sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Näköalani kirkastuvat


Olen valittanut tässä blogissa niin paljon, että osa blogini lukijoista on jo kaikonnut jatkuvan negatiivisuuteni takia. Ehkä jätän valittamiset päiväkirjaani ja keskityn jatkossa positiivisempiin aiheisiin tässä blogissani. 

Elämäni on kutakuinkin mallillaan. Minulla on jokapäiväinen toimeentulo, koti, puoliso, kaksi ihanaa kissalemmikkiä. Olen huumoritajuinen, vaikkakin lähimmät ystäväni sanovat huumorini olevan hieman kieroutunutta - mitä sillä sitten tarkoittanevatkaan, en tiedä. En pidä alatyylin ja alapään huumorista, vaan aika kiltistä ja siististä - - -

Kuuntelen paljon musiikkia. Nytkin soi Tunnelmallista viihdettä, suosikkisäveliä soittimilla. Parhaillaan on menossa Lasse Mårtensonin pianokappale Myrskyluodon Maija. Ihana sävelmä! Siinä on jotain sellaista dramatiikkaa, josta pidän. Seuraavaksi Vantaan Viihdeorkesteeri soittaa Sinua, sinua rakastan.

Lokakuinen syyspäivä on parhaimmillaan. Aurinko paistaa pilvien lomasta, tuuleksii ja on rauhallista. Pidän syksystä, ehkä eniten Suomen vuodenajoista.



Syysmyrsky on raastanut yhdestä koivusta (kuvassa oikealla) lehdet melkein kokonaan. Koivu joutuikin tosi koetteelle toissailtaisessa myrskyssä. Pelkäsin, että se katkeaa tuulepuuskissa ja romahtaa parvekelasejamme vasten. Mutta se on sitkeä; se taipui miltei kaksinkerroin ja ojentautui taas koko pituuteensa. Lehdet vai pölisivät ja tuuli ulvoi. 

Nyt myrskystä on jäljellä koivun lehtikasat takapihan nurmikolla. Puut huokuvat rauhaa ja tuulevirekin on tyyntynyt. Taidan mennä ulos kävelylle.




Ei kommentteja: