lauantai 31. joulukuuta 2016

Tervehdys ystäville


Tänä iltana,
uuden vuoden kynnyksellä,

kuiskasin pienen toiveen:



Anna ystävilleni kaikkea hyvää

tulevaan vuoteen! 

Anna tähti oppaaksi
eteenpäin johdattamaan,
kuu tietä valaisemaan ja 
aurinko lämpöä antamaan.

Anna iloa päiviin, 
anna uskoa ihmeisiin,
anna enkeleitä rinnalle kulkemaan.


Tästä vuodesta kiitän, 
ystäväni siihen liitän. 



Toivotan teille paljon hyvää,

vuodelle tulevalle hymyä syvää.





maanantai 26. joulukuuta 2016

Tapaninpäivänä


Jouluaatto meni meillä ilman suurempia juhlallisuuksia. Söimme hyvin. Vietimme koti-iltaa katsellen televisiota. Jo aaton aattona, perjantaina, kävimme saunassa, koska silloin oli meidän saunavuoro. Päätimme olla lahjomatta toisiamme tänä jouluna. Vain kissamme saivat "lahjana" ison kimpaleen lohta, jota ne söivät halukkaasti. JOULU ON MILTEI OHI. Tämä tapaninpäivä kuluu yhtä hiljaisesti kuin jouluaatto ja joulupäivä. 

Olen ihaillut joulukortteja, joita tuli iso pino.



Joulupukkikortteja tuli eniten.
Tonttukorttejakin tuli muutama.




Ja sitten tuli pari joulutervehdystä, joissa oli kynttilöitä ja lahjapaketteja.
Ja pari joulunlapsikorttia, joissa Jeesus, Maria ja Joosef.


Olen ilahtunut joulukorteista. Niitä oli kiva saada niin monta.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulu lähestyy


Joulu lähestyy. Lapsille kerrotaan, että tontut kurkkivat ikkunoista. Siitä ollaan monta eri mieltä, onko lapsille hyvä kertoa moista satua. Toiset ovat sitä mieltä, että se on hyvä keino saada lapset käyttäytymään kiltisti. Toisten mielestä moinen pelottelu on turhaa.

Itse olin lapsena liiankin kiltti ja vanhempieni toivomusten mukaan toimiva. Ei sekään ole oikein tervettä, ettei uskalla sanoa omaa mielipidettään ja sopeutuu vanhempien kaikkiin oikkuihin.

Meillä tulee varmaan olemaan rauhallinen joulu. Istumme iltaa ukkokultani kanssa ja katselemme lahjoja, joita toisillemme olemme ostaneet. Varmaan seuraamme televisio-ohjelmia ja syömme hyvin. Emme ole kutsuneet ketään kyläilemään luonamme. Saa sitten nähdä eksyykö kukaan luoksemme joulun pyhinä.

Meidän molempien, ukkokultani ja minun vanhemmat ovat jo poisnukkuneet, joten emme vieraile edes heidän luonaan enää. Ukkokullan aikuisilla lapsilla on omat perheet  kaukana meistä. Ei jouluna viitsi matkustella satoja kilometrejä heitä katsomaan. Heillä on omat joulumenonsa, tuskin he kaipaavat vanhuksia hidastamaan jouluriemujaan.

Joulussa ei ole enää sellaista taikaa kuin oli lapsena. En erityisemmin odota joulua. Lahjojen saamisessakaan ei ole sellaista hohtoa kuin oli lapsena. Lahjojen antaminen jää vähiin.

Mutta silti, onhan joulu erityinen aika vuodesta. Yritämme tehdä siitä mukavan toisillemme, ukkokultani ja minä. Ja kissamme saavat ison annoksen lohta, josta ne erityisesti nauttivat.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Lumihiutaleita hiljalleen leijuu maahan


Lumihiutaleita hiljalleen leijuu maahan lumivalkoiseen. Ihana, kun on lunta ja valoisa maisema, vaikka taivas on pilvinen ja harmaa. Vaikken minä talvesta enää erityisemmin pidäkään niin kyllä lumimaisema loskakelin voittaa. Onneksi ei ole paljon pakkasta niin ettei ulos mennessä aivan jäädy. Tuulikin on tyyntynyt niin että on oikeastaan ihan mukava ulkoilusää.

Adventtiaika lähestyy. Onko jo huomenna 1. adventtisunnuntai? Vajaa kuukausi aikaa jouluun. En ole vielä valmistautunut ollenkaan tähän juhlaan. Ajattelin laittaa jouluvalot loistamaan tänään, mutta en ole saanut aikaseksi etsiä valosarjoja, joita meillä kyllä on useampikin. Mutta en muista, minne olen ne laittanut. Olisinko vienyt ne kellarikomeroon? No, onhan tässä vielä ennen joulua aikaa etsiä niitä.

Joululahjoihin ei ole varaa laittaa kuin parisataa euroa. Ukkokullalle nyt ainakin ostan jotain. Mutta kaikkia viittä veljen lasta ei ole varaa muistaa kuin joulukortilla. Muista sukulaisista puhumattakkaan. Kortit ja postimerkit maksavat nekin jo aikalailla. Mutta jos laitan kaikille lähisukulaisille ja ystävilleni joulukortin, ehkä saan muutaman itsekin. Minusta on kivaa saada ihan vanhanaikaisesti pahvinen joulukortti tai kaksi itsellekin.




tiistai 22. marraskuuta 2016

Lumet sulivat pois

Voi tätä talven tuloa! Nyt on taas lumet sulaneet kokonaan. On harmaata ja sumuista. Huomiseksi luvattiin vesisadetta. Tekee yhä vähemmän mieli ulkoilemaan. Onhan minulla toki sadetakki eikä tässä olla sokerista. Mutta vasten kasvoja rätkivä vesisade ei miellytä. Varsinkin kun tuulee niin edes sadetakin huppu ei suojaa tästä "kasvojenpesusta". Katselen sadetta mieluummin ikkunaruudustani ja vedän päälleni villatakin ja -sukat niin ei palella. Kun ei ole pakkasta, taloyhtiö ei lämmitä asuntojamme niinkuin pakkasella. Lämpö laskee sisällä +19 asteeseen.


En kaipaa nyt mitään niin paljon kuin takkaa tulineen. Saadapa istua takkutulen loimussa ja lämmitellä kylmiä varpaitaan!

perjantai 18. marraskuuta 2016

Tuli talvi, halla


Meille tuli jo talvi ja viima käy ulkona niin ettei sinne tee mieli mennä. No, onneksi tänään ei tarvitsekaan lähteä ulkoilemaan. Eihän sitä nyt joka päivä lenkkeillä.

En ole päässyt nettiin pitkään aikaan, koska verkkokaapeli oli nuhjautunut melkein poikki sängyn alla. Ostin uuden johdon, mutta en saanut yhteyttä nettiin sittenkään. Oli kutsuttava tietokoneasiantuntija-kouluttaja apuun. Hän tarkisti verkkoyhteydet, päivitti ja eheytti tietokoneen. Hän opasti näissä ja laittoi virustorjunta-asiat kohdilleen. Nyt pääsen taas nettiin ja kone toimii sujuvasti. Ihanaa!

Mutta olipa aika ontto olo ilman nettiyhteyksiä! Tuli ikävä ystäviä, joihon pidän yhteyttä Facebookin kautta. Eikä tänne blogiinkaan pystynyt mitään kirjoittamaan. Nyt on paljon luettavaa teidän blogeissa. Kestää aikansa ennenkuin olen ajantasalla siitä missä blogiystävieni elämään tänään kuuluu.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Syksyn tultua

Syksy mennä huristelee ruskaa ihaillen ja kotitöitä puuhaillen niin etten ole muistanut tätä blogia lainkaan päivittää. No nyt tuli mieleeni kaikki te ihanat blogituttavat ja mitähän teille kuuluu. Joitakin blogeja lueskelinkin jo ja tuli ihan hyvä mieli, kun useassa oli tekstiä siitä, että elämä sujuu kutakuinkin mukavasti. Niin minullakin on sujunut tänä syksynä. Ei ole ollut kipuja eikä suurempia ongelmia. Mieheni ja kissammekin voivat hyvin. On aika nauttia elämästä!

Surua, kipuja ja ongelmia tulee varmaan vielä tulevaisuudessa, mutta niitä ei kannata surra etukäteen.

Kun suomalaisilta kysyttiin, mikä elämässä on tärkeintä useimmin mainittuja asioita eivät olleet raha tai menestys. Tämä kansa arvostaa eniten terveyttä, oikeudenmukaisuutta ja sujuvaa arkea. On se sentään suuri siunaus, että saa olla kutakuinkin terveenä, saa elää maassa, jossa minua on kohdeltu oikeudenmukaisesti ja että arkeni sujuu.

Yks pieni ongelma minulla on. Nimittäin tämä työtuolini, jolla istun: se ei ole sopiva minulle. Jalkani puutuu. En pysty istumaan kauaa tuolilla kun jo on pompattava verryttelemään puutunutta jalkaa. Ja ajatuksenjuoksuni katkeaa, kun en pysty yhtäjaksoisesti jatkamaan kirjoittamista. Nytkin puolet asioista, joista aioin kirjoittaa, haihtui jonnekin olemattomiin. Ehkä asiat eivät olleet kovin tärkeitä.

Toivotan iloa, valoa ja sujuvaa arkea sinullekin, lukijani!

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Siivoojana

Minut pyydettiin töihin siivoojaksi. Kuntohoitajan puku päällä aloitin hommat luottavaisena, että selviän siitä. Tein ensin joitakin järjestelyhommia ja etsin itselleni hanskoja ja yhtä jos toistakin siivousvälinettä. Aikani järjesteltyäni päätin pestä lattiat. Saaviin vettä, pieni liraus pesuainetta ja pesuharjan etsintään. Aikaa oli jo kulunut 6 tuntia.

Läksin ruokalaan. Minulle kerrottiin että se on toisessa paikassa kuin tavallisesti remontin takia. Nostelin lautaselle salaattia, tomaattia, kurkkua. Lautaselleni oli lisääntynyt perunoita, kun hetkeksi jätin lautasen käsistäni. "En syö perunaa", julistin katseleville fysioterapeuteille. Nostelin perunoita takaisin isoon astiaan. "Lautasella käyneelle ruoalle on laskiämpäri tuolla nurkassa", sanoi tyttö keittiön puolelta. Aloin kauhoa marjapuuroa toiselle lautaselle. "Vain yksi annos!", sanoi tyttö. "Joko ateria tai jälkiruoka," Tämä alkoi tuntua simputukselta. Varmensin, että kuulin oikein. Kyllä vaan: oli valittava joko salaatti tai jälkiruoka. Suutuin ja läksin pois ruokalaksi muutetusta huoneesta jättäen lautaseni siihen paikkaan peruna-astian viereen.

Menin takaisin jatkamaan työtäni eli lattian pesua. Siivouskaapin edessä oli siivoustavaroita hujan hajan. Laitoin vettä sankoon. Otin yhdet hanskat narulta ja tartuin harjaan. Apulaisjohtaja- fysioterapeutti sanoi: "Työaika on 8 tuntia. Kello on jo yli 16. Kotiinlähdön aika!" "Kuka jatkaa työtäni?" kysyin häneltä. "Tuo sotku on siivottava." Osoitin siivouskomeron edessä olevaa siivoustavaroiden sekamelskaa. "Ja tuo tervaläiskä on saatava pois tuolta lattialta muutoin se leviää kengissä niinkuin näette." Kengänpohjistani jäi mustia jälkiä lattialle kun astelin pari askelta. "Minun kenkänikin on pestävä. Kuka jatkaa hommia?" Apulaisjohtajafysioterapeutti sanoi, että 9 fysioterapeuttia jatkaa.


Terapeutit olivat seuranneet työskentelyäni koko päivän. Osa oli kuvattukin salaa. Olin vaistonnut kuvaamisen ja terapeutit seurasivat minua ihan näkösällä viime tunnit. Selostin vielä, miten tervaläiskät saa pestyä pois ja läksin kotiin. Minulle hurrattiin. Kuin näyttelijädiiva poistuin paikalta - ja heräsin unesta.

Kiltit ovat vihaisimpia

Istumme kahvipöydän äärellä. Otan lautaselleni muhkean korvapuustin, palan voileipäkakkua ja pienen palan makeaa kermakakkua. Yritän pyyhkiä servetilläni pöydällä olevia tahroja ja koota kasaan pullanmurusia. Muttei se onnistu. Hoitajanainen tuleee tiskirätin kanssa ja kysyy, saako hän auttaa ja pyyhkiä pöydän. OK, vastaan. Hän pyyhkii pöydän, vie rätin pois ja tulee sitten kahvikuppi ja -lautanen käsissään istumaan viereeni.

Hoitaja jutustelee jotain. Minä en kommentoi, sillä en oikeastaan kuuntele häntä vaan haluaisin potilastoverini juttelevan minulle. Sitten kuulen hoitajan sanovan: "Sinä ilmeisesti käyttäydyt kuin rauhoittava tyttö - - -". "Niin", keskeytän hänet ja alan kertoa lapsuudenkodistani, jossa äitini riiteli isäpuoleni kanssa usein. Mutta kun tulin paikalle, he hiljenivät ja yrittivät sopia riitaansa. Tai sitten äitini meni kamariin nukkumaan ja isäpuoli sytytti sätkän ja alkoi kuunnella radiota. Olin lapsuudenkodissamme rauhoittava pikkutyttö, jonka kuullen ei riidelty, ainoastaan yritettiin sopia riitoja tai hiljennyttiin omiin puuhiin. Kun heräsin unesta, jäin miettimään mistähän kinastelu äidin ja isäpuoleni välillä oli alkanut.

- - - -

Miksi itse en uskaltanut riidellä enkä juuri sanoa poikkipuolista sanaa sitten lapsuuteni uhmaiän jälkeen? Olin koulussakin se sovittelija tai hiljainen osapuoli, jos jostakin asiasta kinasteltiin. Siksi minusta ei kai pidetty, koska riitojen osapuolet eivät voineet jatkaa kinasteluaan läheisyydessäni. Katsoin heitä niin pahasti ja kehoitin sopimaan keskenään kinastelunsa. Korotin ääntäni ja käskin olla hiljaa, jos kinastelu yltyi kovaääniseksi.

Suurimman ajan olin hiljainen, kiltti pikkutyttö. Kuuntelin tarkasti, mitä opettaja sanoi. Olin ahkera oppilas ja sain hyviä arvosanoja kokeissa. Mutta sisimmässäni riehui usein helvetin tulet. Vihasin tai oikeammin paheksuin takapenkin kuiskuttelijoita ja kikattelijoita, jotka eivät seuranneet opetusta.

Vihasin isäpuoltani, mutta en näyttänyt sitä hänelle. Yleensäkin pyrin tukahduttamaan vihani ja paheksuntani painamalla ne unohduksiin, mikä on erittäin tuhoavaa. Kyllä pitäisi saada olla vihainen ja esittää paheksuntansa. Kun viha kerääntyy sielun syvyyksiin, se saa ihmisessä pahaa aikaan. Minulla se ilmeni usein itsemurha-ajatuksina ja olen muistaakseni ainakin kolme kertaa tosissani yrittänyt surmata itseni.

 Olin kauan kiltti ja vihainen pikkutyttö ja edelleen olen sovitteleva ja kovin hiljainen .
"Kiltit ovat vihaisimpia" luin jostakin artikkelista ja se pitänee paikkansa.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Uni ja artikkeleita vihasta

Yhä uudelleen olin unessani hoitopaikassa. Istuimme nojatuoleissa iltakokoontumisen jälkeen. Kaksi naista ja minä vierekkäin. Vaaleatukkainen nainen (kutsun häntä Mirjaksi) alkoi puhua siitä, ettei osaa tuoda esille itseään ja syytä, miksi haluaa olla hoitopaikassa. Myöntelin, etten minäkään osaa. Hoitaja tuli vierellemme kasa lehtiä käsissään, kuunteli, mitä Mirja alkoi puhumaan Marjatan, toisen naisen kanssa.

Minulla oli lehti, jossa oli kirjoitus vihasta ja näin hoitajalla lehden, jossa oli artikkeli samasta aiheesta. Pyysin sitä itselleni. "Miten viha näkyy sinussa?", hoitaja kysyi. "Ei kai mitenkään", vastasin. "Kuitenkin olet kiinnostunut aiheesta", hoitaja yllytti jatkamaan puhetta, mutta sain sanottua hiljaa vain: "Niin". Hiljenin ja ajatusmyllyni lähti pyörimään. Koin, että hoitaja vihaa minua, koska istun siinä hiljaa. Ajattelin, että sisimmässään hän haluaa minut pois hoitopaikasta, koska en hänen mielestään ole hoidon tarpeessa. En ehkä olekaan, mietin.

Tarvitsin vain turvallisen paikan olla lukittujen ovien takana. Halusin keskustella hoitajien ja potilaiden kanssa, mutta se ei oikein luistanut. Siinä hetkessä Mirja jatkoi jutusteluaan Marjatan kanssa. Hoitaja kuunteli, minä istuin hiljaa vierellä osaamatta ottaa osaa keskusteluun. Vihasin sanattomuuttani. Hoitaja näytti neuvottomalta. Hän vihaa minua, ajattelin - tai ehkä se on liikaa sanottu. Ei hän vihaa, hän ei vain  ole kiinnostunut muusta kuin mitä pystyn sanomaan.

"Miten vihaa on käsitelty aiemmissa hoitopaikoissa?", hoitaja kysyi minulta. "Ei mitenkään", vastasin. "Entä terveyskeskuksessa?" hoitaja jatkoi yllyttämistään minua puhumaan. "Ei aihe ole tullut esille terveyskeskuksessakaan." Hiljenin. Hoitaja näki kiusaantumiseni eikä kysellyt minulta mitään enempää. Hän kuunteli aikansa Mirjan ja Marjatan juttelua. Hän lähti pois. Minä hätäännyin. Taas meni tilaisuus tuoda esille ajatuksiani.

Aloin lukea artikkelia vihasta. Heräsin unesta ja harmitti, kun en todellisuudessa voinutkaan lukea artikkelia, sillä ei minulla ole lehteä.

Rupesin googlaamaan artikkeleita vihasta. Tässä joitakin kohtia artikkeleista:

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/viha-on-monimutkainen-tunne-taustalla-pelkoa-hapeaa-ja-kauhua/4781312

"vihan alta on löydetty paljon pelkoa, häpeää, syyllisyyttä, kauhua. Syviä eksistentiaalisia, todella kipeitä tunteita" - - -
"tarvitaan väkivaltaa ehkäisevää työtä, jossa opitaan tavoittamaan oman itsen nyansseja ja erilaisia tunteita, joita sielussa kuplii. Samalla ihminen oppii pukemaan tunteet sanoiksi.
– Tunteita on oppinut piilottamaan, kätkemään ja kapseloimaan jo hyvin varhain lapsuudessa. Ne on tulkittu häpeällisiksi. Silloin viha on puolustuskeino. Ihminen on tullut häpäistyksi tai torjutuksi näiden tunteiden kanssa ollessaan, Lindroos kuvaa.
– Tunteet jäävät peittoon ja piiloon, ne kätketään myös itseltä, ikään kuin ei olisi vihainen laisinkaan. Erityisesti naisilla on hyvin tavallista, että pelkkä ajatus siitä, että voisi olla vaikkapa lapselle vihainen, on aivan kauhistuttava. Koetaan, että koko vihan tunne on vaarallinen. Tunne ja teko, toiminta sekoittuvat keskenään. Näin tunteet jäävät vaille käyttövoimaa, kuten vihan tunnekin: vaille sitä hyvää elämänvoimaa, mitä tunteet parhaimmillaan ovat ja mihin ne ovat ihan välttämättömiäkin. " - - - -

"Nykyisin muodikasta on olla tiedostava, hetkessä elävä ja anteeksiantavainen ihminen. Älä jää kiinni negatiivisuuteen, anna anteeksi, päästä irti!
No, ei se nyt niin vain käy.
– Jos olet kokenut väkivaltaa ja sen seurauksena tunnet vihaa, anteeksiantamisen edellytys on se, että olet saanut oikeutta ja pystynyt käsittelemään vihan tunteita ilman, että sinua syyllistetään. Ratkaisu ei ole se, että tällaisessa tilanteessa sanoo uhrille: ai, olet kokenut väkivaltaa, se henkilö, johon olet luottanut ja uskonut, on sinua pahoinpidellyt tai käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen? No, nyt pääset vihasta helpoiten eroon sillä, että annat anteeksi! Itse asiassa näin saattaa syventää uhrin kokemusta loukatuksi tulemisesta, Puu Oksanen kuvailee.
– Uhria auttaa eniten, että häntä uskotaan, hänen kokemansa psyykkinen, fyysinen tai seksuaalinen rajojen loukkaaminen tunnistetaan väkivallaksi ja että todetaan, ettei se ole uhrin syy tai vika, uhri ei ole rikosvastuullinen. Uhri, hän, joka on väkivaltaa kokenut, on niin arvokas, että hänelle kuuluu kaikki se tuki ja hyväksyntä, mikä vain on mahdollista antaa. Kun ihminen saa omanarvontunteensa takaisin, vihasta on helpompi luopua, Puu Oksanen sanoo.
Kun omanarvontunteen on saanut takaisin, pahan tapahtuman voi jättää omaan henkilöhistoriaansa. Vaikka elämä ei olisi aivan entisellään, tapahtuman ajatteleminen ei enää herätä voimakkaita tunteita – ei sen paremmin vihaa kuin sääliäkään, ei häpeää, ei mitään.
– Se vaatii, että on saanut kokemuksen omasta arvostaan jollain tavalla takaisin. Ja oikeutuksen siihen, että on ollut oikeus tuntea vihan tunteita, Puu Oksanen sanoo.


http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/kannatko-turhaa-taakkaa-nain-huollat-surullista-tai-katkeraa-sydantasi/3193138
"Turhaan ei ihmisiä kehoteta kuuntelemaan sydämensä ääntä: sydämesi kyllä kertoo, mikä sitä satuttaa, miksi se tuntee olevansa katkera tai särkynyt. Sinun täytyy vain opetella kuuntelemaan sitä ja antamaan sille oikeat välineet parantumiseen. Huolla sydämesi uuteen uskoon"


http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/viha_kaantyy_voimaksi
Liian kiltti ihminen tukahduttaa oikeutetunkin vihan, kiivas käy kimppuun ilman syytä. Jämäkkyyden opetteleminen auttaa molempia. Monen riidan taustalla on nälkä tai väsymys.
Viha on hyödyllinen tunne, mutta se on eri asia kuin hyökkäävä tai alistuva käyttäytyminen. Tunteiden hallitseminen on taito, jonka voi oppia.
Jotta tunteiden aiheuttamia reaktoita voisi hallita, tunteet on ensin opittava tunnistamaan. Vihan taustalla on aina tarpeita, jotka ovat jääneet kuulematta.
Jo arkiset ruumiin tarpeet nostavat tunteita – moni turha riita käydään nälkäisenä tai liian lyhyen yöunen jälkeen. Usein kyse on kuitenkin siitä, ettei saa vaikkapa kaipaamaansa arvostusta tai rauhaa.


http://www.markkuojanen.com/usko/miten-vihaan-pitaa-suhtautua/
·                          Viha on vahva tunne, jota monet eivät uskalla tuntea.

·                          Viha – viisaan voimavara, aggressio on positiivista voimaa.

·                          Minun olisi pitänyt vihata enemmän, avoimemmin, voimakkaammin!

·                          Vihan voimalla voi päästä eroon menneisyyden painolasteista.



http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch8.html
POIS TUSKASTA
Kohta 8. Viha
"Viha on vahva tunne, ja hyvä tunne. Se kertoo, että jotakin meille tärkeää uhataan tai rikotaan. Se kertoo, että jotakin tärkeää tehdään tai ei tehdä. Kun me olemme vihaisia, pystymme tekemään monia asioita, joita emme kykenisi tekemään ilman sitä. Se pistää meidät liikkeeseen ja muut ihmiset liikkeeseen. Se voi myös halvaannuttaa meidät tai muut. Kun joku on vihainen, me voimme vastata hänelle vihalla tai pelolla. Kun me olemme vihaisia, muut ihmiset voivat vastata meille vihalla tai pelolla. He voivat vastata myös ymmärtäen, antaen meille luvan olla vihaisia, arvostaen vihaamme ja kuunnellen meitä. Jos he kokevat olevansa turvassa, he voivat tulla meidän luoksemme ja kuunnella vihaamme kokematta itseään uhatuiksi. Jos koemme itse olevamme turvassa, voimme vastata parantavalla rakkaudella kun joku on vihainen siitä, mitä me olemme tehneet, mitä me emme ole tehneet, tai mistä tahansa. Mutta jos heillä on kätkettyjä tavoitteita, joita he eivät uskalla paljastaa, rehellinen vastaus tavallisesti saa aikaan vain lisää vihaa. Parantava rakkaus ymmärtää myös tämän, ja se kommunikoi hyväksyntää osallistumatta vahingollisiin systeemeihin, ja yrittämättä lukea muiden ajatuksia.
Jos me emme kunnioita vihaamme ja annamme sen ottaa itsestämme vallan, viha voi olla vaarallinen ja tuhoisa tunne. Kontrolloimaton viha estää meitä ymmärtämästä tilanteita oikein. Me näemme vain yhden hyvän ratkaisun, joka on yleensä vielä tuhoisa. Emme halua kuunnella muiden ajatuksia. Emme halua ymmärtää heitä. Saatamme ilmaista vihaamme kontrolloimattomasti, mutta sen jälkeen tavallisesti pahoittelemme itseämme tai koemme katkeruutta.
Me tarvitsemme vihaa. - - -
Vihassa ei ole mitään pelättävää. Se on vain tunne, ja yhtä hyvä kuin mikä tahansa tunne. Joskus se voi saada meidän valtaansa, mutta se ei johdu vihasta. Mikä tahansa tunne voi saada meidät valtaansa samalla tavalla kuin viha. Se kontrolloi meitä, jos emme ole selvillä siitä, että tunnemme vihaa, jonka tarkoitus on pelkästään kertoa meille, että jokin meille tärkeä asia on uhattuna. Meidän täytyy tuntea tunne, mutta meidän on myös kuunneltava sitä. Kun tulemme tietoisiksi tunteistamme, alamme oppia pysähtymään ja kysymään "Mikä on niin tärkeää että tunnen vihaa?" Nöyrrymme vihamme edessä, mutta jotta voisimme tehdä niin, meidän on koettava vihamme ja päästettävä se menemään. Jos me yritämme kieltää sen, se kontrolloi meitä ja saa kostonhaluiseksi. Silloin emme opi sitä olennaista viestiä, jonka viha halusi välittää. Meidän täytyy myöntää vihamme. Meidän on tarpeen tuntea vihaa. Kun olemme tunteneet sen, se on mennyt pois ja tunnemme itsemme jälleen rauhallisiksi. Sitten me voimme alkaa pohdiskella sitä, mille olimme vihaisia, ja opimme jotakin itsestämme, arvovistamme, tarpeistamme tai dodtuksistamme. Me voimme tehdä niin vain jos hyväksymme vihamme hyvänä.
- - - -

Kätketty viha

Me olemme addikteja, pakkomielteisiä, joiden sisällä on paljon varastoitua vihaa ja katkeruutta. Olemme vihaisia itsellemme ja kykenemättömyydellemme päästä vapaiksi. Olemme katkeria addiktiotamme ja loputonta helpotuksen etsimistämme kohtaan, joka kuitenkin oli ainoa asia, jonka avulla kykenimme jatkamaan elämäämme. Vihaamme omaa elämäämme, ja toisinaan olemme itsekin siitä selvillä. Meissä on kuitenkin huomattavasti enemmän vihaa kuin tiedämme. Kun pääsemme kosketuksiin niiden olosuhteiden ja tunteiden kanssa, jotka sysäsivät meidät polullemme, löydämme kätketyn vihamme. Tunnustamme ja tunnistamme sen epäoikeudenmukaisuuden ja syyttelyn, jonka kohteiksi me jouduimme. Niin tehdessämme me tunnemme sen. Me tunnemme ne tunteet, joita epäoikeudenmukaisuus ja hyväksynnän puute saivat aikaan – lopultakin me tunnemme, mitä tunsimme silloin, mutta mitä emme saaneet silloin tuntea. Me tunnemme vihaa. Siten me tunnustamme sen Lapsen, joka me olimme, ja hänen todellisuutensa. Me tunnustamme hänen intuitionsa, ja silloin me huomaamme, että hän oli oikeassa. Me löydämme rauhan, mutta vain jos olemme halukkaita menemään vihamme läpi. Siitä tulee hauskaa. Siitä tulee myös pelottavaa, mutta ennen kaikkea vapauttavaa.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Mie taas

Jo mie oon kesäkuisesta flunssakuumeesta toipunut, mutta ajatuksenjuoksuni on tyrehtynyt. En osaa enää kirjoittaa mistään mitään. Harkitsen tämän blogini lopettamista. Johan mie oon 600 viestiä kirjoittanut tänne. Vuosi toisensa jälkeen on vierähtänyt enkä ole päässyt puusta pitkään...

En nyt vielä heitä hyvästejä. Katson jospa kirjoitusvireeni elpyisi ja alkaisin taas tuntea tarvetta kirjoittaa - - -


lauantai 18. kesäkuuta 2016

Sairaana

Ulkona on kaatosade, joka ei paljon mieltä ylennä. Itse olen flunssassa.
Päätä särkee ja kurkku on kipeänä. Muutenkin olen pahoilla mielin.


torstai 12. toukokuuta 2016

Kesä


Ihanaa! Koivuissa on jo lehdet. Kevätkukat kaunistavat luontoa. Ensimmäiset pääskyt on nähty taivaalla. Nyt on tullut KESÄ. Aurinko paistaa ja luonto viheriöi. Parin viikon päästä kouluissa lauletaan : "Jo joutui armas aika. Suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. - - -"

Tuttavarouva on jo aloittanut kesäkauden uinnit. Minä en uskalla viileään veteen mennä ennenkuin heinäkuun helteillä.

Pikkulinnut livertelevät äänekkäästi lähikoivuissa aamusella. Tuntuu, että luonnossa on ihan uutta sykettä, jota ei ollut talvella. Toinen kissoistammekin mouruaa iltaisin, vaikka on kastroitu uros. Silläkin on kevättä rinnassa. Minä ihastelen puitten lehtiä, etupihan vihreää nurmikkoa, lehtikuusia; koko luonnon uudistumista.

Olo itsellänikin on kuin uudistunut, vaikka peilistä katsova vanheneva mummo näyttääkin vähän voipuneelta. Mutta mieleni on iloinen. On hyvä olla. Elossa. Elämä virtaa suonissani. Olen kutakuinkin kunnossa. Voimieni tunnossa.


maanantai 2. toukokuuta 2016

Ihana toukokuu

On ollut aurinkoisia päiviä ja lisää samanlaisia on tiedossa. Ihanaa, kun on lämmintä. Ei tarvitse pukea koko ulkovaaterepertuaaria päälleen, jotta tarkenisi vaan voi lähteä vaikka bleiseri päällä ulos. Kiva, kun on jo aika kesäistä, koivun lehdetkin on puhkeamaisillaan. Ei mene monta päivää, kun koivut ovat vihreitä. Nurmikko on kasvanut etupihalla niin että se tarvitsisi jo leikata, mutta eipä siitä tarvitse huolehtia. Taloyhtiön huoltomiehet sen tekevät kunhan ennättävät.

Voi kun täällä Kuopion leveysasteillakin kasvaisi valko- ja sinivuokkoja. Kun asuimme Etelä-Suomessa vein lapsena äidilleni vuokkoja äitienpäivänä. Mielestäni kesä alkoi siitä, kun vuokot kukkivat. Sai laittaa kävelykengät jalkaan ja tarkeni polvisukissa ulkona. Oli kai niitä koleitakin päiviä, mutta ne ovat unohtuneet. Mielessäni pyörivät vain ne aurinkoisen onnelliset päivät, jolloin ei enää ollut läksyjä, mutta silti pyöräilimme kouluun tukka hulmuten. Talvisaikaan äiti ei antanut sinne pyöräillä.

Mieleni on jotenkin keventynyt ja ihmeellisen iloinen. Varmaankin juuri näiden aurinkoisten päivien takia. Ihana toukokuu! Toivottavasti kesästäkin tulee aurinkoinen.


lauantai 30. huhtikuuta 2016

Valokuvatorstain 407. haaste: kaunis



Onko kauniimpaa kuin aurinkoisena kesäpäivänä karusellissa pyörähtelevät lapset.

Vappu

Huomenna se sitten on. VAPPU.


Vappu on vuosittain ensimmäinen päivä toukokuuta vietettävä kansainvälinen juhlapäivä ja monissa maissa vapaapäivä. Suomessa vapunpäivää aattopäivineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana. Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, suomalaisen työn päivä. Vappu on saanut nimensä pyhästä Valpurista, jonka muistopäivä on 1.5.


Simaa ja tippaleipiä nautitaan vappuna paljon.
Minä en taida mieheni kanssa juhlia vappua muutoin kuin simalaseja nostellen.
Turuille ja toreille ei tee mieli lähteä.
Ylioppilaslakkinikin olen jo vuosia sitten myynyt pois,
koska se oli kovin tiukka eli siis pieni.
Aikoinaan kun olin ostamassa ylioppilaslakkia omaa kokoani ei ollut saatavilla, 
joten oli ostettava lakki joka jotenkin pysyy edes päälaella.

Antaapa muiden marssia kaduilla ja kuunnella puheita toreilla.
Jos televisiosta näytetään näitä marsseja ja puheita niin sieltä saatan niitä seurata.


keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

I love you


Kiitos teille uskolliset lukijani, että jaksatte seurata kirjoitteluani! Viime aikoina vaan ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Viikko vilahti taas niin ettei siitä jäänyt mitään muistoihin. 

Olen tutustunut Empowr-sivustoon ja sen kanssa menee aikaa kolme kertaa vrk. Empowr on facebookin kaltainen sivusto, josta mainostulot tulevat itselle sensijaan että menisivät harvojen taskuun. Sivustolla tykätään ja commentoidaan toisten postauksia ja siitä siis saa rahaa. Samoin tulot kasvavat, kun julkaisee kuvia ja videoita Empowrin sivuilla. Pienituloiselle muutama kymppikin on tervetullut. Jotkut tosin ovat hankkineet jopa satoja US dollareita.

Ihan hävettää, etten ole saanut itseäni ulos kävelylle koko viikkona. Kun mieheni on ruvennut käymään ruokakauppaostoksilla, sekin kävely on minulta jäänyt. Jotenkin tuntuu nyt vain ihan liian vaikealta ja työläältä ruveta pukemaan ulkovaatteita ja jalkineita, lähteä kävelemään ja ulkoilemaan. Odotan kesää, kun tarkenee T-paitasillaan eikä tarvitse yrittää solmia kengännauhoja vaan työntää jalkansa sandaaleihin. HUOKAUS! Vielä kuukausi, ennenkuin kesä on käsillä.



perjantai 15. huhtikuuta 2016

Kukkia ja mustikkapiirakkaa


Tulipahan vietettyä syntymäpäivää. Sain kukkia ja söimme mustikkapiirakkaa. Emme erityisemmin juhlineet, koska nyt ei ollut mikään erityinen syntymäpäivä. En siis täyttänyt tasavuosikymmeniä vaan oli ns. välivuosi. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä onnellisemmaksi olen tullut siitä, että olen elossa. Toisinkin voisi olla. Masennuskausien synkissä ajatuksissa en juuri antanut arvoa sille, että saa elää - ja vielä näin rauhallisissa oloissa. Ei ole sotaa, nälkää eikä pulaa mistään tarpeellisesta. Mieheni on mukava ja kunnollinen. Kissamme ovat ihania. Mikäs tässä on elellessä!

torstai 7. huhtikuuta 2016

Runotorstain 404. haaste: Keväinen

Aurinko lämmittää
lumet sulattaa
puroina liristen
alamäkeen kohisten
vesi ryöppyää
kohti järven aavaa
jäistä avautuvaa
ulappaa

Leskenlehtien kukat
kurkkivat
kohti aurinkoa
pajunkissat pulskistuvat
koivunlehdet nupuistaan
avautuvat

Kiurut lurittelevat
keväisiä laulujaan
peipposet innostuvat
toinen toisistaan
yhtyvät laulamaan
omaa riemuaan

Keväinen aurinko loistaa
muuttolintujen matkaväsymyksen
poistaa ja antaa sysäyksen
koko luonnon kukoistaa,
lumen vallan voittaa
ja taas koko luonto keväinen
vihreydellään valloittaa

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Aprillipiloista

Onko tämä aprillipila?
Ankoille housut jalkaan (klikkaa linkkiä ja saat auki artikkelin)

Bongaatteko aprillipiloja sanomalehdistä?
Teetteko aprillipiloja ystävillenne?
Onko sinulle tehty aprillipila tänä vuonna?

