tiistai 9. helmikuuta 2016

Nautin ja nuorennun

Usealla blogikaverilla on nyt vaikeaa; stressiä työssä, sumuinen olo, ärtyisyyttä, masennusta ja alistunut olo. Minulla on miltei syyllinen olo, koska minulla menee mukavasti: ei masenna, mikään ei stressaa eikä edes ulkona oleva sumuinen sää haittaa. Olen sellainen kotikissa, että olen vain tyytyväinen, kun ulkona on sateista ja sumuista. Onpahan syy pysyä sisällä istumassa netin äärellä ja/tai kääriytyä huopaan katselemaan televisiota.

Pitkästä aikaa nautin siitäkin, ettei tarvitse lähteä töihin ja saan siis olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Tosiasiahan on, etten kestäisi työssä päivääkään, sillä vaatimukset monissa työpaikoissa ovat koventuneet sitten viime vuosikymmenien. On oltava tehokas, toimelias, aikaansaapa ja edustava. Minen taida olla mitään niistä.

Kävin kampaajalla eilen. Hiukseni lyhenivät parikymmentä centtimetriä eli siis niskapituuteen, ehkä vähän liiankin lyhyeksi. Mutta kasvavathan ne siitä. Samalla otin vaaleita raitoja hiuksiini. Ne tuovat eloa ja valoa tunkkaisen värisiin hiuksiini. Olo tuntuu nuorentuneelta eikä hikiset hiukset kuumenna niskaa. Alkoi jo tympiä pitkä hiuskuontaloni, jossa ei ollut mitään mallia. Se oli kuin tuulentuivertama harakanpesä. Nyt hiuksissa on selkeä linja, takaa kerroksittain lyhennetty ja vähän polkkatukkaa muistuttavasti korvien päälle ulottuvat sivuhiukset. Olen tyytyväinen, että sain aikaseksi käydä kampaamossa uudistamassa ulkonäköäni.

Vielä kun saisin miehenikin parturiin. Hänen hiuksensa rehottavat ja parta kasvaa pituutta. Olen silloin tällöin koettanut siistiä hänen tukkaansa, mutta en ole parturi. Lopputulos ei ole silmääni tyydyttävä. En osaa leikata hänen hiuksiaan siistiksi kokonaisuudeksi. Mutta hänelle se kelpaa eikä hän halua käyttää rahaa parturiin. Partaa hän leikkelee itse. Siihen minä en koske.

Ihanaa, kun on hyvä olla ja ulkonäköni on uudistunut. Muutenkin kaikki tuntuu olevan reilassa. Mikään ei vaivaa, stressaa eikä masenna. Minä suorastaan nautin olostani.

Toivotan mukavaa laskiaistiistaita sinulle, lukijani!

2 kommenttia:

  1. Ihanan positiivinen päivitys. :-)

    Nuo syyllisyydentunteet ovat itselleni myös liiankin tuttuja, mutta olen aina koettanut ajatella, että vaikka itselläni menisi miten huonosti, niin se ei koskaan helpota ketään muuta. Eli meillä masennuksesta kärsivillä on iso oikeus iloita näistä hyvistä päivistä, se ei ole keneltäkään toiselta pois.

    Iloitse, rakas blogiystävä, näistä päivistä. Minä iloitsen niistä kanssasi. ♥

    VastaaPoista
  2. YES Simpukka!
    Annan itselleni luvan nauttia näistä hyvistä päivistä. Huonoja päiviä on ollut niin paljon, että vastapainoksi saa tulla liuta onnellisia päiviä. Iloitaan yhdessä onnen pipanoista!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!