen auttaa. Jos on stressiä, on levättävä. Jos on riidelty, asiat täytyy sopia. Vasta sen jälkeen voi olla toisen lähellä. Hellyys on herkkä alue, ja torjutuksi tuleminen loukkaa toista. Toiselle on kerrottava, mistä oma käytös johtuu. Miksen juuri nyt halua seksiä.

- Voi  sanoa kumppanilleen, että minun on vaikea olla lähellä mutta  haluan oppia. En halua luokata, eikä tämä johdu sinusta vaan omasta kykenemättömyydestäni, Sinikka Kumpula kertoo esimerkiksi.

Välillä vähemmän hellyyttä

Kosketuksen tarve on lähes kaikilla. Tarpeet vaihtelevat eri elämänvaiheessa. Esimerkiksi pikkulapsivaiheessa vauvan koskettelu voi toiselle vanhemmalle riittää läheisyydeksi, mutta toiselle ei. Joillekin taas vauvan tulo tai lemmikki voi avata kyvyn ilmaista tunteitaan koskettamalla.

Joskus oma läheisyyden tarve voi ahdistaa toista. Jos läheisyyden tarve on loputonta eikä mikään tunnu riittävän, voi kysyä itseltään, yrittääkö läheisyydellä korvata muita tarpeitaan. Silloin voi opetella esim. liikkumaan tai harrastamaan jotain muuta itselle mielekästä.

- On normaalia välillä sietää jaksoja, jolloin hellyyttä on vähemmän, Kumpula sanoo.

Sinikka Kumpulan mukaan erilaiset omaan itseen liittyvät kriisit voi käydä läpi yhdessä kumppanin kanssa. Silloin yleensä ennemmin tai myöhemmin löytyy tasapaino läheisyyden tarpeen ja etäisyyden välillä. Joskus, jos omaan itseen liittyvät kriisit on jo käynyt läpi suhteessa, joka on päättynyt eroon, voi uudessa suhteessa tasapaino löytyä hyvinkin nopeasti.

All you need is LOVE

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Tervetuloa maaliskuu


Kevättä kohti mennään. Päivät ovat pidentyneet jo huomattavasti ja lumet ovat sulaneet niin että paikoin näkyy pälviä. Kiva, kun kesä lähestyy. Talvet ovat turhan pitkiä näillä leveysasteilla. Lunta ja pakkasta on riittämiin. Kesät taas kuluvat aivan liian nopeasti ohi. Pari kolme kuukautta ja syyssateet alkavat. No tää on tätä täällä Suomessa.

Mutta nyt nautitaan pitenevistä valoisista illoista, lumihangen läpi työntyvistä krookuksista, kevättalven pikkupakkasista ja auringonpaisteesta. Tai pitäisikö sanoa auringonloisteesta, koska eihän se vielä paista. Hmm. Kesäheinäkuussa aurinko paistaa ja käristää ihon punaiseksi, jos liian kauan ilman suojaa palvoo aurinkoa. Vielä voi nauttia auringonloisteesta kuinka kauan vain eikä ole vaaraa ihon palamisesta.

Toivotan teille lukijani ihanaa maaliskuun alkua, upeaa kevättä ja paljon aurinkoa päiviinne! Ottakaa kaikki ilo irti näistä keväisistä päivistä! Hyvää vointia ja iloista mieltä!