Meille ei tule sanomalehtiä enkä lue sanomalehtiä netistäkään - kuin harvoin.
En tee aprillipiloja ystävilleni. Minusta on kamalaa nolata toisia - tai tulla itse nolatuksi.
Mutta yllä oleva aprillipila ei nolaa ketään eli on sellainen harmiton, mukava pila.

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Arkea


Pääsiäinen on vietetty ja on arkipäivä jälleen.
Ruokakaupassa on käyty ja menen kohta harrastuksiini Yhteisötaideryhmään.

Yhteisötaideryhmässä teimme hengitysharjoituksia ja kokeilimme,
miten eri tunteet tuntuvat elimistossämme. Esim. suru veti ihmisen kasaan, sykkyrään
ja ilo taas avarsi rintaa ja näkyi ilmeessä. 
Keskustelimme paljon  tunteista.

Sitten vuorotellen asetuimme toisten eteen istumaan ja
toiset ilmaisivat, mitä tulee mieleen edessä istuvasta.
Oli mielenkiintoista kuunnella toisten mielikuvia eikä
niitä tarvinnut kommentoida mitenkään.

Tosin kerroimme harjoituksen jälkeen toisillemme, miltä tuntui istua siinä edessä
ja kuunnella toisten mielikuvia.

Parin kerran jälkeen tuon ryhmän kokoontuminen loppuu, mikä on harmi.
Varsinkin ne kokoontumiset, missä olemme maalanneet ovat olleet mielenkiintoisia.
Noo, voinhan jatkaa maalaamista kotona niinkuin olen tehnytkin.





maanantai 28. maaliskuuta 2016

Toisena pääsiäispäivänä





Leppoisaa toista pääsiäispäivää!




Tämä pääsiäisen aika on kulunut rauhallisissa merkeissä. 
Emme kutsuneet ketään kyläilemään luonamme ja kutsumattahan nykypäivänä ei kukaan tule. 
Emmekä vierailleet itsekään missään. 
On ollut leppoisan mukavaa.

Kissoilla on kevättä rinnassa. Naukuilevat enemmän kuin tavallisesti ja
purkavat energiaansa ajellen toinen toistansa takaa.

Huomenna on taas arkipäivä ja arjen puuhat odottavat.
Olisi siivottava - ainakin imuroitava. Pölypalloja on kerääntynyt nurkkiin.
Ruokakaupassa on käytävä muonavaroja täydentämässä.

On hyvä olo, kun kaikki elämässä näyttää olevan kunnossa ja 
päivät sujuvat ilman mitään katastrofeja.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen ihme

Miksi Jeesus oli antanut ristiinnaulita itsensä? Hän, Jumalan Poika, miksei hän tehnyt ihmettä ja laskeutunut ristiltä kaikkien nähden? Hänet oli otettu ristiltä ja hän oli haudassa pitkäperjantain ja seuraavan päivän. Mutta sunnuntaina äkkiä kuului kumeaa jyrinää, kun maa alkoi vavahdella ja täristä. Teltat huojuivat. Ihmiset pelästyivät ja koirat haukkuivat vimmatusti. Kasvot pelosta kalpeina ihmiset huusivat: "Maanjäristys!"

Sillä suunnalla, missä Jeesus oli haudattuna, järistys näytti vahvahduttavan koko vuorta. Roomalaiset sotilaat hypähtivät levottomina jaloilleen ja katselivat kiinteästi hautaa, jota heidän oli käsketty vartioida.

Hetkistä myöhemmin välähti kirkas valo, mikä näytti lankeavan taivaasta maahan ja ympäröivän hautaa. Sitten ilmestyi paikalle häikäisevän kaunis olento, joka rikkoi Rooman sinetin ja vieritti kevyesti sivuun raskaan kiven haudan suulta.

Kauhuissaan sotilaita pyörtyi ja sillä hetkellä Jeesus astui esiin haudasta ylösnousemuksen voimassa ja kirkkaudessa - ja katosi yöhön.



Kun valo häipyi pois, eikä maa enää järähdellyt, sotilaat katsoivat hautaa ja se oli avoin ja tyhjä. Nyt uusi pelko valtasi heidät, sillä he tiesivät, ettei heidän esimiehensä ikinä antaisi heille anteeksi tätä eikä liioin uskoisi heidän kertomustaan.

"Meidän on heti kerrottava tästä papeille", sanoi muuan heistä. "Heidän on autettava meitä, tai muutoin olemme hukassa." He kiiruhtivat Jerusalemiin ja vaativat ylipappien puheille pääsyä, vaikka olikin varhainen aamu.

Nyt oli pappien vuoro säikähtyä. Sotilaiden kertomus kauhistutti heitä. Sellainen kertomus järkyttäisi koko kansakuntaa. Se saattaisi uhanalaiseksi kaiken sen, mitä papit opettivat. Se oli tukahdutettava. Tästä Galilean saarnaajasta olisi heille enemmän harmia kuin ennen ristiinnaulitsemista. Kaikki olivat sitä mieltä, että tapaus oli pidettävä kansalta salassa.  Papit lupasivat lepyttää heidän esimiehensä Pilatuksen ja antoivat sotilaille rahaa, jotta nämä levittäisivät valhetta, että opetuslapset tulivat ja varastivat Jeesuksen ruumiin. Kuinka moni todella uskoi heitä, sitä emme tiedä, mutta tätä kertomusta levitettiin vielä monia vuosia myöhemmin, jolloin Matteus kirjoitti evankeliuminsa.

Jeesus näyttäytyi monille ihmisille mm. kolmelle naiselle, opetuslapsilleen ja kymmenille, jopa sadoille muille ihmisille seuraavina 40 päivänä. Jo muutamaa päivää myöhemmin koko Galilea tiesi, että Jeesus on elossa - ja hänen nähtiin nousevan taivaaseen. Pilvi vei hänet pois näkyvistä.



