tiistai 2. helmikuuta 2016

Voimapaikka

Maalasin tänään Yhteistaideryhmässä omaa "voimapaikkaani". Se on minulle takan äärellä oleva muhkea nojatuoli. Nojatuoliin maalasin kissan ja lattialle toisen kissan. Kissat kun kuuluvat minun arkeeni ja merkitsevät minulle paljon: tuovat viihtyisyyttä ja iloa elämääni. Ja takka tulineen kuuluu tietenkin voimapaikkaani. Takkapuiden ritinä ja rätinä niiden palaessa, se on kovin viihtyisää. . .

Jaa, että mikä VOIMAPAIKKA?

Täällä (klikkaa linkkiä) kerrotaan siitä näin:

Voimapaikka, voimamaisema, voimatila

Jokaisella ihmisellä olisi hyvä olla voimaantumisen paikka, maisema tai tila. Näin useimmiten onkin, mutta emme aina tiedosta sitä. 

Mikä sitten on voimapaikka? Se on paikka, jossa Sinun on hyvä olla myös ihan yksin. Se voi olla esimerkiksi lapsuuden maisema tai unelmien luomus, teksti, musiikki, maalaus tai muu vastaava. Voimatila voi olla jonkun asian keskittynyt tekeminen, mikä ylittää rutiininomaisuuden. Ihminen on tällöin kokonaisuuden osa ja nauttii työstään olipa se sitten käsityötä, halonhakkuuta tai ruuanlaittoa. 

Usein voimapaikkoihin liittyy jokin merkittävä kokemus tai toistuvuus, joka ankkuroi paikan myös mielen maisemaksi.Voimapaikkaan ei liity mitään negatiivista. Se voi kuitenkin toimia myös kokemasi surun peilinä. Surun peilinä toimiessaan voimapaikka vastaanottaa tyynesti raskaat kokemukset ja sulattaa ne yhteistyössä kanssasi kestettävään muotoon. Voimapaikassa kohtaat vaikeat ajat ja asiat ja hiljentyessäsi voit löytää viisautta tehdä hyviä valintoja elämäsi suhteen. Voimapaikassa voi myös yhtä hyvin levätä ja tuntea iloa. 

Mielenmaisema kehittyy lapsuudesta lähtien. Kudomme paikkoja, asioita ja unelmia mieleemme. Merkitykset voivat syntyä nopeasti tai vähitellen. Mielenmaiseman avulla voimme tunnistaa elämässä toistuvat teemat, luopua turhista ja löytää aidot.

Ei kommentteja: