lauantai 31. lokakuuta 2015

Suru

Muutaman päivän päästä on vuosi äitini kuolemasta. Suru nousee aaltoina mieleni pohjalta ja itkettää. Koen olevani kuin yksin jäänyt lapsi. Luulin jo päässeeni pahimman surun yli, mutta hyökyaallon tavoin suru nousee mieleeni ja olen musertunut - - -


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Arjen harmautta

Tämä päivä on harmaa ja pilvinen. Samoin on mieleni harmaa ja mitäänsanomaton. Oikeastaan ihan turhaan kirjoitan tässä, koska mielenharmaudesta ei vaan ole mitään sanottavaa. Mutta kuitenkin tekee mieli kirjoittaa - - -

Heräsin jo pikkutunneilla armottomaan selkäsärkyyn, joka lieveni hieman noustuani istumaan nojatuoliin. Nostin tuolin jalkatuen ylös, otin hyvän asennon ja vedin huovan päälleni. Siinä sitten torkuin pari kolme tuntia. Selkäsärkyni hiipui pois. Oloni oli pirteä, kun mieheni nousi ylös keittämään kahvia ja syömään aamiaista. Meninpä minäkin syömään Weetabixiä maidon ja vattuhillon kera. Hiljaisina ammensimme aamiaista suuhumme. Minulla ei ollut mitään sanottavaa miehelleni eikä miehenikään puhunut mitään.

Kun oli syöty, mieheni kysyi: "Petataanko peti?" "Joo", vastasin ja niinpä suoristimme aluslakanan ja heitimme peitot vuoteelle sekä levitimme päiväpeiton. Kissa oli touhussa mukana ja sitä piti siirtää pois tieltä. Kun päiväpeitto oli paikallaan, se heittäytyi kyljelleen makoilemaan leveästi jalkopäähän vuodetta. Mieheni alkoi katsoa televisiota pitkällään vuoteella loikoen. Minä menin tietokoneeni ääreen.

Katselin sähköpostit ja faceebookin viestit. Pinterestin kuviakin selailin ja nappasin sivulleni muutaman maisemakuvan. Ja nyt oon siis blogini kimpussa. Tässäpä yx arjen harmaa päivitys...

lauantai 17. lokakuuta 2015

Arkea ja ilmaistarjouksia

Sumuinen päivä on valjennut ja mieleni on virkeä, vaikka heräsin jo pikkutunneilla. Katselin sähköpostit sekä viestit ryhmässäni Googlessa ja Facebookissa (=Naamakirjassa). Sitä samaa tavanomaista aamuajanvietettä, joka toistuu päivästä toiseen. Mielenkiintoista toki, sillä ihmiset kirjoittelevat elämästään pieniä otoksia, joista rakentelen kuvia, miten heillä menee. Itsekin kirjoittelen Naamakirjaan aina jotakin melkein joka päivä. . .

Tänään tuttavani tuo kissanruokia ja makuualustan yms. kissan tavaroita, jotka jäivät tarpeettomiksi, kun tuttavani kissa kuoli vanhuuttaan. On niin surullista, kun lemmikki nukkuu pois. Mutta meillehän se on edullista saada ilmaiseksi ruokia, valjaat ym. kissan tavaroita, jotka otamme kiitollisuudella vastaan. Tuttava ei huoli mitään maksuksi niistä.


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Nousutuki ym. merkittävää


No niin siis tämmöisen nousutuen apuvälinelainaamon mies asensi vuoteeseeni. Kyllä se helpottaa ylösnousua huomattavasti, koska siitä saa kunnon otteen ja pääsee ponnistamaan hauiksillaan. Ne lihakset minulla on kunnossa ja voimissaan toisinkuin selkälihakset. Meijän Täplä-kissa tuli tietenkin tutkimaan uutta laitetta heti, kun se oli paikoillaan. Se nuoli ja puski laitetta ja merkkasi sen omakseen. Joten laite on hyväksytty ja omaksi otettu. Hiukan se estää Täplää hyppäämästä suoraan lattialta pääni viereen, mikä on hyvä juttu. Sillä tavalla se on jo monesti hätkäyttänyt minut hereille aamun tunteina. Kissat kun ovat aamuvirkkuja ja päiväntorkkuja.


Nimipäiväkukat kukoistavat ja ilahduttavat mieltäni. Olisipa noita merkkipäiviä useammin vuodessa niin miehelläni olisi syitä ostaa kukkia mulle. Minä niin pidän kukista. Mutta ei, ilman merkittävää syytä mieheni ei kukkia osta. En ole saanut häntä heltymään edes kerran kuukaudessa tuomaan kaupasta silmäniloja. 


torstai 8. lokakuuta 2015

Revontulista ja muista tähellisistä

Olen ihaillut mahtavan upeita kuvia revontulista. Facebookissa on varsinkin Atagan Erginin kuvia, joita olen erityisesti ihaillut. Harmittaa, kun viime yön nukuin sikeästi enkä arvannut nousta katsomaan yötaivaalle. Tänä iltana täällä Pohjois-Savossa on pilvistä eikä ole toivoa nähdä revontulia. Mutta katsellaan kuvia netistä!

Kuinka nämä viikot menevätkään huomaamatta ohi enkä koe saaneeni mitään aikaan. Aloittelin maalaamaan syysmaisemaa, mutta se jäi kesken. Ehkä huomenna saan sen valmiiksi ja näytille tänne. Kotitöitäkään en ole saanut tehdyksi niin kuin olisin halunnut  - saada edes siivotuksi, mutta pölypallot pyörivät nurkissa. Imuri notkuu siivouskomerossa eikä onneksi valita. Miehenikin on siitä mukava, ettei pane pahakseen, vaikka pölyä on siellä täällä. Kunhan on päällisin puolin siistiä.

Huomenna tulee mies asentamaan sänkyyni laitteen ylösnousua avittamaan. Saas nähdä, millainen härveli se on. Vanhemmiten olen käynyt kankeaksi ja voimattomaksi. Selkälihasvoimat ovat huvenneet niin, että sängystä ylösnousu on työtä ja tuskaa. No jospa siihen tulee apuja huomenna.


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Näköalani kirkastuvat


Olen valittanut tässä blogissa niin paljon, että osa blogini lukijoista on jo kaikonnut jatkuvan negatiivisuuteni takia. Ehkä jätän valittamiset päiväkirjaani ja keskityn jatkossa positiivisempiin aiheisiin tässä blogissani. 

Elämäni on kutakuinkin mallillaan. Minulla on jokapäiväinen toimeentulo, koti, puoliso, kaksi ihanaa kissalemmikkiä. Olen huumoritajuinen, vaikkakin lähimmät ystäväni sanovat huumorini olevan hieman kieroutunutta - mitä sillä sitten tarkoittanevatkaan, en tiedä. En pidä alatyylin ja alapään huumorista, vaan aika kiltistä ja siististä - - -

Kuuntelen paljon musiikkia. Nytkin soi Tunnelmallista viihdettä, suosikkisäveliä soittimilla. Parhaillaan on menossa Lasse Mårtensonin pianokappale Myrskyluodon Maija. Ihana sävelmä! Siinä on jotain sellaista dramatiikkaa, josta pidän. Seuraavaksi Vantaan Viihdeorkesteeri soittaa Sinua, sinua rakastan.

Lokakuinen syyspäivä on parhaimmillaan. Aurinko paistaa pilvien lomasta, tuuleksii ja on rauhallista. Pidän syksystä, ehkä eniten Suomen vuodenajoista.



Syysmyrsky on raastanut yhdestä koivusta (kuvassa oikealla) lehdet melkein kokonaan. Koivu joutuikin tosi koetteelle toissailtaisessa myrskyssä. Pelkäsin, että se katkeaa tuulepuuskissa ja romahtaa parvekelasejamme vasten. Mutta se on sitkeä; se taipui miltei kaksinkerroin ja ojentautui taas koko pituuteensa. Lehdet vai pölisivät ja tuuli ulvoi. 

Nyt myrskystä on jäljellä koivun lehtikasat takapihan nurmikolla. Puut huokuvat rauhaa ja tuulevirekin on tyyntynyt. Taidan mennä ulos kävelylle.