Hän oli poissa, mutta ihmiset katselivat pitkään korkeuksiin toivoen kaikesta huolimatta vielä näkevänsä hänet edes vilaukselta. Mutta hän oli mennyt! Epätoivoinen murhe täytti heidän sydämensä.

Silloin he äkkiä huomasivat kahden muukalaisen seisovan lähellään, molemmat valkeissa vaatteissa. "Galilean miehet", muukalaiset sanoivat, "mitä te seisotte ja katselette taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän."

Nyt he käsittivät! Näiden kahden miehen täytyi olla enkeleitä, jotka heidän rakastettu Mestarinsa oli lähettänyt lohduttamaan heidän mieltään lupauksella, että jonakin päivänä hän on tuleva takaisin.

He kiiruhtivat takaisin Jeerusalemiin "suuresti iloiten". Kaikki murhe oli poissa ja ylistivät Jumalaa toivosta, että Jeesus tulee takaisin!

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pitkäperjantaina

Kristillinen kirkkokansa hiljentyy tänään muistelemaan Jeesuksen Kristuksen kuolemaa ristillä. Minua tuossa Raamatun kertomuksessa ei niinkään puhuttele se kärsimys ja tuska, jonka Jeesus koki, vaan se tapa, jolla hän lohdutti ja huomioi Marian, äitinsä ristin juurella.


Kuinka Marian on täytynytkään surra nähdessään poikansa kärsivän. Hän ei kuitenkaan voinut tehdä mitään auttaakseen poikaansa. 

Johannes, Jeesuksen opetuslapsi seisoi Marian vieressä ristin juurella.

"Vaimo", Jeesus kuiskasi, "katso poikasi!" Aivankuin hän olisi sanonut hyvästit äidille kertoen että nyt Johannes pitää äidistä huolen. Mielestäni tämä huolenpito ja hellä rakkaus äitiä kohtaan on hyvin liikuttavaa. Jeesus ei nurise ja valita kipujaan ja tuskaansa, vaan huolehtii äidistään. Kuolon tuskissaankin hän ajattelee äitiään - ja myös Johannesta, opetuslastaan. 

"Johannes", hän sanoo, "katso, äitisi!" Onko koskaan kuultu kuolevan huulilta tämän kauniimpaa - huolenpitoa, läheisten huomioimista ja rakkautta. Tuskan riuduttamana hän ei sano muuta kuin nämä muutamat sanat, joska riittävät selvittämään asian näille kummallekin. Johannes otti Marian kotiinsa ja huolehti hänestä. Jeesuksen rakkaus ihmisiä kohtaan kirkasti nyt Marian ja Johanneksen elämää.

 Sama rakkaus saakoon levitä kaikkien kristittyjen sydämiin tänä pitkänäperjantaina!





torstai 24. maaliskuuta 2016

Pääsiäistervehdys!


Iloista ja leppoisaa pääsiäisen aikaa lukijoilleni!

tv. bamiella


Mikä ihmeen kiirastorstai?

Wikipedia kertoo kiirastorstain perinteistä ja alkuperästä näin:
"Kiirastorstailla on eri kielissä useita nimiä. Suomenkielinen nimi kiirastorstai tulee ruotsin sanasta skära, puhdistaa. Kiirastorstaina katuva syntinen puhdistettiin "tuhkakeskiviikon tuhasta" ja sai jälleen oikeuden osallistua ehtoolliselle. Se sekä kansanperinteeseen kuuluva "kiiran" eli pahan hengen poisajaminen juontavat juurensa siihen varhaiskirkon tapaan, että kiirastorstaina ne seurakuntalaiset, jotka oli erotettu seurakunnan yhteydestä jonkin rikkomuksen tähden, mutta jotka olivat suorittaneet määrätyt katumusharjoitukset saivat synninpäästön ja vapautuivat näin pahan vallasta. Tähän viittaa päivän latinankielinen nimi dies viridium, vihreiden oksien päivä, sillä silloin syntiin langenneet pääsivät uudelleen "tuoreina oksina" seurakunnan yhteyteen. Samaan liittyy myös päivän saksankielinen nimi Gründonnerstag, vihreä torstai.
Katolisen kirkon piirissä kiirastorstai on ollut erityinen ripittäytymispäivä, mihin viittaa sen suomalainen nimi, joka tulee ruotsin sanasta skära, 'puhdistaa'. Kansanperinteen mukaan kiirastorstaina kannattaa ajaa kiira, pahansuopa henkiolento pois pihapiiristä.
Kiirastorstaina luterilaisessa kirkossa vietetään aina messua, ja silloin Suomessa käydään aktiivisesti ehtoollisella. Se on suomalaisten neljänneksi suosituin kirkossakäyntipäivä."

Kiirastorstaina, pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon torstaina, Jeesus asetti ehtoollisen sakramentin (Luuk. 22:8–20).

8. Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme". 
9. Niin he kysyivät häneltä: "Mihin tahdot, että valmistamme sen?" 
10. Hän vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee, 
11. ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?' 
12. Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa." 
13. Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan. 
14. Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa. 
15. Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin; 
16. sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa". 
17. Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. 
18. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee." 
19. Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni." 
20. Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. 
21. Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä. 
22. Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!" 



Kiirastorstai-iltana Jeesus vetäytyi Getsemanen puutarhaan rukoilemaan voimaa Isältään. Mestarinsa kavaltanut Juudas johdatti Jeesuksen viholliset, juutalaisen temppelipapiston, saddukeukset ja roomalaiset sotilaat pidättämään Jeesuksen.

Kiirastorstaina vietetään aina messua ja silloin Suomessa käydään aktiivisesti ehtoollisella. Monissa seurakunnissa onkin panostettu kiirastorstain ehtoolliskirkkoihin ja elämyksellisiin ensimmäisen ehtoollisen muistojuhliin.

Kiirastorstai-iltana alkaa pääsiäispäivän iltaan ulottuva kolmen päivän juhla-aika (ns. triduum sacrum), ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen. Kiirastorstai-illan messun päättyessä alttari voidaan riisua liturgisista esineistä ja pukea mustaan.